Sveitsistä tuli tuliaisia, kurpitsansiemenillä ja marsipaanilla täytettyä reilun kaupan luomusuklaata. Eittämättä pahimman makuinen makeinen, mitä olen pitkiin aikoihin maistanut. Ei ollenkaan hyvää! Mutta herkkusuu mikä herkkusuu, tätä naputellessa pikku levy on jo irvistellen napsittu naamariin.
Oli jotenkin sellainen miinaharavanpeluu-meininki, pelkäsin osuvani. Mitähän tuokin uni muka yritti kertoa?
Tuliais-suklaa tuli uniinkin. Viime yönä muissa maailmoissa nimittäin avasin suklaalevyn, ja aloitin maistelun. Luin samalla käärettä ja siinä sanottiin, että kuhunkin levyyn on piilotettu yksi kokonainen kurpitsansiemen. Ihmettelin tuota (ja sitä, että ymmärsin saksaa, kun unisuklaasta puuttui englanninkielinen selostus) samalla kun jyrsin suklaata varovasti, tuota kokonaista siementä etsien.
Oli jotenkin sellainen miinaharavanpeluu-meininki, pelkäsin osuvani. Mitähän tuokin uni muka yritti kertoa?
No, suklaa on nyt poissa.
1 kommentti:
Olipa hassu uni :)
Lähetä kommentti