Kuinka kauan jaksaa sataa?
Kun märkä ja vettynyt maa
aina uusia litroja saa,
ja minä kylmä ja ruipelo rakki
ja ahdistava likomärkä takki
tässä rännin alla palelen
ja elämälle takaisin irvistelen.
(syyskuu 2006)
Nyt ei sada tauotta, mutta olotila muistutti tuosta vanhasta runosta. Tänään on väsyttänyt ja tympinyt. Ei meinaa riittää sen kummemmin pinna kuin sinnikään. On pikkukiukku päällä koko ajan, eikä ärsytyskynnystä ole vaikea ylittää. Aamulla nousemisen sijaan jäin torkuttamaan kelloa kolmeksi tunniksi - kyllä vain, olen neropatti.
Mutta semmosta se on. Unelmanpäivän kunniaksi annan itselleni hetkellisesti anteeksi aamu-unisuuden ja toteutan yhden hetkenmielijohdeunelman: taidan hakea pizzan ennen tuumasta toimeen ryhtymistä.
Mukavaa Unelmanpäivän iltaa te siellä!
ps.
Huomaatteko muuten kuinka nuo taustalla näkyvät taulut
kehittyvät silmissä? En minäkään.