Paikallislehteä lukemalla löytää monenlaista ohjelmaa, jolla kohentaa bingon ja toton luomaa eläkeläisimagoa, mutta kaikkea sitä tosiaan keksii; lähteä ilmaisella bussikyydillä Vanttauskoskelle polttamaan aikaa kylän myyjäisiin. Yhteislauluhetkeen mennessä uhkapelitarjonta oli tarkastettu (kaventunut kylän lasten järjestämään ongintaan ja aarteenetsintään - osallistumista harkiten kysyin kyllä mitä voi voittaa, eikä haisuliksi pukeutunut mukelo tiennyt ottaako todesta vai ei joten en osallistunut) ja muurikkalätyt syöty, joten teimme omatoimiretken vesivoimalaitokselle.
Vanttauskoski on kaunis sana. Tuntuu suussa laiskalta, niinkuin meidän päivämme siellä. Takaisin myyjäisiin maleksittuamme lapsikuoro lauloi 'on syksy niin ihmeellinen' ja mieli vielä vyöryi Kemijoen vesimassoissa.
Lisää raukeaa, vähän turhauttavaakin aikaa ennen kuin bussi halkoi vähän erämaata ja vei porukkamme Ulkujoen myllylle, missä sitten makkarat tirisi, muistelot raikasi ja sitä rataa. Aisteille puoli kouraa puolukoita, pappojen lapinmurretta, lämpiävän savusaunan tuoksua, harteille hiljokseen satavia keltaisia koivunlehtiä. Kotimatkan nuokuin raskain, unisin luomin. Oli mukava, aika hiton outo reissu.
2 kommenttia:
voi herranen aika :) varmasti aika hurmaava reissu. nauratti!
Hurmaava ja omaleimainen, kyllä :)
Hauska kommentti tuo 'voi herranen aika'!
Lähetä kommentti