1.2.2010

Hei vaan helmikuu! Tervetuloa!

Minä ahmiskelen nyt okranväriä, sitä saisi olla vilaus kaikkialla. En ole valmis kevään heleisiin sävyihin, matkan sinne kuljen tämän tukahdetun skaalan kautta. Sitä paitsi sanoo naistenlehdet mitä tahtoo, nyt on vielä talvi ja saa ollakin.

Äidin vanha ompelukone aktivoi muistia. Tässä muuten kone joka tosiaan tikkaa, uskomaton peli! Nyt neula hakkaa muistoja esiin. Silloin se ruukattiin nostaa keittiön pöydälle, minä olin pieni ja tavattoman kiinnostunut siitä pyörivästä osasta (käsipyörä, sanoo käyttöopas). Muistan tismalleen miltä se tuntui sormenpään alla, sen liikeradan keskittämisen vaikeuden ja turran kihelmöinnin. Koneen pienistä rei'istä mahtui soppelisti nuppineula. Siellä niitä jossain on, uumeniin tippuneina.


Jalassa on viikonlopun kirppisreissulta käyttämättömänä (hintaan 2e) löydetyt farkkulegginssit. Minä yllätän itseäni tykkäämällä näistä näin - siis nerokasta, farkut, jotka ei ole farkut. Olis pitänyt keksiä aiemmin. Näissä on vähän vitsikäs olo. Vitsiä on siinäkin, että tammikuun itkuvirret on vaihtuneet rempsakkaan polkkaan. Kierros alkoi Loituman  versiolla ievan polkasta, mutta jatkui hilpeisiin covereihin. Oijjoi tätä mualimaa.

12 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Hauska sana tuo soppelisti :) Ihan uusi minulle ja kauhean hyväntuulinen sana. Polkan laitoin soimaan...jalitulijammaa, kyllä tuli rento olo. Jännä, miten jotkut esineet tuovat muistot mieleen. Minulla se voisi olla vaikka äidin silitysrauta.

Tytti kirjoitti...

Ihana piirros pilkahtaa tuolta vihkosta. Olisi kiva nähdä kuviasi enemmänkin.

maijja kirjoitti...

Kirjailijatar; sepäs sattui soppelisti, että käytin sitä - sait uuden sanan! Hippat, täppät,... Mulla polkka soi niin että korvat soi, pakko laittaa tanssiksi kun on niin hupaisaa!

Tytti; pitääpäs pilkahuttaa joskus enemmänkin :) mulla on jo vuosia ollut semmoinen tapa, että piirrän luento muistiinpanojen lomaan omakuvia, joista käy ilmi päivän aatteet ja vaatteet. Tämä on viime viikolta. Oon myös suunnitellut semmoista suur-urakkaa, että scannaisin kaikki kuvat, jotta ne ois sähköisessä muodossa eikä vain erinäisissä vihkoissa ja monisteissa.

himalainen kirjoitti...

Polkasta tuli olo, että taidan kaivaa kummallisimman levyn kaapista soimaan, juhlistan helmikuuta sillä. Polkka on sellainen hyvän kumma.

Ja kauhean paljon nyökkäilen noille painokkaille tammikuun jättämisille, noin se menee. Jäi tammikuu taakse, hyvä.

Malla kirjoitti...

Minulla taitaapi olla samanlainen Singer ja ihan totta, se tosiaankin kirjaimellisesti tikkaa! Kuuluu vaan tiktiktiktiktik ja neula lyö niin vimmattua vauhtia. Tykkään kovasti. Oikein, oikein hyvä peli.

Mää en oo viel koskaan farkkulegginsejä ostanut, mutta katsellut kyllä kaupassa sillä silmällä. Taidanpa kevään tullen käydä yhdet kotiuttamassa, ovat jotenkin niin jännät. Siis hyvällä tavalla jännät. Äh, nyt ei sana luista, mutta eiköhän ajatus tullut selväksi.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan samoja aatoksia täälläkin kuin Tytillä. Olisi kyllä kiva nähdä enemmän piirrustuksiasi, jotenkin tuovat hyvää mieltä nekin. :) Ja aivan ihanan keväisen värinen tyyny sinulla siellä. :)

Annika kirjoitti...

Oi, täälläkin soi siis ieva!
Tuollaisesta vanhasta singeristä tulee kai omanlainen "tuoksu". Ainakin äitini eeva-kone tuoksuu tikatessaan pölyn ja langan erikoiselle sekoitukselle, eikä mikään muu tuoksu samalle.

Niina kirjoitti...

Minäkin ihailen piirrostasi,hieno! Ja miten kiva idea piirtää itsensä muistiin! Minä aina vain söherrän puita ja pupuja ja kaikenmaailmankummajaisia,mutta noissa on oikeasti ideaa:) Saa näyttää lisää,ehdottomasti.

Ja hmmm..farkkulegginsit. Uskaltaiskohan kokeilla? Kyllä ainakin jos kahdella eurolla saisin. Mutta en oikein pidä farkuista,legginseistäkin vain vähän. Mutta jos ne onkin sitten yhdessä paremmat kuin ne erikseen?

Liivia kirjoitti...

Itkuvirret tosiaan, veisasin aika liian monta.

Mä olen ihan jämähtänyt stretsfarkkuihin, tälläisiin ohuihin melkein kuin legginssit. Haluan kulkea näissä loppuelämäni.

violet kirjoitti...

Ei perskuta rallaa, Maijja, kyllä niiden pitää olla farkut (vaikka sitten strechiä mukaan) tai sitten legginsit mutta mitä ihmettä nuo tuommoset välimuodot on??
Tämmönen perskohtanen mielipide. Sori jo valmiiksi.

Ompelukoneesta mulle tulee mieleen lähinnä se miten ompelin koulussa opettajan sormen LÄPI.

Kirjailijatar kirjoitti...

Sinulle on haaste blogissani :) Käypä kurkkaamassa, kun ehdit.

maijja kirjoitti...

himalainen; polkka soi paraikaa. On taas lounasseurueelle kertomista, että 'mää se oon alakanu kuuntelemahan polokkaa'!

Malla; tuolla koneella on ihana ommella vahvahkoja puuvillakankaita, niissä se on jotenkin omimmillaan. Ajatus tuli selväksi ;) älä huoli!

suvi; lupaan laittaa kunhan saan scannaus-urakan alulleen.

Annika; tulee tuoksu, joo! Se haisee ihan konehuoneelle. Tehtainen tuoksu.

niina; otahan idea käyttöön! Niitä on kiva katsella jäljestäpäin, tuntuu kuin muistaisi päivät paremmin. Tulee myös huomanneeksi, mitkä on ne käytetyimmät asut.

Minä en ois kaupasta kahdellakympillä noita ostanut, mutta 2e ihan uusista yllytti - kannatti. Nuot on semmoista ihan oikeaa, joskin ohutta, farkkua, ei mitään trikoota. Hyvät tunikoiden kanssa, tosi hyvät :) mukavat päällät.

Liivia; nuo on tosiaan vähän semmoiset, mutta ei oo taskuja eikä vetskaria ja lempo, että ovat mukavat!

violet; :D se on sekä että, maku ja keveys! Ja herttileeri sentään, LÄPI ja vielä OPETTAJAN sormesta! Minä tuolla omani paininjalalla onnistuin tikatessa kopauttaan etusormen kynteen ja opin kerrasta, kävi sekin niin kipiää.

Kirjailijatar; kurkattu ja tuloo! Kiitos.