25.3.2010

Tarjolla tänään

 - - - 
Otin tänään valokuvan kauniista kaljusta naisesta kultaisessa joogasalissa, arkkitehdistä joutomaalla, yhdestä koordinaattorista ja yhdestä kehittäjästä. Paikassa jossa kolme viikkoa sitten oli talo ja nyt on vain reikä otin valokuvan yhdestä tytöstä, jonka silmiä en koskaan tullut näkemään aurinkolasiensa alta. Eilen asettelin eläkeläisiä portaalle ja pistin poliitikon viisomaan taivaalle.

 - - -
Aamupäivällä keittiössäni hollantilainen haroi hiuksiaan surullisena eikä jaksanut paljoa, sillä toisaalla hänen ystävänsä kuolisi pian. Me kuunneltiin yhtä ja samaa kappaletta isolla ees taas ja minä raakuin mukana, aloin keinua. "Tee muistiinpanoja", kehotin, "tältä näyttää epävakaa surumieli luontaisessa elinympäristössään." Käsiin kätketyillä kasvoilla kävi pieni hymy. "Tämä on sille aivan lajityypillistä käyttäytymistä, älä huoli, tällaisia ne ovat aina kotiluolissaan." Sitten epävakaasti surumielinen suomalainen ja syystäkin surullinen hollantilainen söivät höyryttämäänsä bataattia, palsternakkaa, porkkanaa, lanttua, sipulia, paprikaa, parsakaalta, paprikaa ja ruusukaalta. Erinomainen lounas.

Kuinka monta kertaa sama nivel voi nyrjähtää, sama rusto rasahtaa rikki? Suru piirtää ihmisestä esiin erilaiset ääriviivat.

Montako murrosikää pitää elää.

 - - -
Korviksista saan kiittää Sofiaa! Kiitos Sofia, ne on ihanat.

10 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Sinulla on ihmeellinen kyky maalata sanoilla kuvia, näen kaiken edessäni aivan selvänä, ja sitten hämmästyn, kun tarina loppuu. Ja Ismolla on kyky maalata tunnelmia. Kaiken kaikkiaan päässä soikin "tarjolla tänään, Hassisen kone", ja täten lopetan tämän epäselvän kommentin tähän.

maijja kirjoitti...

Olina; voi kiitos sanoistasi! Arjessa tarinat vain loppuvat, tai sivu kääntyy kysymättä. Yhtäkkiä hyvä hetki on muuntunut toiseksi hyväksi hetkeksi ja yhtäkkiä syödään bataattia ja yhtäkkiä kommentit vain loppuu.

Miia-Rebekka kirjoitti...

Mullois sulle tunnustus Miia-Rebekka -blogissani :)

Anonyymi kirjoitti...

Talon paikalla reikä. Mitä kielikuvia. Ja kuviakin varmasti! Voin allekirjoittaa Olinan joka sanan.

Merja kirjoitti...

Mahtava piirros, Maijja!

Oletko sää päässyt kuvareportterin hommiin?

Maija kirjoitti...

Tämä oli hämmentävän hieno ja mielikuvia herättävä teksti. Kiitos. Nyt minäkin kuuntelen tätä Ismoa, keinuttaa.

Anjuska kirjoitti...

Luin tämän kahteen kertaan - kaunista ja surullistakin, sinulla on taito pysäyttää teksteilläsi, kohtaan sellaista nykyään harvoin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Vedit minut mukaasi tarinaan, tein pienen matkan ja tulin surulliseksi. Sen hollantilaisen ystävän puolesta. Mutta sinä osasit liikautta sanoillasi jotain tärkeää, sellaista mitä ei osaa selittää sanoilla. Niin paljon osuvia kielikuvia, kiitos!

Sofia kirjoitti...

Minäkin jäin niin tekstiin kiinni, että huomasin vasta viimeisestä lauseesta bongata korvikset. Ja kiitos sinulle, hyvään päähän näyttävät korvikset löytäneen.

maijja kirjoitti...

Miia-Rebekka; kiitos!

Hanna; se oikeasti on reikä, valtava ammottava aukko jossa häärää kaivinkone ja neonpukuiset miehet.

Merja; kiitos! En reportterin, mutta kuvasin julistesarjan yhteen projektiimme :) Tuli ihanat kuvat.

Maija; kiitos itsellesi kommentista!

Anjuska; kiitos. Tuntuu kivalta ajatella, että omaisin kyvyn pysäyttää.

Kirjailijatar; minäkin olin älyttömän surullinen hänen puolestaan, odottaa nyt kännykkä kädessä uutista jonka tietää olevan huono. Ja olin surullinen omastakin puolestani, ja siitä etten tuntenut oikeutta tuntea tuntemaani surua hänen surunsa edessä. Ahneutta, tai jotain.

Sofia; älyttömän hyvät korvikset juuri minun päähäni! Niitä on kuule jututettu ja kehuttu.