5.4.2010

Pakko pysähtyä katselemaan

Wikipedia sanoo, että sumu on maahan kosketuksissa oleva pilvi. Minä sanon, että sumu on raukea peitto joka makaa kaiken yllä ja paljastaa pelloilta vain lähimmäiset ladot. Ei ole metsänrajaa, ei mitään rajaa.

Tämä tyypitellään siirtymä- eli advektiosumuksi. Minä olen siinä kans, katselen ympärilleni ja siirrynkin, mutta minne. "Eteenpäin, sano siirtymä sumussa". Olla maahan kosketuksissa olevan pilven sisässä. Mikäs siinä. Täällä on raamatullisen kaunista.

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pilvi? Ei yhtään mitään sellaista.. Vaan esirippu joka laskeutuu taivaalta, kun kevät on vasta tulossa.

Marja kirjoitti...

Sumusta keskustelen mieheni kanssa usein. Tai hän paasaa minulle armeijan pilvien tarkkailijan tietämyksellään, että tänään ei ole kyse sumusta vaan usvasta, sillä näemme kilometrin päähän (tai jonnekin niille main, en muista) tai että kyllä tämä nyt on sumua eikä usvaa, sillä emme näe tarpeeksi eteenpäin.

Minulle sumu on sitä valkoista harsoa peltojen päällä, jonka seassa keijut salaa tanssivat.

Tanja kirjoitti...

Minäkin tunnen tuon raamatullisen kauneuden. Ja minulla on aina sen kauneuden keskellä olo, että tänne mä en kuulu. Jotenkin se on mulle vähän kipeä juttu.

Pellon pientareella kirjoitti...

Minäkin pidän sumusta. Ja täällä sitä on paljon ja usein. Tunnelmaa täynnä olevia kuvia.

junika kirjoitti...

Kas, sumuja sielläkin. Täälläkin. Samanmoisia sisäisiä ja ulkoisia.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kauniisti kuvasit sumua. Juuri tuollainen raamatullinen, vähän epätodellinen olo tulee, kun kävelee sumun sisässä. Kuulostaa lohduttavalta, jos tämä on siirtymä kevääseen. Kauniita kuvia!

Olina kirjoitti...

Ihanat sumukuvat, äärettömät, rajattomat. Jospa sumu on maahan kosketuksissa oleva taivas, siksi niin kaunis.

Sanna kirjoitti...

Että osasitkin tehdä siitä kamalasta ankeudesta taidetta. Kolme päivää huokailin, miten maailma voi olla niin harmaa, mutta onneksi Maijja kuvasi senkin kauniiksi!

maijja kirjoitti...

Marjohei; esirippu, joka sitten avautuu kun kevät on valmis?

Ilona; jaahas, vai sumutietäjä. Hän olisi siis ilman wikipediaakin tiennyt kyseessä olevan advektiosumun! Mikähän on usvan ja udun ero? Kyllä sumu ja pellot, niityt kuuluvat yhteen.

Tanja; Ymmärrän. Minä muuten yritin miettiä toista adjektiivia, en ollut varma miten muut tämän valitsemani raamatullisen tulkitsevat, mutta pitäydyin siinä. Hauras tai harras olivat vaihtoehtoina, mutta kun ei ole ihan sama. Minulla oli sumupellon keskellä semmonen olo, että tätä minä en voi ohittaa pysähtymättä.

Pellon pientareella; olispa täällä useammin! Mää tykkään ihan tosi paljon. On paljon muitakin sumukuvia, että perästä kuuluu...

junika; mukava kuulla, että en ole ainoa. Se on tämä keväänkorva, luulen.

Kirjailijatar; kiitos. Siirtymää kevääseen ja muutenkin, toivottavasti hyvään. Vaikea vielä sanoa, kun on niin sumuista!

Olina; just äärettömyys ja rajattomuus on tavallaan raamatullisen kaunista. Massiivista, mahtipontista vaikka niin hienovireistä.

Sanna; voi että, kiitos! Minusta on ollut aivan ihanaa, kaikki ankeus ja harmaus. Siellä teidän nurkillakin kävin ihmettelemässä ja tiensivuun kurvailemassa, pakko tosiaan pysähtyä katsomaan harsotettua maisemaa.

Thilda kirjoitti...

Sumu on vähän kuin sankka lumisade, ääretön tähtitaivas, revontulet tai tuli; kiehtova ja maaginen. Sumusta pidän, koleasta ja kosteasta harmaudesta keväässä sen sijaan en.

tuike kirjoitti...

Komioita Póhojanmaan maisemia. Komiaa on, tosiaan.

Kun viime kesänä ajelin tyttären kans Nivalan kautta Ylivieskaan niin tytär sanoi: "Tuntuu ihan niinkun Jumala olis täällä lähempänä kun muualla Suomes." Kai siä jotaki raamatullista sitte on.

Oli minustaki vaikuttavaa se taivaan avaruus ja se kirkkaus. Se on erilaista kun etelä-Pohojanmaalla.