5.9.2010

Siivosta

Kotiutuminen, se on kaunis sana. Sitä täällä.

Olen aika järjestelmällinen. Oikeastaan tosi, en aika. Jotenkin sen myöntäminen on vähän noloa, aivan kuin tekisi mieli väittää nauttivansa boheemista rempallaan olosta. Ja nautinkin!, mutta en omaisuuteni suhteen. Olen yleensä tietoinen mikä on missäkin ja missä on mikäkin. On oudosti vaikea olla, jos joku on - tai jos joku joskus olisi - hukassa. Kaupunkilehden kolumnin kirjoittaja ehdotti, että sukupuolitestit voitaisiin korvata kysymyksellä "oletko koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että komerot kotonasi ovat epäjärjestyksessä?" Ne, jotka vastaavat myöntävästi, ovat naisia. Minäkin olisin, jos ne joskus olisi.

En pidä asioiden tai ilmiöiden nimeämisestä ("homing", "taidekuva", "sisustusesine"), mutta pidän kulmalukkokansioiden ja pahvilaatikoiden etikoinnista. "Kirjeitä", "luonnoksia", "talvivaatteet", "säilytetään". Kerran laitoin jääkaappiinkin pienet dymotukset kertomaan munien ja muiden paikat. Että en tosiaan ole aika, vaan ihan perkeleellisen järjestelmällinen. Rakastan militanttia vaatekaappia ja sitä, että samanlaiset kupit ovat rivissä kuin sotapojat. En silti ole täsmällisen siisti, sitä en tarkoita. Pöly ei häiritse niinkään, kuin epäjärjestys nurkissani. Toissaviikolla pääsi itku, kun avasin yhden yläkaapin ja siellä olikin muuta, kuin luulin. Se oli niin lamaannuttavaa. 

Kirjoitin taannoin listan (voi, niitä kans palvon kuin siistejä sukkalaatikoita!) otsikolla "asiat, jotka omistan". Sain siitä nautintoa. Seuraavaksi aion koodata listaan erivärisin alleviivauksin omistussuhteiden prioriteetin. Vaikkapa "haluan omistaa jatkossakin", "yhdentekevät" ja "luovuttavissa". Kirjasissa toteutan järjestelmällisyyshirmuani myös. On päiväkirja, reissupäiväkirja, juoksupäiväkirja, muistikirjapäiväkirja ja tietenkin kalenteri monikerroksisine merkistöineen; en mielelläni kirjoita väärään kirjaan.

Kuuntelen nyt Jill Barberia. On mukava olla. Mulla on siisti koti ja ajatukset ihanasti rempallaan.

25 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Meidän koti on juuri nyt kaaoksessa. Mutta se on sellaista hyvää kaaosta, sillä tavarat ovat pinoissa: roskiin, pelastusarmeijaan, kirpputorille, säilytetään. Eli se on vain näennäinen kaaos, joka on jalostumassa karsituksi siisteydeksi. Minäkin olen järjesteksen ystävä, mutta kodilla on vain tapana mennä boheemiin epäjärjestykseen.

maijja kirjoitti...

Kirjailijatar: mutta tuohan on järjestelmä! Jos te kerran tiedätte, mikä on kaaoksen pyörteissä ajelehtivien asioiden kohtalo. Ne eivät siis ajelehdi kaaoksessa odotellen tuomiotaan.

Näennäinen kaaos. Hyvin sanottu, se on ehkä kaaoksen muodoista se, johon minäkin omaisuuteni sallin mennä. Muutoin on kiristettävä suitsia ja alettava järjestyshommiin.

Anonyymi kirjoitti...

Minun olisi pitänyt Italiasa asuessa ottaa vertaavat kuvat asuintoverini ja minun kaappien sisällöistä. Hänellä pinot olivat värikoodattu ja ne olivat millintarkasti aseteltu, minulla taas kurkistajaa odotti mustaharmaavalkoinen Kasa. Olen toivoton.

sari kirjoitti...

hassua, en meinaan yhtaan olisi blogisi perusteella arvannut sinua noin jarjestelmalliseksi! (tama siis kohteliaisuus omasta nakokulmastani :)

Jarjestin taannoin vaatekaapin ekaa kertaa ehka koskaan, ja on kylla hienoa kun housut ovat omassa pinossaan ja erilaiset ylaosat omissaan! (mutta tuskin tama siltikaan on pysyva jarjestely...)

niin, ja olen tarkoituksenmukaisesti eriparistanut astiakappiani (ja siirtanyt sita kokonaista astiastoa kellariin), ja se on tuntunut niin vapauttavalta etta harmittelen vain etta tahan asti on puuttunut uskallus moiseen holtittomuuteen.

maijja kirjoitti...

Suvi; voi, mutta ihana ero välillänne! Ja ehkä kasakin voi olla systeemi? Jos sieltä löytää etsimänsä? Minä en koodaa väreittäin, vaan käyttötarkoituksittain. Juuri noin kuin Sari tuossa sanoo.

Sari; pääsimpä yllättämään :-)
Pakko nyt tulla sanoissa takaisin tuossa kuppiasiassa, sillä mulla on kovinkin sekalainen astiasto enkä yhtenevyyttä sinänsä ihaile, mutta joku roti silti: lautaset peräkkäin, lasit vierekkäin. Kaikella on paikka, ja jonkun muun tiskattua luonani olen aina vähän hämmentynyt kaapilla. Juuri tuollaista vapautumista olen aika ajoin yrittänyt tavoitella, mutta se ei vain tunnu vapauttavalta. Mutta vapauttavalta tuntuu mulle ylipäätään omistaa vähemmän: mitä vähemmän omistettavaa, sitä helpompi niitä on hallita. Niihin luopumistarkoituksiin tuo omistus-listakin on hyvä.

Mirva kirjoitti...

Onnea uuteen kotiin! (Vai käsitinkö väärin, oletko juuri muuttanut?) Olen järjestyksen suhteen samanlainen, tosin lapsen tultua järjestelypakko on hiukan alkanut hellittää. Hauskaa, että sekä sinä että Violet olette parin päivän aikana kirjoittaneet siistiydestä, minullakin se on ollut mielessä, joten taidan jatkaa sarjaanne... :)

milliini kirjoitti...

Haa, meitä on toinenkin! Vaikka meillä saattaa näyttää jonkun silmään sotkuiselta (koska on pölyä ja kissankarvaa jne.) ei mulle, jos tavarat on paikoillaan. Siistiä on se, että mikään ei ole missään missä sen ei pitäisi olla. Eli ne karvat kuuluu sohvaan ja pölypallot lattioille...

isoinpapu kirjoitti...

Tässä vuosien vieriessä olen enemmän ja enemmän alkanut kallistua luontaisesta epäjärjestelmällisyydestäni järjestelmällisyyden puolelle. Tosin, se ilmeisen luontainen sotku ja möttö näytää periytyvän, joten koemme perheessä ristiriitatilanteita nöiden kahden maailmanjärjestyksen kohdatessa (kuvittele planeettojen törmäystä).

Mä ihailen täysin vilpittömästi järjestyksen ihmisiä, kunhan se järjestys ei ole aivan kaikenkattavaa, siis vaikka ajatuksiin saakka tai sellaista olemuksen voimakasta hallintaa. Se on pelottavaa.

Lannistuin kun joku oli käynyt mylläämässä alakerran kauheaa loukkovarastoa, jonka vaivalla järjestin kesällä.
Hymyilen kun järjestän lautasia siistiin astiakaappiin.

Olen iloinen järjestyksen opiskelija. Ihailen mestareita! Olet!

maijja kirjoitti...

Mimmi; kiitos! Olen juuri muuttanut, mutta takaisin vanhaan, jonka kesän ajaksi vuokrasin (kalustettuna) pois. Ihanaa olla kotona. Olen vihdoin saanut kaikki mukana tuodut ja varastoon pakatut kapsäkit käytyä läpi ja kaiken paikoilleen.
Jään odottelemaan sun järjestelypostiasi! Ja onnea uuteen kotiin myös teille :-)

Milliini; haha hyvä systeemi, kaikella tosiaan on paikkansa ;-)

isoinpapu; sinusta tulee hyvä, olen aivan varma.

Minä uskon, että mun haluani pitää tavarat järjestyksessä ja sen onnistumista tukee vahvasti tämä yksin asuminen. Herra jukeri sentään, jos täällä hääräisi joku muukin! Tämä on ensimmäinen koti, jossa asun aivan yksin, ja sanotaanko näin, että sen kyllä huomaa.

Ja olen samaa mieltä, järjestyksenhalu ei saa olla koko elämää kattavaa. Mulla on esim ajatukset yleensä aikalailla ilman kategorisointia, ja käytös toisinaan kans. Lisäksi mun alusvaatelaatikko on aika myllätyn oloinen. En järjestä kirjoja väri- tai aakkosjärjestykseen. Enkä missään nimessä ahdistu tai tarkkaile muiden tapaa hoitaa omaisuuttaan! Se on kyllä vapautus.

TiinaK kirjoitti...

Jos kärsii kysyä niin oletko horoskoopiltasi neitsyt? Minä kun olen ja melkoisen samanmoiset oireet löytyvät täältäkin. Astiat ovat paitsi koko-, myös värijärjestyksessä, kirjat kirjailijoittain ikäjärjestyksessä ja vaatteet säntillisessä pinossa. Jostain on joutunut tinkimään, kiitos kolmen lapsen (joista 2 alle 2v...), mutta järjestys se olla pitää vaikka villakoirat vilistäisivätkin.

Eliisa kirjoitti...

Minä en ole kovin järjestelmällinen, paitsi tiski- ja astiakaapin suhteen. En mielellään anna kenenkään muun tiskata. En kestä, jos esimerkiksi lautaset eivät kuivu tietyssä järjestyksessä. Toivoisin todella, että pystyisin siirtämään tätä järjestelmällisyyttä vaikkapa opiskelupapereiden arkistointiin! (En vaan osaa, vaikka lehtiössä on valmiiksi värikooditkin haha!)

Sanna kirjoitti...

Maijja, minkä teit. Mun on nyt pakko siivota kans!

morso kirjoitti...

Meillä on aina kaaoksen tyyppistä päällä, mutta haluan tietää missä tärkeät tavarani ovat. Periaatteessa yleensä tiedän, missä ne ovat, mutta iana välillä joku menee niitä siirtelemään, eikä edes muista mihin pani. Silloin saan hermoromahduksen. ;)

sari kirjoitti...

jatkan viela :)

siis eihan kenellakaan _voi olla_ astiakaappi niin etta lautaset, kupit, lasit, tassit, kulhot jne. eivat olisi omissa pinoissa/paikoissaan? Siis eihan? Eiko niiden sekoittaminen olisi vahan niin kuin jos eteisessa laittaisi osan takeista kenkatelineella ja kumisaappaat hattuhyllylle?

Muistan lapsena tunteneeni itseni kapinalliseksi kun laitoin kuppeja kotona lasien puolelle astikaapissa (ja toisin pain), ja nykyaan pidan ihan luonnollisena sita etta nilla on omat hyllyt :D

Nana kirjoitti...

mä niin tunnistin itseni tuosta sun teksistä. olin koko ajan silleen "joo.. joo.. sama täällä.. mikään ei ole hirveempää, jos kupit ei ole oikein kaapissa.." ja samaan aikaan kun luen tajuan kuinka hullua se on. iltaisin en voi mennä nukkumaan jos tavarat on jäänyt levälleen. kaikki täytyy asetella paikoilleen ennen kuin voi mennä nukkumaan. ihanaa etten ole ainut outo.

Hilja kirjoitti...

Oon pikkusen samanlainen, mua ei haittaa yhtään vaikka koti olis imuroimatta koko kesän (ja se myös oli...) mut se ahdistaa jos kaapit ja laatikot on sekasin. Kaappien järjestelystä tykkään, imuroimisesta, lattian pesusta tai tiskaamisesta en.

a n n e kirjoitti...

Ajatella. Vaikka olen tuntenut sut AINA, en tiennyt - tai en ollut ajatellut sun olevan ihan noin järjestelmällinen. Vaikka tiedän että päiväkirjoja riittää ja dymo-otsakkeita löytyy. Mutta että jääkaapistakin? :)

Mutta sen tietää kuin hyvä mieli tulee kun katsoo kaappiin ja kaikki on järjestyksessä. Mulla ei aina niin järjestyksessä ole mutta lähes kaiken tavaran tiedän kyllä mistä löytyy. Poikkeuksena kyllä vielä tämä uusi koti... Jospa tuo aika korjaa tilanteen. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat niin kauniisti, halusin kertoa. Olen kommentoinut joskus aikaisemminkin, nyt en ole pitkiin aikoihin ehtinyt lukemaan tekstejäsi. Elämässäni on tapahtunut tänä vuonna niin paljon, melkein liikaa ja vielä on muuttoja edessä. Kaiken jaksamisen on vaatinut työ ja sosiaalinen elämä, minä ja koti olemme jääneet vähemmälle huomiolle...Tiedän olevani järjestelmällinen ja tarvitsevani järjestyksessä olevaa tiskipöytää, kaappeja, postipinoa. Näkyvä järjestys voisi vaikuttaa parantavasti tämänhetkiseen, päänsisäiseen, ei niin positiiviseen kaaokseen. Kirjoitit hienoja ajatuksia myös lomasta,ne kopion muistikirjaani - en pystynyt tänä vuonna pitämään lomaa, siispä hain erilaisia ajatuksia ja asenteita kyseistä tilannetta kohtaan. Kiitos sinulle elämäsi ja ajatustesi jakamisesta! Inkku

Kuukki kirjoitti...

Maijja, pistäydy kylässä, tarjoan leivoksia ;o)

maijja kirjoitti...

TiinaK; kärsii kysyä: en ole neitsyt, mutta tiedän kyllä sellaiselta vaikuttavani. Olen kuumerkiltäni kauris - josko se maamerkkinä loisi tätä järjestyksen halua tuliseen oinaaseen?

Elsa; tuota juuri tarkoitan, että miten voikin tuntua siltä että "äh, nyt on lautaset väärässä järjestyksessä...". Aivan kuin lautasten järjestys olisi Tosi Tärkeä Asia.

Sanna; sinne vaan kaappien kimppuun! Son hyvvää terapijjaa ;-)

morso; aivan ymmärrettävä syy saada hermoromahdus!

sari; kyllä voi! olen nähnyt ja todistanut! Ja jos on pesaistu vaikkapa jotain harvemmin käytettäviä, leivontakulhoja tms, niin sitten niitä tukitaan mihin sattuu.

Nana; joo, tavarat ei voi jäädä levälleen (ellei sitten aio jatkaa saman asian kanssa askartelua seuraavana päivänä, minä usein ja silloin lipsuu järjestyshimokin).

Hilja; minä saatan myös sitten siivotessani imuroida vaikka vain näkyvimmät, en jaksa aina urakoida niin hiivatisti. Varsinkin kun kämppä näyttää siistiltä, jos tavarat on tiptop. Minä tykkään kans tosi paljon kaappien organisoinnista, pyykkien laittamisesta ja semmoiseta. Tiskaaminen on inhokkini!

a n n e; joo, jääkaapistakin... (krapensvägeniltä)! Sulla on kuule aina niin siistiä ja harkitun järkättyä, oikein ilo silmälle :)

Inkku; voi kiitos! Kiitos ihanista sanoista. Ehkä et kaipaakaan järjestelmällisyyttä vielä, vaan vasta muuton jälkeen. Jos sitten elämän olisi aika asettua uomiinsa, lakata vaatimasta ja alkaa antaa?

Kommentoihan Inkku silloin tällöin jatkossakin, ja muistathan lomailla? Vaikka sitten nukkumalla pää sängyn jalkopäässä ;-)

Kuukki; NAM! Ja voi jeh mitä kehut, kiitos kiitos. Haen muffinssin kiertoon.

kukka-maaria kirjoitti...

Miekin tykkään listoista. Yleensä suurin hitti on tehtävälista seuraavalle päivälle. Ilman sitä en saa välttämättä tehtyä yhtään mitään. Aika ja ajatukset vaan harhailevat johinkin. Muita suosikkeja ovat myös pakkaamislistat, kylvölistat, ruokalistat, lahjalistat jne..... ja niiden toteutus on kyllä valitettavasti aika kaukana järjestelmällisestä!

maijja kirjoitti...

kukka-maaria; joo, tehtävälistat on ihania - varsinkin se hetki kun saa viivailla yli jo tehtyjä.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ei kauheeta. Siis ihanaa. Olen kade. Mä olen juuri päinvastainen tyyppi ja kärsin siitä. Täältä saisi kirpparin aikaan, enkä edes tiedä mitä omistan. En siis käytä, enin osa on muuttolaatikoissa vintillä, kaupunkiasunnosta kun muutin tänne mökille. Mä inhoan tätä kaaosta ja sekaisuutta ja keskeneräisyyttä, mutta yksin en jotenkin vaan saa aikaiseksi mitään, paljon mieluummin teen kaikkea muuta. Voi hitsi. Mäkin ihailen sua, monella tapaa kylläkin.

maijja kirjoitti...

Pellon pientareella; ja minä ihailen sinua, monestakin syystä.

Meidän pitäisi tehdä tärskyt, voisin olla personal organaizer nainen, kysyä kyseenalaistaen että tarvitko tosiaan ja onkos tää nyt varmasti oikealla paikallaan. Ja tää, tää tai tuo. :D se olis hauskaa!

Tuittu kirjoitti...

Aivan mahtava kirjoitus!