MAIJJA

Onnelliset

2012-01-27T14:37:00.000+02:00

Norjalaisella hautuumaalla olen maannut ja ääneen nauranut: voe jjjestas mikkä revontulet! Aa jea, kertakaikkiaan puhuttelevat revontulet. Mikäs siinä. Hyvää seuraa, tanssivat tuliketut, taskussa mutkaton minttuviina ja rannalta poimittu pikkuinen kivi.

Storsteinen (421m)

2012-01-24T22:47:00.000+02:00

Näin monta kuvaa Storsteineltä.

Eikä tässä todellakaan kaikki: mulla on näitä vielä pino lisää päässä.

Kamera ei ikinä näe kaikkea.

ABC Hotell Nord, Parkgata 4, Tromsø

2012-01-24T19:15:00.000+02:00

Kotoisassa hostellissa kaikki hyvin.

Jäämeri, jäämeri, jäämeri.

2012-01-24T15:02:00.000+02:00

Niinkuin parta kasvaa puut tuntureidensa rinteillä.

Hassun, ihanan ja järjettömän kauniin näköistä joka suunnassa.

Toveri tiiraa videokameransa silmään katsoen: nyt tää homma alkaa repeen käsiin!

Tarkoittaa maisemaa.

On alkanut elämäni neljäs retki jäämeren rannoille.

Laukussa leipää ja piimää vaan

2012-01-19T19:06:00.000+02:00

01-2011

2012-01-11T14:49:00.000+02:00

Tammikuu poisti krooniseksi äityneen kissakuumeen. Tasan vuosi sitten Tavu tuli sydämeen.
Viisas, kaunis, kiltti kissani! Olipa se pikkanen.

Elin pumpulikissani pauloissa.
Elän.

Tänään

2011-12-21T00:39:00.003+02:00

Oli keitetty valtava kattilallinen julmanmakuista jouluherkkua, riivatuksi osoittautunutta riisipuuroa. Sanon: koko touhusta laistoi jos kerrankaan maistoi. Vaan anteli minulle mantelin, että kerkesikin, kun ainoan lusikallisen jälkeen syömästä herkesin.

Siis onnea, onnea, onnea vaan ensi vuodelta toivoa saan!

Ja puuron keittäjää parempaa.

Tietoa, taitoa, uskallusta

aikaa, aikaa, aikaa,

aikaa ja ajantaikaa.

Anteliasta elämänkoulua

sinulle onnellista joulua.

ps.

kattilasta jo tontuille kirjoitin,

mutta tarttisin myös morttelin.

Pidä huolta kengistäsi

2011-12-09T19:38:00.000+02:00

En ole suutari, vaan nainen, joka rakastaa kenkiään. Kaikki seuraava kannattaa suhteuttaa siihen. Pimeän vuodenajan tuhnuiset kuvat siivittävät aihetta, josta kirjoittaminen on ollut usein mielessä.

Ensinnäkin: usein kuultu heitto "rakastan kenkiä!" ei saisi tarkoita sitä, että hommataan kaappi täyteen edullisia kenkiä, ja sitten hommataan niitä lisää ja lisää. Panosta laatuun, ja jos välillä retkahdat muovikenkään, niin hoida sitä kunnolla, ja semmoinenkin ilahduttaa kauan.

Hanki kengänrakastamisvälineistöä: lankkeja, riepuja levittämiseen ja kiillottamiseen, suojasuihketta, kenkäharja tai miksei vanha pehmoinen hammasharja tai tiskiharja, kaikenlaista. Mulla on oikein asiallinen ja hieno kengänhoitopakki! Ostin sen norjalaiselta kirpputorilta sisälmyksineen: harjoja, esihistoriallisia plankkeja ja muuta. Varastoidessa kenkiä kesää/talvea odottamaan, kannattaa toimia kunnollisesti. Saappaan varsiin laitetaan rullatut lehdet ja näin edespäin. Iloiset ja käyttökuntoiset kengät on kiva kaivaa esiin.

Nahkakenkien rakastaminen

Suosi niitä. Kaupassa kalliita, kirpparilla halpoja, ominaisuuksiltaan lyömättömiä. Nujahtanutkin nahka saa uuden elämän oikean värisellä lankilla! Levitä lankki/voide kengälle tasaisesti, anna kuivahtaa ja lopuksi kiillota. Hyvää aikaa mietiskelylle tai haaveilulle.

Kangaskenkiä rakastan harjaamalla pesupulverivedellä, annan vaikuttaa hetken ja harjaan vielä kevyesti puhtaalla vedellä. Kuivumisen ajaksi sisälle tungetaan sanomalehtipaperia, nauhat voi pestä pyykkikoneessa. Pesun jälkeen suihkutellaan vähän suoja-ainetta - ja taas mennään.

Armaat kumisaappaat kannattaa huuhdella käytön jälkeen. Älä jätä kenkiäsi auringonvaloon, esimerkiksi Tatsunan takapenkille koko kesäksi. Ne haurastuvat ja menevät rikki, ja sitten joudut ostamaan uudet. Kumppareille löytyy myös kuminhoitoainetta. Mokkakenkien rakastaminen on simppeliä: anna aina kuivua kunnolla, harjaa sitten puhtaalla ja pehmeällä harjalla. Suihkuttele suoja-aineella. Superongelmiin on omat mömmöt. Tekonahalle myös.

Rakasta myös ammattitaitoa: arvosta suutaria. Suutari on auttanut mua paitsi korkolappujen, myös revenneen nahkatakin, rikkinäisen vyön ja puristavan kengän kanssa.

Terveisin Saappaiden Sanansaattaja, Menokkaiden Messias eli Lapikkaiden Lähettiläs.

ps. kun suoja-aine purkissa lukee "käytettävä vain ulkona", olisi sitä syytä käyttää vain ulkona. Vaikka olisi pimeää, kylmää ja lumista. Vaikka kello olisi niin paljon, että tekee mieli jo vähän oikaista. Yst. terv. nimim. "Huoltoillan huumaa" sekä sängyn alla itkevä kissa

Ruutananputtaan lumisisa mehtisä

2011-12-08T22:30:00.000+02:00

Aamupalapöydän yli vaihdettiin isoja ajatuksia Sannan kanssa. Muuten kivvaa, mutta leikki jäi kesken, kun Sanna piti laittaa junaan. Minä menin mehtään.

Minun suo.
Se on enemmänkin: myös pieni tiheikkö, pieni kangasmetsä ja kaunis rantapenger.
Kansallisena päivänään lipui pienen joen pienessä sulassa joutsen.

Termospullossa teetä ja lasipullossa punaista maitoa, tortunmurut lahjaksi metsän pienille eläimille.

Myöhään iltaan istuin ystävän kanssa salvian suojapiirissä ja ruusuteen tuoksussa.

Onnellinen mieli ajattelee yhä: kaikkien aikojen paras itsenäisyyspäivä se oli.

Kaksi viikkoa kuumeessa / riimejä marraskuusta

2011-12-01T13:27:00.001+02:00

Yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu

ja näin kuluu siis puolikas marraskuu:

kuumeinen sairastupa, unelmapaja

   hämärien ajatusten äärimmäinen raja
   jolla elämä kysyy isoja kysymyksiä multa
   ja vastaan: piti just kysyä samaa sulta.

Syödä ei saata ei jaksa enää maata, olla,

olla kotikatsomo kuumeenmittaustoiminnolla.

Peileistä pälyävä todellisuus on karu:
olemus riippuu kuin raskas naru.

Ja vaikka kuume olisi poissa
viihtyy ongelmitta peitoissa

Sitähän nahistuu, vallan rutistuu, kun puoli kuuta lepää, makaa, istuu

   Nukun tunneista yksitoista!
   Nukun kaksitoista!!
   Koisin, uinun, torkkua toistan

   tai herätyksen poistan

No heräisin, jos jaksaisin,
~~mutta mua vaivaa ikävistä ikävin~~

ja ihan kohta jaksankin.

Miksi en odota totista talvea

2011-11-29T13:38:00.001+02:00

Ei ole kyse siitä, ettenkö periaatteessa pitäisi lumesta ja pakkasesta. Kulkea narskuttaa lapikkaissa, miks'ei. Kuura ripsissä ja huuruinen hengitys. Olen ostanut untuvatakinkin.

Mutta - - - joko tosiaan nyt.

Jotenkin ymmärrän kyllä syksyn tulleen, mutta oliko joku kesäkin jo?
Jos oli, niin hyvin lähellä, tuossa just, pari kuukautta sitten.

Kun makasin Kemijoen rannassa ja polvitaipeetkin hikosivat.

Hyvin pienet ja varsin ohuet vaatekappaleet.

Sandaalit.

Kasvimaa, kasvumaa.

-

Ei muuten ollut kesä pari kuukautta sitten. Silloin oli syksy.

Ällistyttävää.
Aika vaikeasti ymmärrettävää.

Jostain pyydystettävästä.

2011-11-25T15:00:00.000+02:00

Kissa nukkuu aina puoli päivää eteisen huivikorissa.

Mistä se näkee unta? Voiko se tietää varpusista, voiko hiiristä?
Uneksii jostain itseään pienemmästä, autonomisesta asiasta jonka perässä juosta ja loikkia.
Että jos olisi jotain, joka olisi kuin lelu, mutta liikkuisi itsestään ja jonka voisi syödä.

Kesällä Tavu näki myyrän - siinä minä ymmärsin, että kyllä se tietää.
Kaikenlaista periytyy, sisällä huivikoreissa torkkuvien sukupolvienkin yli perityy kaikenlaista.

Mitähän ihmissuku kantaa nahkojensa alla? Luolamiehiä, leijonaäitejä, laihoja leipävuosia?

Tunnustetun tunnustukset

2011-11-18T12:13:00.001+02:00

Pienestä ihmeestään kauniisti kirjoittava Tuittu muisti minua tunnustuksella.
Kiitoksena siitä, tässä kahdeksat terveiset maijjamaisesta alamaailmasta!

Olen junaillut paitsi Kari Tapion, Eino Grönin ja Kauko Röyhkän kanssa,
myös ilman määränpäätä ja kerran Vaalasta Ouluun asti vessassa.

Saatuani ylinopeussakot, jotka olisivat vieneet korttini, puolustauduin sanomalla:
"Minä luotan Suomen poliisiin." Kannatti.

Olen ajanut 160 km/h ja ottanut samalla valokuvan.

Olen lämpikseni polttanut ystäväni sängyn.

Olen poistunut autiosta rahtialuksesta perämiehen pornolehti povitaskussa.

6
Kerran spraymaalasin lunta valkoiseksi.

Sen päivän iltana löysin tieltä itsetuhoisen nuorukaisen ja söin hänen ranskalaiset perunansa.

Olen ollut perustajajäsenenä mukana aikamoiseksi äityneessä väärennystoiminnassa.

On sanomattakin selvää, että jäisin helposti rahapelikoukkuun.

- - -

Nämä sydämeltä saatuani haastan mukaan seuraavat kahdeksan:
Minja, Malla, Sanna, Isoinpapu, Joola, Celia, Himalainen ja Olina.

Tehtävänne on siis kertoa itsestänne kahdeksan anekdoottia,
joita emme teistä ehkä vielä tiedä. Ehkä. Vielä.

Marraskuu

2011-11-17T19:25:00.001+02:00

Marraskuu, yhtäkkiä yli puolenvälinsä karannut.

Olen nyt kipeä ja kurja, kuumeinen.

Mua kuvittaa!

2011-11-13T12:20:00.000+02:00

Hei hou Varsinais-Suomi ja muu varsinainen Suomi: marraskuun ajan Turun Kirjakahvilassa näyttelyään pitää muuan Maijja. Otsikon "Mua kuvittaa!" kera kahvilan seiniltä löytyy niin vauvoja, valokuvia kuin omakuviakin.

Käykää siis kahvilla, käykää teellä ja kirjoittakaa terveisiä pieneen vihreään kirjaan!

Olen tässä ollut vähän huono pitämään yhteyttä.
Kyllä täältä vielä tullaan, en ole menossa minnekään.

Aarteet

2011-11-02T15:15:00.001+02:00

Tänään posti toi aarteita, jotka minä, onnen pekariina Maijja Katariina, voitin Outin arvonnassa. Ihania asioita, ja tosi kauniit korvakorut. Voitin taannoin myös 200e lahjakortin kauneushoitolaan. Lyhensin sitä tänään hot stone -hieronnan verran. Sekin yksi ihana asia!

Lisään teehen inkivääriä ja jalkoihin sukkia. Silti: on marraskuu, johon Rovaniemi herää +7 asteen lämpötilassa ja ikkunalla kukoistaa vieläkin basilika. Onhan siinä jotain outoa?

En kyllä kaipaa lunta.

Lokakuun viimeisenä aamuna

2011-10-31T10:11:00.000+02:00

Ti Kuan Yin - oolongia Röstrandin Swedish Grace -mukista.

On kaunis, rikas valo ja tuoksu.

Kissa, joka on ihan lääpällään minuun.

Sanon sille: mää rakastan sua, ja sää rakastat mua.

Tilipäivä monessa merkityksessä.

Asioita tapahtuu!

Lokakuu loppuun

2011-10-26T14:38:00.000+03:00

Ulkona kaikki on nyt ihanaa. Rakastan tätä aikaa: koivuvarvikon burgundiin taittavaa harmaata, niittyjen sammunutta vihreää, valkoiseen usvaan uponneita aamuja, kaiken ruskean ja harmaan keskellä kultaisena palavia lehtikuusia. Sinisyyttä, kaunista monotoniaa.

Väriä vuosi sitten ommellusta mekosta.

Postia tulee, postia menee. Asioita listaan, viivoja asioiden päälle, uusia asioita listaan.

Hommat eestä, hommat takaa, hommat ei seiso, hommat ei makaa.

On tuli monen raudan ja yhden persiin alla, mutta eipä hätää.

:-)

Päässä

2011-10-14T21:03:00.001+03:00

Paitsi kiireet,

ehtimiset ja ennättämiset,

joutumiset, joutamiset, jonninjoutavaiset,

ajatukset ja aikomiset

on päässä ollut tänään jotain tällaista.

Aivan paras kampaus! Helppo rääpiä kasaan kahdessa minuutissa.

Puolukka ~ Kaarnikka -tuoremehu

2011-10-11T13:27:00.001+03:00

1 litra marjoja

1/2 tl sitruunahappoa

3 dl kiehautettua ja jäähdytettyä vettä

sokeria valmiiseen mehuun

Survo marjat (mulla 7dl puolukkaa, 3dl variksenmarjaa eli kaarnikkaa). Lisää survokseen sitruunahappo ja vesi. Peitä astia, ja pidä sitä jääkaapissa pari päivää. Valuta ja painele seosta siivilästä, lisää mehuun sokeri (itse laitoin 2dl sokeria, per noin 5dl mehua). Pullota ja tee kivat etiketit!

Mehu säilytetään kylmässä, ja nautiskellaan vedellä laimennettuna.

Järjettömän ihanaa, niinkuin puolukka on!

Viisi sanaa tuulen naapurista

2011-10-06T15:36:00.000+03:00

Kajakissa saa istua meren selässä ja tajuta, että on onnellisesti merkityksetön. Vapauttavin ajatus: minä en ole mitään. Juuri mikään ei ole mitään suhteessa mereen. Mitä väliä jollain facebookilla, nuijasodalla, ateriarytmillä, ihmisillä? Meri ei kysy koska valmistun. Se näkee kaiken, hymähtelee ja jatkaa pysymistään.

Tunturi tuo samankaltaisen tunteen pienuudesta ja mitättömyydestä. Tunturikin näkee kaiken, hymähtelee ja jatkaa pysymistään. Olen etuoikeutettu, kun saan asua lähellä maasta huokuvaa rauhaa. Montako ihmistä mahtuisi tunturin sisään? Täytyy olla satojatuhansia? Kumpa ihmiset hetkeksi sullottaisiin tunturiin miettimään elämän peruskysymyksiä.
Kuuntele tämä.

Aamuisin olen hyväntuulinen. Nousen ennen kissaa, juon teetä tyyneydestä nauttien aamun alkaessa venyä aamupäiväksi. Elän onnellista elämänvaihetta, sillä mikään ei pakota heräämään järjettömän aikaisin. Sellainen ei oikein sovi minulle. Kaikki on hyvin, jos olen koisinut 9 tuntia ja heräilen kahdeksan, yhdeksän aikaan. Ehdin hyvin puuhastella ennen töitä tai työtouhuja.

Harjani kaipaa kipeästi jotain! Näytän metsittyneeltä ja siltä, etten tiedä mihin tukkani on menossa. Kumpikin on totta. Pitäisi tarttua saksiin.

Juuri nyt on tämä hetki.
Se on ainoa oikeasti todellinen ja siksi oikeastaan kaikki mitä omistat. Muista ottaa siitä kiinni.

- - -

Nämät sanat antoi Kirjailijatar.
Jos omasi ovat kateissa, saat multa viisi hihkaisemalla kommenttilootassa, että sellaiset haluat!

Ihan liikaa

2011-10-04T19:11:00.001+03:00

Kaikkea.

Kaikkea on taas liiaksi asti.

Sitä reissaamisesta jäänyttä väsymystä. Tekemistä, ehtimistä, limittejä, korkeita muureja kavuta yli, aitoja ryömiä ali. Oli liikaa nopeutta, kun ajoin tutkaan. Eikö Maijja maijassa olekin ihan liikaa? Melkein heti sen jälkeen yöllä korpeen hajoava auto ja liian pitkä matka peloissaan liftata kotiin. Auto hinattiin ja korjattiin, mutta sitten olkapää rikottiin harjoittamalla liikaa vihan hallintaa mattopiiskan kanssa. Suojattomuutta ja avuttomuutta ja liikaa menoja. Liikaa on kyllä tulojakin, eikö ole ihmeellistä: niitäkin voi olla liikaa.

Olen kuitenkin saanut apua ja ollut pakotettu oppimaan elämästä uusia asioita.

Osaan nauraa ja suhtautua elämään seikkailuna, olla kiitollinen työstä ja nauttia levosta.

Lokakuu on lempikuukausiani. Voi jos siinä voisi olla vaikka pari ylimääräistä viikkoa!

Pietari 3

2011-09-26T16:52:00.000+03:00

En satu ymmärtämään maatuskojen enkä neukkureliikkien päälle, en keksinyt käyttöä hirttäytyneen oloisille karvalakkisille nukeillekaan. Sain kuitenkin ostettua jotain: pienen kauniin riipuksen ehtaa turistikrääsää ja kaupasta tummasuklaista boyntya.

Satamassa soitti kiva pumppu.

Tanssin nimi: könkkä. Iloliikehdintää jo vuodesta 2008!

Pietari 2

2011-09-23T20:07:00.002+03:00

Pietari 1

2011-09-21T23:43:00.000+03:00

Kaunis ja komea kaupunki, silmänkantamaton kaikkea. Ihmeellisen venäläistä alusta loppuun asti.

Vieraalla on omintakeinen tapansa tuntua tutulta, jos melkein mikään ei pääse yllättämään. Sellaista arvattavan oloista mahtipontista byrokratiaa suuressa käsittämättömässä.

Tai: hintataso yllätti!

Kevennyksenä ja selvennyksenä ote wc:n seinällä roikkuvasta sertifikaatista:

Tallinna 2/2

2011-09-17T13:43:00.000+03:00

Olin ensikertalainen Tallinnassa. Pidin siitä! Jotkut paikat jättävät tunteen siitä, että sinne pitää palata vielä. Budapest, Istanbul, Varangin seutu, kyllä Tallinakin. Melkoisten kontrastien kaupunki vaikuttaa tarjoavan hyvää ja edullista ruokaa, kiinnostavaa nuorta suunnittelua ja paljon visuaalista katsottavaa. Kerroksia.

Reissusta alkaa olla jo päiviä.

Käyn sanattomammaksi sen suhteen, tuntuu vähän satunnaiselta.

Sieluko se vielä tienpäällä kopsuttelee kotiinpäin kamelin vauhtiaan, vai miksi ei jetlag ohene.

Tallinna 1/2

2011-09-15T00:00:00.000+03:00

Voisi melkein olla sama muori toisessa ja neljännessä kuvassa.

Suomalainen näyttää yleensä suomalaiselta, venäläinen venäläiseltä. Virolainen on jompsis-kumpsis tai sekä että. Minulle on supisuomalaisuuden lisäksi ehdotettu islantilaisuutta, norjalaisuutta ja puolalaisuutta. Entä sinulle?

Eilen

2011-09-09T19:01:00.000+03:00

Yö makuuvaunussa, yö Viena Karjalaisen vieressä, yö Viru-hotellissa. Nyt virun kyseisen hotellin ala-aulassa tällaista hyvin pikaista matkaraporttia kirjoittaen.

Eilen tapasin Reetin. Tänään Marleenen, Anastassian, Ljudmilan, Heli-Lyn, Marin, Tiinan, Birgitin, Annamarin, Kerstin, Juliannan, Irinan, Kristinan, Kadrin, Kailin, Susien ja Katrin. Ja ne kaksi, joiden nimiä en tullut kysyneeksi. Pistetään naiset purkkiin! Sitten niitä pääsee kurkkiin.

Sentimentaalinen rahaton hölmö.

2011-09-06T10:17:00.001+03:00

Antaa avata itselleen ovia kaikenmaailman taloihin! Leikkii rakastumisen riskin reunamaastossa uhmaa uhkaillen. Kukkaron nyöri on kireä ja kapea trapetsi, mutta toisaalta oma maa - olisiko pehmeämpää alustaa pudota? Ja siis seinät, vähän vinot, olisivat juuri hyvät katseen valua ja etsiä kiintopistettä... Päätön, hännätön, aivan mahdoton ja ennenkaikkea varaton hölmö se täällä vähän maalailee mielikuvia kuin mikäkin talollinen. Unelmaa säästämättä, haaveilusta tinkimättä.

Nyt kuitenkin talot ja torpat sikseen, sillä on aika lähteä Tarun kanssa matkaan.

Ensin Helsinkiin. Sitten Tallinnaan. Lopuksi Pietariin.

Elokuun viimeinen lauantai

2011-08-27T22:21:00.000+03:00

Valtaus, tuo jättömaaniitylle perustettu kasvimaamme, on ollut kesän suuri ilo. Se on pitänyt minut salaatissa, kosketuksessa maahan ja onnellisesti järjissäni kaupunkiyksiön kesässä. Tavulle valtaus on jännitysnäyttämö, ehtymätön elämysten viidakko, jossa säntäillä mönkiäisten ja myyrän kahahdusten perässä, vetää heinäövereitä ja antaa tuulen käydä turkissa.

Kaikki istutettu on kasvanut elämästä riehaantuneena: kurkku kukkii vieläkin kurkku suorana, tomaateilta ratkeaa posket hymystä. Minttu on mieltään vailla seurassaan suloinen sekopää Sitruunamme Lissa. Kutsumattomat myyrävieraat ovat vähentäneet suolaheinän ja basilikoiden elämäniloa, mutta valkosipuli ja limenkuoret tuntuvat auttavan ongelmaan. Hiipuvaa kesää ja osavoittoa kamppailussa myyriä vastaan juhlistettiin tänään kesän ensimmäisillä grillijuhlilla. Helle ei enää yltänyt Lappiin asti, täällä ropsotti välillä vettäkin. Mitäpä se haittaa: ei yhtään mitään.

Hyvä elämä ei muuten tule kalliiksi!

Valtauksen materiaalin kanssa on käytetty mielikuvitusta: lainatun kasvihuoneen sisällä on kasvulavoina kaksi metsästä löydettyä kuormalavan kaulusta. Avomaan kasvulava on purkutalosta, puutarhatuolit roskalavalta, kastelukannu sekatavaraliikkeen loppuunmyynnistä. Myös yhden ämpärin löysimme metsästä, toiset ostettiin kirpputorilta. Muheva maa hankittiin edullisesti Rovaniemen kaupungin mullanmyynnistä. Lannoitteena on lampaanlantaa. Yltäkylläisiin taimi- ja siemenhankintoihin kului noin 25e. Lisäksi alennusmyynnistä ostettu grilli, 6e, ja kauniit varrastikut kirppikseltä 2e.

Loppukesän risotto

2011-08-25T22:48:00.000+03:00

voita

valkosipulin kynsi

sipuli

nauris

puolikas kesäkurpitsa

2 dl risottoriisiä

valkkaria soppeli, reilu loraus

n. 7 dl kasvislientä
yrttejä: persiljaa, salviaa, basilikaa, minttua - mitä vain.

parmesania

- - -

Ensimmäiset viisi ainesosaa kuullotellaan pannussa. Sitten lisätään risottoriisi, voit laittaa voitakin lisää. Kuullotellaan riisiäkin hetki. Sitten lisätään viiniä. Sen imeydyttyä loraus kasvislientä, sen imeydyttyä loraus kasvislientä, sen imeydyttyä - ymmärtänette idean. Loppuvaiheessa lisätään yrtit ja parmesanjuusto. Ruoka on valmista! Annosta voi vähän aikaa vaikka vain katsoa kiitollisin mielin, haistaa ennen maistamista.

Kokeile tätä risottoa! Muuten et vain saa tietää nauriin pehmeää, makeaakin, täydellistä risottomakua. Jos et innostu risotosta, syö nauriita kuitenkin. Varo, etteivät vie kieltä..!

- - -

Tänään, paitsi tätä myöhäisillan risottoa, myös lupaavia uutisia, siis hyrisyttävän jännittävän uskaliaita ja röyhkeän lupaavia uutisia! Tekevät hyvää. Loppukesä ei ole tuntunut oikein kesältä.

Tätä minä toivon.

2011-08-17T23:30:00.000+03:00

Vuosikausia jatkunut sietämätön haaveiluni on saanut selkeät piirteet. Tietyt seinät, tietyt ikkunaruudut, aivan tietyn maiseman. Olen katsonut sitä savuisena, suolaisena, merituulen puhaltamana, punaposkisena, onnellisena. Pää suloisia unelmia tutisten ajatellut: nyt olen löytänyt oikean torpan. Hipsinyt ympäri horsmittunutta pihaa ja selvittänyt sen luonnetta.

On kulunut jo kuukausia, mutta korjaussuunnitelmien ja päiväunelmoinnin lisäksi en ole uskaltanut tehdä vielä mitään. Olen kyllä tullut ymmärtäneeksi, että rationaalisesti tarkasteltuna olisin todennäköisesti ongelmissa tämänkaltaisen torpan kanssa. Mitä siitä! Emotionaalisesti minä olen jo.

Asuntomessut

2011-08-12T14:36:00.001+03:00

Mistä pidin: päällekkäisistä matoista, vanhan hipaisusta, raitaisuudesta, polulta poikenneista. Niistä vähistä jutuista, joissa oli tehty jotain, ei vain valittu tai ostettu jotain. Kohteista 8 (siis sisustus; no pakkohan se on, kun on turruttanut silmänsä tällä blogeista tutulla visuaalisella kielellä!), 17 (hyvä pohja!), 19 ja 20 (kaikissa Kastelleissa oli toimiva pohja), 23 (vaikka onkin kammottavan näköinen ulos). Rantasaunoista voiton vei 32.

Ja mistä sitten en pitänyt: jonossa kävelystä (messujen huonoin puoli), näennäisestä rustiikkisuudesta, kimalluksesta, master bed roomeista, ylellisyyden illuusiosta. Tai onko se sitten illuusio vai aitoa, mulle ylellisyys on jotain muuta kuin kultatyynyillä kuormattu sänky ja hilukattokruunu.

Milloin käytetään makuuhuoneeseen sijoitettua pientä istuskeluryhmää? Ei koskaan? Edes unelmien unelmaelämäntilanteessa, unelmaparisuhteessa unelmapuolison kanssa en usko: että yhdessä siinä aamulla istuksittaisiin nojatuoleissamme, mietittäisiin tulevan päivän askareita. Tuoleista noustuaan toinen poikkeaisi makkarin omalle parvekkeelle, toinen pujahtaisi makkarin omaan kylppäriin. Eeeh, en osaa nähdä itseäni enkä ketään siihen. Sallittakoon tämä kaikki niille, ketkä sitä toivovat.

Minä toivon jotain muuta.

Voi katalogikodit, toinen toistaan toistavat tavarat, ylenpalttius!

Minä toivon jotain muuta.

Asuntomessukodit näyttävät muuten kuvissa kivemmalta. Jos et päässyt messuille, lue Deko!

Lipuista kiitos Villa Inkerin kautta Lemminkäiselle!

Minä merellä

2011-08-11T11:42:00.000+03:00

Meri on aivan ihanan suuri ja minä siinä ihanan pieni.

Koru, jota käytän yhtenään.
Kynsilakat, joista ei paljoa jäänyt.

Tämä on totta: olin upota juoksuhiekkaan!
Hukkua hyviin ajatuksiin, kadota kauniisiin maisemiin.
Että olikin pakko tulla pois.

Loman ensimmäinen päivä

2011-08-09T18:11:00.000+03:00

Myöhään perjantaina, kun yö oli jo laskenut verhonsa, oli vaikea ajatella muiden päivän tapahtumien tosiaan tapahtuneen samana päivänä. Samalla viikolla, samalla planeetalla, oikeasti.

Aamulla oikeasti oli vielä työpalaveri kovine arvoineen. Sen jälkeen tosiaan kannoin 80 litraa vettä valtaukselle, söin mustasta maasta rucolaa ja salviaa, keräsin tukon vihreitä tuliaisiksi äidille. Silmäilin kelloa huolestuneesti ja sitten kohta jo ääneen nauraen ohittelin mersuja moottoritiellä. Ihan varmastiko ajelin tuntitolkulla 100 A Datsunilla samana päivänä? Ja soitin pianolla puolisäkeistöä jotain iskelmää, pakkasin retkivaatteita, ostin kolme omenaa?

Aivan kuin päivän aika olisi alkanut vasta siinä: yöksi tyyntyneessä meressä. Lintupoukamassa, kolmen kurjen saapastellessa, pikkusorsien meitä säikähtäessä. "Aattele miten moni nyt josaki kapakasa litkii laimehtuneita kuuen euron lonkeroita eikä tiijä tästä mittään". Itse siinä, mustan metsän tiheästä pimeästä erätupaa etsiessään, tietää kaiken riittävän ja että se todellakin riittää.

KESÄ EI OLE OHI.

2011-08-04T22:21:00.000+03:00

Lopettakaa ne syyspuheet!

Te, jotka huomaatte aamujen alkavan olla jo viileitä: muistelkaa kesäkuun aamuja.

Tämän maan kesä jää onnettoman lyhyeksi, jos sen ajattelee kestävän vain juhannuksesta heinäkuun viimeiseen. Siis: kätkekää haaveenne villavälihousuista, älkää ahdistuko koulunalusta, antakaa kesän olla millainen on, kunhan on.

Että kehtasi jossain paskalehdessä olla paska kysely; olitko tyytyväinen kesäsäähän?

Nyt on kesä.

Nyt on kesä!

Sitä paitsi mulla alkoi tänään, vihdoin, kahdeksan päiväinen kesäloma.

Heti huomenna melon mereen.

Yks yrtti vaan

2011-08-03T21:51:00.000+03:00

yrtti: sitruunamelissa

rakas, mutta hapannaamainen ystävä: Sitruunamme Lissa

kehoitus hätähousulle: Ei vielä, vasta sit Ruunamelissa!

kuvateksti Sitrun luokkaretketkikuviin: Sitru Namellissa :-)

tosi avartava dokumenttielokuva paraolympiavoittajasta: Sit & Run, Amy-Lisa

Lissa kylpee väärässä: se on Sitruun amme, Lissa.

eräs Elisa yllätti tekaisemalla sitrua: sitruu! NAM, Elisa!

koirantemppuja konille: Sit, ruuna-Melissa (tokkopa tottelee...)

ei ole suomalainen: Sitr Unam Elissa

englantilainen skeptikko: see through?! Nah, mellowish sue...

englantilainen jakomielitautinen: Shit! R U not me, Lisa?

Toinen risottosunnuntai

2011-07-31T22:02:00.000+03:00

On mittaamaton nautinto viettää sunnuntai-iltaa itselleen kokaten, jotain pikkasen mautonta mutta sopivan lempeää musiikkia (valintani: John Mayer) kuunnellen. Tein risottoni Himalaisen herneiden kesäreseptiä mukaillen, tätä kirjoittaessani syön k.o. risottoa. Päälle silppusin vielä reilun tukon herneenversoja.

Mitä hulluutta puhua edes kuiskaillen syksystä; nythän on vasta heinäkuu!

Nukkukaa hyvin sen viimeinen yö. Kauniita unia!

Tämäkin on hyvää

2011-07-28T23:55:00.000+03:00

banaani

reilusti erilaisia salaatteja ja yrttejä

(tässä sitruunamelissaa, basilikaa, minttua, ...)

paljon mustikoita

vähän inkivääriä

vettä

---

Myös seura on ollut oikein hyvää: parvekkeella koisiva yövieras. Viidennet tärskymme! Ohjelmana ilta-ajelu valtaukselle sekä Rovaniemen tarkastelu tatsunan ruutujen lävitse. Iltateet ja aamupirtelöt kuuluvat asiaan. Kirpputorilla kohdattua johdatusta, kevein vedoin syviin vesiin uivaa keskustelua ja sitä oloa, että toisen on tuntenut jotenkin jo paljon kauemmin, on vaikea selittää.

Mutta nyt minäkin haluan matkata Kermaan, aittaan unen taikapiiriin!

Olette onnentyttöjä, Sanna ja Juana.

Ruoka on hyvää

2011-07-24T19:34:00.000+03:00

Kesän ensimmäinen lämmin ruoka, ja minkälainen: huumaava, pyörryttävä, ihana. Eli Herkkusienirisottoa Pirkka Risottiriisin pakkauksen mukaan. Tuota reseptiä enemmän kiitän kuitenkin Himalaisen suuntaan. Kiitos, että villitsit minut!

Reseptistä poiketen lisäsin sienien matkaan ainakin kaksi kourallista sekalaisia yrttejä silputtuna ja ripsautin suolaakin joukkoon. Lisäksi todellakin korvasin osan liemestä valkoviinillä. Kylkeen tein salaatin, jossa kaikki kahta kirsikkatomaattia ja mozzarellaa (hentomieliset, antakaa mulle tämä anteeksi) eli muuminlihaa lukuunottamatta on omalta maalta, valtaukselta. Tajunnanräjäyttävää,

nam.

~ : ~ : ~ : ~

Maailmassa on paljon pahaa ja ikävää.

On myös paljon hyvää ja ihanaa. Pysyäkseen terveenä, on keskityttävä hyvään.

Laittaa risottoa, ottaa pari lasia viiniä, lukea hyvää kirjaa, soitella rakkaiden kanssa. Juosta nauraa räkättäen monsuunisateessa, niinkuin minä tänään, voi jestas. Jos vain sen nilkkoihin yltäneen veden, suihkuavat viemärit, tuntemattomien likomärkien lenkkeilijöiden kokeman yhteydentunteen ja näistä irronneen ilon voisi jakaa koko maailmalle!

On tehtävä hyviä ja oikealla tavalla hulluja asioita. Kiitettävä ja ylistettävä kaikkea hyvää.

Syömä ja syöty

2011-07-21T20:13:00.000+03:00

Uusia pikkuperunoita lukuunottamatta en oikeastaan ole syönyt mitään lämmintä koko kesänä. Tämä on mun ensimmäinen tällainen kesä, jääköön muistiini siitä, Uutispottujen Kesä.

Kuvassa hymy on iloinen. Todellisuudessa en enää tänään oikein jaksa hymyillä. Elämänpiirissäni on yksi on aivan uskomaton ihminen - sillä väärällä tavalla. Sietämättömän yllättävän uskomaton. Tavallinen toimeentuleminenkin tuntuu meiltä vaativan kohtuuttomasti energiaa, en ole lainkaan tottunut tällaiseen. Ensisijaisena hoitomuotona käytän kissaterapiaa ja sitä, että annan itseni olla surullinen, kun kerran olen. Pitkää pinnaanikin yritän vielä pidemmäksi venytellä.

Katve

2011-07-21T09:31:00.000+03:00

Eilen kysyin kissalta:

onko sinustakin vaikea uskoa, että me ollaan tunnettu niin vähän aikaa?

Se vastasi sanomalla purrrr, ja asettumalla parempaan asentoon.

Kissat tekee hyvää ihmisille. Melko monelle ihmiselle sopisi kissa.

Noin viikko sitten karilla

2011-07-20T09:56:00.004+03:00

Tiirainen, tyyni Perämeri ja ensimmäisestä tikusta herännyt nuotio. Minä bikineissäni kököttämässä kivellä kuin leikkivä poika rannalla. Arkailemassa, kunnes askel sitten lipeää ja talviturkista joutuu luopumaan tahtomattaan. Kaiken yllä on haitattomuuden tunne, että sekään eikä mikään ei haittaa.

En oikeastaan ole aiemmin ymmärtänyt olevani tällainen meri-, hmm, Perämeri, -ihminen.
Sen käsittää, kun saa yön auringossa meloskella maihin.

"Kato, tuolla se porkkananokka nyt on."
Meriharakka. Sen halusinkin nähdä.
Esiintyy merellä, kuten se ajoittainen tunnekin: mikään ei haittaa.

Eilisen saalis

2011-07-19T16:25:00.001+03:00

lampun sain lahjaksi Tarulta, se löydettiin kirppikseltä hintaan 5.5;-

kuten myös kannu 2 ;-

ja kauha 1.5 ;-

viheriät valtaukselta 0 ;-

Taru on yksi aikaansaava nainen, jonka kanssa olemme kalauttaneet päämme yhteen niin kumeasti, että sointi kuuluunee vielä kauan - ja kauas!

Valtauksella

2011-07-12T11:47:00.000+03:00

Erittäin hyvään haltuun otettu maa.

ps. Tatsuna "toimii", lähinnä niiden lähettämienne kauniiden ajatusten, ryypyn ja säännösteltyjen ärräpäiden voimalla. Paraikaa se tosin makaa taas hengetönnä korjaajan kinttaan alla. Ajatella asioiden valoisia puolia: ainakaan ei mene rahaa mihinkään turhaan...

Taksikuskin kyyneleet eli toisen päivän tunteenpurkaus

2011-07-07T22:16:00.000+03:00

Tapahtui eilen noin 20 minuuttia postini jälkeen: kyyti riitti liikennevaloihin saakka.

Ensimmäiset starttausyritykset olivat tottuneita ja siksi luottavaisia.

Vaihtui vihreät.

Vaihtui punaiset.

Luottavaisuus vaihtui ärsyyntymisen kautta pieneen paniikkiin.

Aloin soitella ihmisille ja vaihdoin vilkun hätävilkkuun.

Seitsemäntoista minuuttia keltaisia, punaisia ja vihreitä valoja, kukaan auttavainen ei ollut kaupungissa, kukaan ei pysähtynyt auttamaan. Pahimmat osoitti sormella ja hymyili tai hymähteli. Takapenkillä kaksitoista puskaa ja kastelukannu. Etupenkillä kissa katsoi vähän kummissaan. Aloin kyynelehtiä.

Olikohan itku ylimmillään vähän ennen, vai heti sen jälkeen, kun viereen kaartoi mies (sellainen aina-valmis-apuun-tyyppinen, oli sitten kyse nakkikioskin käsirysystä tai naisesta nelostiellä) kysyen 'tartteks jeesii?' Hän työnsi minut pois liikennevaloista ja jäimme Tavun kanssa kahden. Itkeskelin tuskissani lisää - tiedättekö, en enää pelkästään autoa, vaan kaikenlaista: iltapäivälehtien repostelua yksittäisten ja yksityisten hahmojen ahdingoilla, että yrtit ei pian enää idä, miten hiivatissa saan aiotut asiat hoidettua, miksi niin moni auto ajoi ohi!!

Keräsin kimpun puna-apiloita ja tyynnyin. Itkupaperiin tarkastin öljyt ja tarkastin kaiken muunkin, minkä ymmärrän, mikä on muuten ihan hyvä määrä. Soitin isälle. Yleensä kannattaa soittaa isälle! Niin nytkin, sillä yhtäkkiä pyörät alkoivat (vain kuvainnollisesti) pyörimään: paikalle hurautti perheystävien poika - niinä kymmenenä vuonna, joina emme ole tavanneet, aikuiseksi ehtinyt - ja yhdessä hinasimme auton pois tienposkesta.

Näkymättömään turvaverkkooni onnellisesti pudota pätkähtäneenä nukuin yön yli, mutta aamulla oli herättävä todellisuuteen: ei käy, ei kuku Tatsuna. Lähimmällä huoltamolla kaikki huoli ja hämmennys ryöpsähti esiin auttavaisen autokorjaajan edessä. Tarina risasta riisikupista sai kiireisen miehen heltymään, ja ajelimme toipilasta koputtelemaan.

Kärjet kunnossa, kipinää tulee, kaasutin pelaa, syöttö toimii, imu on ok, kaikki on kunnossa, mutta auto ei käy, joten aamulla se sitten alkaa: jonkinlainen mittavahko autokirurginen operaatio, jossa toivottavasti saadaan paitsi diagnoosi, myös lääkekuuri.

Lähettäkää siis kauniita ajatuksia! Ehkä se niillä herää eloon.

Rakas ruppanani, Tatsuna.

Tatsukka.

Yrttitaksi

2011-07-06T20:41:00.000+03:00

Auto on täynnä ja meno maittaa

Tuoksuu mainio - mikään ei haittaa.

Lystikäs kuljettaja pirssiä kuskaa,

takapenkillä kököttää kaksitoista puskaa:

on meirami, persilja, timjami,

minttu ja salvia, naminami!

Myös mansikka, tomaatti ja suolaheinä

matkaa tekevät ylen tärkeinä.

Kastelukannu pidätellä koittaa,

vasta perillä se saa suutaan soittaa.

Eikä tästä kyydistä peritä lainkaan taksaa:

saavat sitten satona velkansa maksaa :-)

Aurinko laskee vasta loppuviikosta

2011-07-03T23:56:00.000+03:00

Loikosillaan

2011-06-28T20:27:00.000+03:00

Sen olisi voinut arvata jo viikko sitten:

ensin tuntuu, kuin jokin syväväsymysluukku raottuisi. Sieltä tulee raskasunisia öitä, vaikeasti virkoavia aamuja ja päivänokosia. Pitkään poskilla viipuilevat tyynynviirut. On satunnaista jomotusta, ehkä särkee päätä tai huokailututtaa. Tarve vetäytymiseen lisääntyy.

Kuume nousi viime yönä. Asunnossa lepää pysähtynyt ja uninen tunnelma.

Keitetään kuumaa, heitetään hiirtä, luetaan vähän. Ajatellaan omia ajatuksiamme ja lepäillään.

Taas junassa / Ajanvietteenä lompakkoinventaario.

2011-06-21T16:37:00.000+03:00

Löysin 24 korttia. Yhdellä voi maksaa, toisella luovuttaa elimiä, kolmannella ajaa autoa ja neljännellä vahvistaa olevansa opiskelija. Kahdella todistetaan jäsenyyttä, viidellä kanta-asiakkuutta ja kolmella saadaan bonusta ja plussaa. Kaksi ottaa kopioita. Yksi vakuuttaa matkustuksen ja toinen auttaa apteekissa. Kolme kirjastokorttia. Kaksi pankkiasiointiin liittyvää korttia. Yksi rokotuskortti.

Ihmisen elämä on kortilla. Kaikki korttini eivät edes kulje lompakossa mukana! Hiihtokeskusten keycardit, lisää hiivatin jäsenkortteja, lisää kirjastokortteja, lisää kortteja. Vanhentuneet kupongit (miksi, voi miksi laitan niitä lompakkoon?), typerät leimankeruukortit (niin - miksi) ja muut turhat laitoin roskiin. Lompakkoon jäi korttipakan kanssa silti vielä:

5 postimerkkiä
3 kirjastomuistilistaa
nippu kuitteja
2 värikorttia
1 runon alku ("Ei autopesuun antennin kanssa..."?)
2 jo edesmenneeltä pianonsoitonopettajalta saatua runoleikettä. En raaski luopua niistä.
1 humalaisen kirjoittama mietelmä ("Olet poissaollessasi tapa käyttää elämäni turhaan", päivätty 20.10.2009. Miekkonen oli aiemmin katsonut elokuvan "Lukija - The Reader" ja rakkaudellisesti vaikuttunut tästä. Samana iltana muistan huutaneeni: "enough of that love-bullshit!")
ja bonuksena: vähän rahaa.

Toivottavasti tämä oli viimeinen junamatka hetkeen.

Toivottavasti ei enää yhtään juopunutta möykkäämässä ("aatteleppa että jos ois vaikka kakstoista lespua ja jos ees yheltä sais niin oishan se!!"), tytöttelemässä ("onkos tytöllä pitkä matka ja joko on poikakaveri?"), jakamassa eväitään (viimeksi 5l kanisteri kiljua) tai valvottamassa. Ei yhtään konnaria näsäviisastelemassa, kun pyydän nostaa eläinvaunun lämpöä. Ei yhtään katkennutta puhelua, kipeää niskaa, minuuttia myöhässä.

Sillä huomenna starttaan Tatsunan!!

Hyvänmakuinen

2011-06-14T17:25:00.000+03:00

Maidoton piña colada -pirtelö. Vähemmän makea ja parempi kuin tämä täällä.

banaani

reilut kouralliset tummahipiäistä salaattia

säilykeananasta (pistä sinä tuoretta!)

kookoskermaa, -hiutaleita ja laitoin -öljyäkin

auringonkukan- ja sesaminsiemeniä

vettä

Sulo Sulevi, sunnuntain lapsi.

2011-06-13T10:49:00.005+03:00

Olen ihan pehmeänä tähän poikaan!

Neljän päivän nyytti, jonka nyrkki on tädin dynaamisen haikeuden mitoissa.

Soma ja hyvä ja iloinen aivan varmasti aina, kuten ma-ti-ke-to-pe ja la-lapsetkin aivan varmasti aina. Ainakin näin pikkuruisina! Miten pieni voi ihminen aluksi olla!!

Meno- ja tuloruno matkapäiväkirjasta

2011-06-12T15:31:00.002+03:00

5.6

Sormessa on Italiasta ostettu sormus, dynaaminen haikeus. Paatti kelluu kohti länttä. Germaanistapainen ruotsalainen vällistellen ojensi mua siitä, että kampasin tukkaani laivan kahvilassa... Yläkannella majailimmekin sitten pöydän alla.

Ensimmäiset improrunot aiheesta 'Sormus'

Voi olla keskarissa

tai nimettömissä parissa

mikä se on

olen tunnoton,

enkä jaksa miettimistä

siis - yksi sormeeni pistä!

Ole luottavaisempi,

huuda: järjetön lempi!

Ohi dynaamisen haikean,

yli helvetin vaikean,

läpi staattisen suruni

kantaisin kultaisen muruni.

Halaa! Valaa!

9.6

Paluupaatilla runoiltiin aiheesta 'Suojatta kielen'.

Suojatta kielen

sanani nielen,

tunnustan maata

siks en sanoa saata:

"Kato mikä heppu"

"Ei hitto mikä reppu"

"Kaunis nainen,

varmaan ranskalainen"

tai "pitäis ottaa ummetuskuuri"

- mua pitelee kielimuuri.

Täällä kun katsoo Suomipoikia

ei uskois: jokainen on jollekin oikia.

Lipat vinossa,

krapulapinossa...

Ne tajuaa mun kieltä.

Ei mitään mieltä.

Tukholmassa

2011-06-11T23:46:00.000+03:00

Vienan kanssa Tukholmassa.

~ rauhallista vaappumista ja ruokaturismia.

~ suuria ja hupaisia yhteisiä suunnitelmia utuiseen tulevaisuuteen.

~ tuli hyviä ideoita, joita lietsottiin taideteollisuusvakoillen pikkubutiikkeja.

~ paljon mutusteltavaa, paljon jutusteltavaa ja vähän valokuvia.

Ylös, alas, ylös, alas

2011-06-03T19:24:00.000+03:00

Kymmenen päivän saldoksi tulee:

junakilometrejä 2400

lentokilometrejä 700

Kahden viikon saldoon lisätään vielä kaksi laivamatkaa lahden yli ja 800 kilometriä junankyytiä. Ajassa mitattuna tien päällä oloa kertyy noin 68 tuntia, eli kolmisen vuorokautta.

Ei haittaa ~ ei ehdi haitata.

Ylihuomenna taas alas, ja ulos: Inkeri Suomalainen ja Viena Karjalainen risteilevät Ruåtsiin!

Jo on roligt!

Tytöt, jotka tapasin junassa

2011-06-02T14:47:00.001+03:00

Alisa ja Janina kahdestaan matkalla Siilinjärvelle. Kerkesivät pyyhältää eläinvaunua hyvän tovin edes takaisin, ennen kuin heräsin ajatuksistani. Tyttöjen matka lyheni pari tuntia lörpötellessä: silmät suurina kaikesta mitä lapsella mieleen tulee.

"Ootteko te parhaat kaverit?"

"Ollaan. Maailman parhaat!"

Tuoksuvat tuomien

2011-05-29T18:13:00.000+03:00

Ihanin on tuomi. Valkoiset kukat ja mustat marjat...

Kuka piittaa kirvoista - minä en.

Ollut touhukas ja mukava viikonvaihde. Tatsuna edistyy. Mömmön kuivumista odotellessa syötiin mummun kanssa kokonainen jäätelökakku kahteen pekkaan ja sovittiin, ettei rollaattoria hankita ainakaan seitsemään vuoteen. Tuulessa humisi tuomet.

Ruudut 18, 22, 24, 28

2011-05-27T08:57:00.000+03:00

Pian olen siellä, missä ehkä kukkii tuomi, vaan mun pirssini ei kuki enää kauaa!

Huis hais pois pintaruoste ja manikyyri.

Ruudut 8-11: Pikku-Piu

2011-05-26T08:03:00.001+03:00

Ihana köntys kotimaisemissaan. Valtava otus, jonka on epäilty pyytävän kauriinvasoja (!!!!). Piukkeri, Piukkeri-Paukkeri. Piu.

Vanhaan blogiin olin kirjoittanut Piusta näin:

Kissaherramme Piu on muuten siitä erikoinen tapaus, että se pelkää yhtä asiaa vaille KAIKKEA.

Piu pelkää

ääniä
aivastuksia
vedenkeitintä
vieraita, erityisesti miesvieraita
yllättäviä tilanteita
muutoksia
leikkimistä
syliin ottamista
pieruja
ompelukonetta
kolinoita, kilinöitä, kalinoita
...
melkein kaikkea.

Mutta Piu ei pelkää puiden hakkaamista.

Filmiltä

2011-05-25T20:02:00.000+03:00

RUUTU 7

RUUTU 17

Olen ihan lumottu! Teetin tänään elokuusta saakka kamerassa pesineen 36 kuvan värifilmin! Sietämättömän harmillista, että tämä odottamisen magiikka on digiajassa kadonnut. En malta odottaa ostaa lisää filmiä, kuvata ja odottaa ja lumoutua taas!

Rovaniemellä on kaunis, pilvipoutainen ilta. Syön salaattia ja juon valkkaria. Kissa tuossa rottansa kanssa könyää, maljakossa tuomen oksat roikottavat raskaita urpujaan. Ehkä huomenna kukkii.

RUUTU 33

Ihana ilima

2011-05-20T23:18:00.001+03:00

Timanttista!

Hakupalat

2011-05-17T19:46:00.000+03:00

Ikean imukuppikello on pelastanut aamujani jo vuodesta 2004.

Se on asunut ne kuusi osoitetta, mitkä minäkin. Tippunut tuhannesti ja syönyt sata paristoa, kestänyt kaiken. Kunnes tuli kolli, joka päivänä eräänä käytti kelloa kenties keilapallona, ehkä eläinmäisen säälimättömänä vastavaanijana...

Vanhojen kunnon Hakupalojen hengessä:

ONKO JOSSAIN SAMANMOINEN KELLO YLIMÄÄRÄISENÄ?

Kertokaatte! Ilmiannosta ollaan kiitollisia.

Arvaa kumpaa rakastan enemmän?

2011-05-16T08:30:00.000+03:00

tv. Tavu

ps. tuolla riekaleiksi rakastetulla, lampaan näköisellä kaverilla on nimikin: Rotan ketale.

Ette usko miten voi kissa rottaansa rakastaa!

Lavastetut

2011-05-15T14:36:00.001+03:00

On ollut tarkoitus tehdä eräs valokuvatehtävä joistakin kevään juhlista. Eipä parempaa tilaisuutta, kuin viime viikonlopun häät! Mutta. Minä. Unohdin.

Siksi lavastin juhlat. Kutsuin Rovaniemen ihanimmat, pukukoodina "kuin menisit serkun rippijuhliin tai veljen ylppäreihin tai kaverin häihin". Kuten kunnon juhlissa kuuluu, pöytä katettiin herkuin. Ohjelmasta vastasi 14'' euroviisuja.

Mikä ero oikeastaan on lavastetuilla ja oikeilla juhlilla?

Ei mikään.

Paratiisi-Oskarin ykkösfani

2011-05-15T03:29:00.000+03:00

Pitsin kauneus on toki kiistatonta...

2011-05-11T21:46:00.001+03:00

...mutta ehkä tämä ei ole ihanteellisin sijainti.

Minun kultani kaunis on...

2011-05-10T08:41:00.000+03:00

...vaikk' ei lähtenyt käyntiin!

Hei luulia illalla,

vaikk' ei lähtenyt käyntiin.

Kun minä soitin isälle

se käski antaa ryypyn,

kun minä annoin ryypyn niin

ei se siltikään lähtenyt käyntiin

Hei luulia illalla - ei se siltikään lähtenyt käyntiin :-(

Tarkastin öljyt ja pellin alta

ja latasin akun täyteen.

Tsekkasin kaiken ja huokaisinkin

ja arvaappa auttoko yhtään?

Hei luulia illalla - arvaappa auttoko yhtään!

Sittempä isä tuli paikalle

ja avasi kaasarin kannen,

sinne se lorahutti pullon suusta:

aidon ryypyn pullon suusta!

Hei luulia hah-hah-haa!

Kunnon ryypyllä lähtikin käyntiin!

Alttarilla teksti: johon minä mielistyin.

2011-05-09T13:13:00.000+03:00

Minut pisti ihan kyyneliin rakas peippo,

pikkulintu

- ensimmäiset läheisen ystävän häät.

Voi että!

Saada toisensa toukokuussa.

Rakastaa ja juhlia sitä.

Olla paitsi toisilleen valetut, nyt myös valatut.

Ja että ihmiset retkillään sattuvatkin löytämään toisensa!

Rakastuneet ovat järjettömiä. Hyvä niin. ♥

Äitienpäivänä

2011-05-08T21:51:00.000+03:00

Äiti,

oliko se niin, että

minä olen sokeria ja sinä vettä?

Sinä olet suuri rakkaus,

minä vain pieni pakkaus.

Äiti, oliko se niin?

Äiti, jäähtyy jo kahvi.

Onneksi et olekaan vanha pahvi.

Äiti, oliko se niin?

(runoili Maijja 7-vuotiaana)

Yhden epäonni on toisen onni...

2011-05-04T23:05:00.000+03:00

...vai mitä sanotte tästä? Että semmoista kermalla jalostamista.

Seiniä pyyhkien, vahinkoa harmitellen, kissaa kiitellen. Huoh.

Dualismi minussa

2011-05-04T21:23:00.000+03:00

Ajatus on yhtäällä, toinen kahtaalla, mieli on ahtaalla.
Elämä on maahan ratkennut rako, enkä tiedä kummalla liepeellä lepattaisin. Haarat ratkeaa.

To do.
Have to do.
~~Yksi kerrallaan.~~
Want to do.

Want to do!!

Keikun huvikseni aivan kauhean korkeilla koroilla ja huvikseni myös aion syödä tuon kuvan pullan. Juoda kermalla jalostetun teen. Pistän ne hennosti mustelmaiseen poskeeni ja pakkaan laukkua.

Vapusta

2011-05-01T22:41:00.000+03:00

On tullut hauskaksi tavaksi hupailla kysymyskorteilla ja twistnarulla piknikin lomassa. Paitsi tähän iloiseen kisailuun, vappuna turvauduin myös jääpalapussiin: yöllä joku nainen lotaisi kyynärpäällään minua poskeen! Ei häntä voi siitä oikein syyttää. Simoissaan on varmasti hankala hallita tanssiliikkeitään.

Huolissani seuraan kipeän ja turvonneen posken toistaiseksi asiallista kuosia.

En halua mustaa poskea. En sinistä, vihreää tai ruskeaa.

Etenkään, kun viikon päästä juhlitaan ystäväni häitä!

Erinomaista vappua sinulle, hänelle ja teille!

2011-04-30T15:30:00.000+03:00

2011-04-25T14:19:00.000+03:00

Avocadokeitosta lämpimän halloumi-parsakaalisalaatin kautta feta-kasvispaistokseen, päärynä-juustosalaattiin ja siitä vielä täydelliseen kakkuun. Ja terassille.

Pääsiäispäivä päätettiin Tuttu juttu -peliin kaveriparein:

"Mittavin yhteinen saavutuksenne"

"Koska sait häneltä viimeksi lahjan" ja

"Voisitko kuvitella vuoteeseenne kolmatta pyörää"

Nyt on viimeinen pääsiäispäivä ja kolli käpöttää ympäriinsä jalkojaan polkien. Ihan oikeasti se tömistelee pieniä tassujaan! Vihoitteleeko sitä, että huomenna on arki taas.

Seitsemälle

2011-04-24T15:03:00.000+03:00

Tänään luvassa seitsemän naisen pääsiäispäivällinen. Jokainen tekee osansa: alkukeitot, salaatit, pääruoka, jälkiruoka ja mitä kaikkea tarvitaan suvuttomina maaliman pohjoisnurkassa pääsiäistä viettäville. Minä vien lämmintä pääruokaa.

Kaikki merkit povaavat hyvää pääsiäispäivää. Ja tämä on niistä vasta ensimmäinen!

Terveisiä kirjakauppiaalta!

2011-04-19T13:44:00.000+03:00

Terveisiä postitettu tänään Helsinkiin, Hollolaan, Siilinjärvelle, Helsinkiin, Tukholmaan, Jyväskylään, Kuopioon, Saloon, Iittiin, Jyväskylään ja vielä kerran Kuopioon! Kiitos teille.

Rovaniemi yhtä aurinkoa. Se laskee vasta kello 21.14, puolisen tuntia myöhemmin kuin etelä-Suomessa. Kevät pamppailee paidan alla. Tekee mieli eväsretkeillä!

Puolivuotias

2011-04-18T21:27:00.001+03:00

Liikuttavin, leikkisin, kirkasälyisin ja hellin Tavu on jo puolivuotias.
Niin se aika menee!
Suloisin, hassuin ja pehmoisin hän on myös.

Sunnuntaina seitsemän

2011-04-17T19:09:00.000+03:00

Eli mitä tänään on, kuten Himalainen keksi ehdottaa kertoa.

Tänään on nukuttu pitkään, ette usko, nimittäin kahteen asti. Ihan vahingossa. Kollikin oli umpiunessa koko yön, aamun ja aamupäivän! Ei herättänyt minua kurnauksillaan.

Ei haittaa. Unen suhteen olen armollinen. Ilmeisesti olen ollut väsynyt.

Siivottu. Jo oli aikakin.

Pesuvesillä huuhdeltu parvekkeelta katupölyt. Toivottavasti ei menneet kenenkään niskaan: kerran heitin vadillisen lunta jonkun harteille...

Leivottu suklaakakku. Minähän en ole mikään leipuri, että laittakaahan kynät ruksimaan päin seiniä!

Vietetty aikaa tässä mekossa. Kevätsateen annettu sitä vähän kastella.

Pakattu vauvakirjoja postitettavaksi. Olen saanut uuden erän, joten taas niitä riittää!

Syntymäpäivälahjoja itseltä itselle

2011-04-12T23:39:00.000+03:00

Kirppikseltä:

sohvatyynyjä

kypsän hedelmän värisen housut (liian isot, mutta vastustamattomat)

Urheiluliikkeestä:

Ulkoilutakki

Eksperttinaisen laskukengät

Ruokakaupasta:

katkarapusalaattia

mämmiropponen

herkullisia pähkinöitä

ananas, mango, kaki

ja tietysti tulppaaneja.

Kun minä olin 25

2011-04-12T00:10:00.000+03:00

Vuosi, jona otin kiinni unelmiani.

Enkä ainoastaan unelmia, vaan myös kaikkea aiottua, kerran niin kaukaista.

Nyt on Datsun ja devon rex.

Kengänpohjissa Istanbul, puolimaraton ja satumaisen satunnaiset seikkailut.

Kannan tatuointia jalkapöydällä ja kissaa olkapäällä, teen työtä, teen kuvia, pärjään.

On onni aikuisuudesta, kaikesta omasta.

Vielä, jumankekka, tuli julkaistua kirja!

Ja tänään minä olenkin sitten 26. Senttiäkään seesteisempi kuin eilen.

Eikä se haittaa.

Nytpä tahdon olla mä kirjakaupan pitäjä.

2011-04-10T21:20:00.000+03:00

Postikuluineen kirja matkustaa hintaan 17,40 e.
Jos haluat useamman tai mieltäsi askarruttaa jokin, kysy!

Mitä Tittamari Marttinen sanoo kirjasta:

Oma runo on ainutlaatuinen lahja vauvalle. Runot on kirjoitettu syntymän innoittamana, ristiäislahjaksi tai nimenantojuhlaan, ilostuttamaan ja helpottamaan arjen puuhia. Runoja voi lukea ennen unta tai niitä voi käyttää leikkiloruina. Vaipanvaihto tai pukeminen sujuu runojen siivittämänä kuin itsestään. Vauva nauttii sanoista, riimeistä ja läheisyydestä. Nämä runot ovat aitoja ja tosia: niissä hehkuu rakkaus.

Mitä Maijja sanoo kirjasta:

Totta joka sana. Kainuun vauvoille, nyt jo pikkutaaperoille, kirjoitetut runot saavat kirjan kautta kunniatehtävän jakaa sanan iloa uusissa perheissä. Linnean runolla liekutellaan ja leikitellään Lauri, Lotta ja moni muu. Punaisen tai sinisen bodyn sijaan pakettiin voisikin paketoida tällaisen kirjan.

ps.

paitsi minulta, kirjaa voi ostaa myös kirjakaupoista kautta maan (ovh. 16,90), hiivatinmoista hintojenpolkemista harjoittavista verkkokaupoista, Kainuun Lausujat ry:ltä sekä huhtikuun ajan Alavieskan kirjastosta.

Onnellisin on:

2011-04-10T16:56:00.000+03:00

JONNA! Sinä voitit.

Eikä tainnut olla edes ensimmäinen kerta minun peleissäni? Olet onnenjonna :-)

Otahan yhteyttä!

Arvonnan suoritin oman onneni sekä vasemman kyynärpään nojassa, lipukkeet leikkasin Stannan neulomaan aivan ihanaan pipoon, josta on kyllä kevät jo ajanut edelle. Rovaniemellä +9 astetta.

Sähke

2011-04-07T19:14:00.000+03:00

Katosin katkoisen netin, lumikenkäilyn, hiihdon, lautailun, ensiluokkaisen seuran, hyvän ruuan ja ihanasti irrationaalisten sattumien maailmaan. Lomalle Leville.

Tuhatsataa kiitosta arpa- ja kirjakommenteistanne!

Arvon virvon varvon kirjan heti kaiken yllämainitun rauettua, ja kirjakauppiaaksikin aion.

Lomalainen lähettää teille tukullisen levänneitä letkautuksia, hilpeitä huiskutuksia, tarmokkaita touhuja!

Arvon yhden kirjan!

2011-04-01T21:35:00.000+03:00

Tule syliin pikkuinen

oma kulta suloinen.

Korvaasi kutitan

silmääsi sipsutan

poskeasi paijaan

suukkojakin suikkaan.

Sipsukka,

nipsukka,

minun pieni hipsukka.

Tule syliin pikkuinen,

olen sinusta iloinen.

Teija Rääpysjärvi

Arvon virvon varvon yhden Tervetuloa vauva -kirjan tähän postiin kommentin jättäneiden kesken. Nyt on käynyt kuitenkin niin, että olen - onnen peijakas - myynyt kaikki käsillä olevat kirjat, joten en voi liittää tähän kuvaa itse kirjasta. Voitte kuitenkin uskoa, että se on ihana! :-) Kuvia ja kirjakauppa seuraavat siis pian perässä.

Aikaa on maanantaihin 4.4 kello 18 saakka - sitten arvotaan.

Arpaonnea teille, ystävät ja toverit!

Oli kevät ja valo heräili,

lisää säteitä ympärilleen keräili

kuiskaten kutsunsa tuuleen:

ehkä joku tämän kuulee

ja alkaa pieneksi onnenvaloksi.

Silloin Venla kävi taloksi.

MAIJJA

Kajaanilaiset huomio!

2011-03-31T15:41:00.000+03:00

Menkäätte, koko kainuu, kirjamme julkkareihin:

siis Kajaaniin huomenna 1.4 klo 15 alkaen.

:-)
ei oo aprillia.

Tervetuloa vauva!

2011-03-30T15:07:00.000+03:00

Kaikki alkoi pyytettömästä projektista:

Kainuun Lausujat halusivat viedä sanataiteen lahjaa perheisiin. Jokaiselle Kainuun keskussairaalassa vuonna 2009 syntyvälle vauvalle tarjottiin mahdollisuutta saada oma, henkilökohtaisesti hänelle kirjoitettu runo! Eikö ollutkin mahtava idea? Ikioma runo kastejuhlaan, unihetkeen, leikkiloruksi.

Nukkaposkisille pikkuisille loruiltiin toista sataa runoa. Sitten tuli idea koota runot kansiin, tuli idea tehdä jonkunlainen kirja. Aloin tehdä kuvia.

Seurasi vuoden verran toimittamista, kuvittamista ja kustantamista.

Viilaamista,

odottamista

ja malttamista.

Nyt, pari vuotta ensimmäisten vauvarunojen jälkeen, on tämä "vauva" valmis.

Kuten kirja, myös minä olen täynnä iloa, ihmetystä ja tunteita!

Jee, jee, jee,

olen riiminrauta huvittaja, vauvakirjan kuvittaja.

Mäntykustannuksen kustantama Tervetuloa vauva -runokirja julkaistaan Kajaanissa perjantaina 1.4.

Leimautumiset sekä pikaiset kuulumiset

2011-03-28T19:53:00.000+03:00

Minussa on leima.

Kolli on hyvin leimautunut minuun, minäkin häneen.

Päivät täällä Rovaniemellä ovat vartin verran pidempiä kuin eteläisessä Suomessa ja nahkatakissa tarkenee taas. Lunta ei ole tullut ehkä kahteen viikkoon. Herneet ei idä.

Puuha, tekeminen ja ehtiminen leimaa elämää, joka on minuuttiaikataulussa vielä tämän viikon: sitten koittaa loma. Pirskatin kiirettä pitää, mutta malttakaas kun ehdin tuuttaamaan teille kirjauutiset!

12-2010

2011-03-28T08:41:00.000+03:00

Mitä muuttaisin joulukuusta:

Vaipua aina suloisesti uneen
Olla turhaan huolehtimatta

Eipä leikatakaan puukolla peukaloon

Olin nimittäin uneton kuin jossain Seattlessa ja sisältä märkä kuin Tirlittan. Kuulin nyansseja hiljaisuudessa, maalasin uhkakuvia tulevasta: olisi valtaisa rahattomuuden kuilu, holtittomasti sinne tänne kuseva mouruava kolli, ikuisesti keskeneräinen tutkinto. Tulisiko sitä kirjaakaan koskaan.

Lahjaksi sain esimerkiksi vaateharjan, ruppirasvoja, vesilaskullisen vettä ja kitaran kielen.

Uuden vuoden juhlissa asiastaan kiihkoisat miehet pelasivat pöytälätkäturnauksia. Yhdellä meni siinä silmälasitkin rikki. Joku huusi: "kymmenen sekuntia!", taivas paukkui ja pata vinkui, oli yksi keikarimainen esitys U2:n Beautiful day:ta, skumppa poksahti kiljahtaen... Vuoden viimeiset kymmenen sekuntia olivat kuluneet. Äänimaisemaan liittyivät vielä "HYVÄÄ UUTTA VUOTTAAA" -huudot, lasien kilistelyt ja kaikenlainen rieha.
Oli aika ottaa uusi, vieras vuosi vastaan.

Enimmäkseen täpinöissään

2011-03-24T11:25:00.000+02:00

Tarmo, vireys, vimma.
Tulkoon tielle risut ja männynkävyt! Enköhän minä niille käyttöä keksi. Ensin pitää kuitenkin tehdä jotain kaikille niille riimeille, mitä minusta tippuu ja kuville, joita tursuan. Sormi kirjoittaa pöydänkanteen, ajatukset soi, maalaan isoa kuvaa hänestä ja pystyn kaikkeen, mihin aionkin.

Takki on auki, ihan auki - tai sitten on takki aivan tyhjä. Rinta intoa täysi ja rinta ihan ontto. Kevään taite on aina tämmöistä aikaa: olen limittäin näiden vaihtelevien pintojen kanssa, kaikki niistä on totta. Merkittävää Aikaa ja monta syytä olla aika innoissaan.

- - -

Aamun pirtelön nimi voisi olla Happohyökkäys, tai Herätyskello:

2 banaania

appelsiini

greipin mehu

1/2 sitruunaa

jääsalaattia

11-2010

2011-03-18T14:13:00.003+02:00

Maijjalaakson marraskuu. Päivät rapisivat yhä lyhyemmiksi, ja vain vaivoin tarkenin nahkatakissa. Neuloin hiljalleen. Hiljalleen myös menetin uneni.

24.11, Lempin päivänä, kirjoitin: "Mikä katille nimeksi? Matti, Aimo, Tammi, Tau, ... "

Samana päivänä allekirjoitin paperin otsakkeella Kustannussopimus. Sen jälkeen päähän tuli vain kirosanoja. Höpsöjä, huvittuneita ja ihmetteleviä hittoja, helkkareita ja joku eksynyt perkelekin. Helpoiten: vittu. Teki mieli soittaa jollekin, sanoa "Ei vittu, se on totta nyt!!" mutta ei esimerkiksi isälle ja äidille soiteta sanoakseen niin. Ainakaan pelkästään.

Näin tein

2011-03-17T19:53:00.000+02:00

Tänään laitoin pikkasen voimaantuneena pikkasen tuulemaan. Lisättäköön sitaattimerkit. Nyt tuntuu perjantailta: tupa on puhdas ja jääkaappi päivitetty viikonvaihteeseen. Pullo punaviiniä ja sisukas mieli yltää ylihuomiseen ja yli.

- - -

Banaani

Jääsalaattia reilu kourallinen

Yhden appelsiinin mehu ja liha

2 rkl puolukoita

2 rkl mustaherukoita

2 rkl vadelmia

1 rkl pinjansiemeniä

Laita banaani aina alimmaiseksi, sitten revitty salaatti (sauvasekoitin ei meinaa pystyä parhaimpaansa, jos salaatti on alimmainen tai ylimmäinen). Seuraavaksi loput hedelmät tai marjat, loraus nestettä. Sitten sauvasekoitin töihin, nesteen tarkistus ja pirtelö ääntä kohti.

- - -

Viikkovilliä toivon myös teille!
Toivokaa te minulle sitä, että tällä kertaa herneeni versoais eikä mätänis.

Terveisiä Viena Karjalaiselle!

2011-03-15T10:01:00.001+02:00

Terve Viena.

Eekkaet täsä muuta ko että tervehdys sinun päeväsi kunniaksi!

Ja että voe Viena, muistakko vielä kaeken?

Että muuttetihin tulipalopakkasiin, ovet jeäty auki ja putket kiinni.

Aena laetettihin viikate sängynpäätyhyn ko käytihin levolle vuoteeseen,

jalat vinosti luoteeseen,

ja joka ehtoo luettihin Soilen ja Malcomin tarinaa ejemmäs.

Sää se aena kirijotit kaikki viisauvet tauluun.

"Kukas se kissan häntää tärisyttäs, jos ei kissa itse".

Keittiösä oli leviät lankunravot lakasta asioita pois näkösältä.

Muistakko että me varijeltihin sitä talua romahtamasta? Vae se meitä.

Olihan net nehhii aekoja, mutta mitäkä se minä niistä nyt enempätä...

Kaekkea hyvvää ja halausta syvvää lähettää evakkosisko Inkeri Suomalainen.

2011-03-12T19:26:00.000+02:00

On ollut tahkea viikko. Flunssaako se kaunailee, kun on ottanut kupoliin, pattiin ja aivoon, kyrsinyt syystä ja ilman syytä. Pökerryn kun katson kuvia Japanista. Pökerryn yhtä lailla kun katson aikomislistaani, jonka keulilla olevaa keskeneräistä tekelettäni, tätä uudempaa gradua, seuraa monta asiaa mihin haluaisin pystyä. Semmoinen on ihminen: rajallinen.

Lääkkeeksi minulla on tulppaaneja, valkosipulihapankaalta, mustaherukoita, sitkas luonto, kissanpoika ja viikonloppu. Kaikkeen se ei riitä, mutta on näistä apua. Vaikutusta tehostakoon ystävän lämmittämä sauna ja tehojuoma, johon sametinpehmeäksi surrasin:

~ banaanin
~ karpaloita
~ salaattia
~ pinjan- ja auringonkukan siemeniä
~ pikkuisen mansikkahilloa
~ vettä

Terveisiä naisille!

2011-03-08T11:03:00.001+02:00

Aivan kaikenlaisille.

Terveisiä ja mukavaa päivää myös kaikenlaisille miehille!

Jokaiselle liukuripeppuiselle lapselle ja pullasuiselle laiskiaiselle.

Pohjoisille, keskisille ja eteläisille,

veteläisille, ponnekkaille sekä

epäonnekkaille.

Hilpeille hiihtolomalaisille,

kalpeille kalmalinjalaisille,

sulle, mulle,

hälle, sille

ja eläimille.

Kaikille hyvää päivää eikä yhtään huolen häivää!

Varastot täydennetty.

2011-03-05T22:20:00.001+02:00

Luopua teestä, varsinkaan mustasta - - - sietämätön ajatus.

Eikä ole aikeitakaan, sillä minä totisesti tarvitsen ne hetket.
Täytyyhän se tuulettaa päätä kuppi kädessä, aamun avaukseksi ja tuumaustauoksi.

Täytyyhän se ottaa toinenkin kuppi.

Suosittelen

2011-03-04T12:27:00.000+02:00

Näkkileipää ja maitoa.

Tosi satunnaisella tuulella

2011-03-03T12:32:00.001+02:00

Jo toista päivää päähän tulee selkeitä kuvia, mielikuvia, muistikuvia, tulevaisuudenkuvia.

Ihan irrationaalisesti alkaa tehdä mieli veistää puuta.

Tekee mieli askarrella jotain ja omistaa yksi tietty paita. Kolmesti sovitettu.

Pitäisiköhän keittää borsch keittoa, maalata taulu, kailottaa isolla äänellä joku laulu.

Alkaa tehdä mieli -llä loppuisia asioita: hiihdellä, piirrellä, veistellä, keitellä.

Ilmaan on yhtäkkiä tullut 35 astetta enemmän lämpöä, se houkuttelee moneen.

En todellakaan halua silti puhua vielä liikaa keväästä. Minusta on suorastaan väärin maaliskuuta kohtaan puhua nyt, keskellä komeinta kevättalvea, keväästä. Kevät on mielissä, mutta onhan se myös melkoisen kinoksen alla. Suunnitellaan vain kevään vihreitä ja otetaan kaikki valo, mutta annetaan talvelle vielä oikeus olla. Annetaan talven olla.

Kissa istua napottaa sylissä ja nuolee paitani nappeja.

10-2010

2011-02-25T23:19:00.000+02:00

Valuvan ajan lokakuu. Myös valuvan taivaan, nenän ja maalin kuu.

Ensilumella talviteloille peitelty pieni auto.
Kaksi rasiaa karpaloita.
Piirrellä paljon ja opetella vihdoin neulomaan.

Torstai

2011-02-24T23:11:00.001+02:00

Aiemmin en tiennyt, mikä on "nexu".
Tänään minulla on sellainen, ja sen kanteen on painettu minun nimeni.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hyvänlaatuisten asioiden toivoa tuova torstai. Sen päätteeksi on suussa paitsi hymy, myös pullan ja kermavaahdon jalo liitto. Onko parempaa!

Ou jea, ou jea, ou jea.

Seitsemän ja siitä eteenpäin

2011-02-22T06:53:00.001+02:00

1 Mulla on Datsun.

2 Tatsukka, Tatsuna, Tatsu,

3 vapaus.

4 Se on 36

5 minä kaksviis

6 ja sata-seitkyt-yks pilkku viis

7 aika pitkä siis.

10.6.2010 kello 9:22 eli noin ikuisuus sitten aloitin sadan asian listaa. Nämä ovat niistä ensimmäiset seitsemän, lähetän ne terveisten kera Jonnalle! Tykkään näistä haasteista ja aion aina vastata niihin, syvällä tiedän kyllä kaikki mitä olen aikonut ja lämmöllä ajattelen "kerran vielä teen sen". Koska kuitenkin olen ollut hämmentävän huono vastaamaan haasteisiin, vaikka niitä toisinaan on tullut (kiitos tuhannen vuoden taakse ainakin Sannalle, Kuukille, Miia-Rebekalle, Marjoheille ja Tanjalle!), niin jatkan vielä:

8 Olen VM, vaikka

9 olen KM

10 kerran vielä TM

11 kohtalaisen HC - hahah,

12 nauran hyville ja huonoille jutuille,

13 myös omilleni.

14 Varataan: www.huonotjutut.com

15 Olen tarinankertoja, huono supistamaan supliikkia.

16 Aamutorkku,

17 -suihku,

18 -pala, mutta

19 -äreä yleensä en.

20 Oikein onnellisina aamuina kailotan: GOOOOD MORNING SUNSHINE

21 Se on semmoinen vanha tapa.

22 En ole ikinä ollut mieltynyt germaanisiin asioihin

23 kaikki tietävät sen

24 sillä kerron sen aina kun tilaisuuteen sopii

25 (myös saksalaisille).

26 Berliiniin aion silti ehdottomasti.

27 En hakeudu varjoon,

28 antaapa auringon paistaa.

29 Rakastan kesän väsähtänyttä lämpöä

30 auringon iholle jättämää tuoksua,

31 vaalennutta nukkaa tummenneella iholla,

32 olenkohan tanorektikko?

33 Minusta tuntuu että 2/3 suomalaisista on

34 "sinä/sää/nää/sä/sie oot ihanasti päivettynyt" kaikaa pitkin kesää kaikille rusehtaville

35 Voin kyllä täysin ongelmitta lojua auringossa koko päivän

36 en ymmärrä näitä tämmöisiä ranta-aktiviteetteja

37 en ole koskaan pelannut beachvolleytä

38 Sitä paitsi olen pallokammoinen,

39 koulussa kun piti aina olla sitä saamarin polttopalloa

40 hei haloo ! ! On jännää heitellä palloja toisia päin...

41 Mulla on äitini kädet,

42 isäni jutut,

43 tädeiltä tutut elkeet,

44 mummulta perityt ronskiuden ja herkkyyden rajapinnat ja

45 siskon kanssa samanmittainen selkä.
46 Hyviä asioita.

47 omakuvissa ulkonäköä tärkeämmäksi piirrän tunnelman

- - -

Näistä kysymyksistä menee kiitos Kanelimaan HR:lle :

Milloin aloitit blogisi:

Heitteille jättäytymisen merkeissä marraskuussa 2007, tässä osoitteessa toukokuussa 2008.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:

Kirjoitan suoraan päästäni ja kuvaan mitä näen. Mitä näen, koen ja kuulen, ehkä?
Evaluoin elämästä hilseilleitä hippusia.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:

Ensinnäkin: en halua nyt verrata muihin.

Blogielämääni tai -elämässäni en haluaisi pakottaa, kumartaa tai nimetä, en mahtua enkä liikaa ehtiä. Täällä pyrin olemaan pyrkimättä mihinkään. Tämä on iloa tuottavaa pientä toimintaa, johon suhtaudun hymysuisella herkkyydellä ja valtavalla riemastuneella vakavuudella. Blogina MAIJJA, toivottavasti, välittää tätä. Vähintään.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen:

26.10.2007, kello 22:51: Näinä päivinä on kyllä tullut kirjoitettua. Ja kudottua, luettua ihania blogeja. Omani olisi: Heitteille jättäytynyt. Sisältäisi kuvia, sanoja, runojakin, totuuden siemenen.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi:

Tahtia.

- - -

Kuten asiaan kuuluu, nyt tulisi toimia haastemiehenä. Niinpä minä

haastan sinut! Juuri sinut on haastettu!