3.9.2015

Ajatella



En ollutkaan sielukas, runollinen, sisäänpäin kääntyneesti luova. En kirjoittanutkaan kirjoituksia, tuntenutkaan tiiviitä tuntemuksia, piirtänytkään kuvia elämänpuista ja istukoista. Päiväkirjaankin kirjoitin ensimmäisen kerran, kun raskaus oli jo pitkästi yli puolen välin. Kirjoitin vain jotain sellaista, että vauva potkii tai maha kasvaa. 

Minä olinkin se, joka ompeli, remontoi, järjesti ja järkeili. Se toimeliaasti luova, puuhakas, iloinen ja aikaansaava. Olinkin se, joka ei alkuun päästyään olisi enää malttanutkaan lopettaa raskaana olemista, melkein kuin muistanutkaan, että tuo totuttu tila vielä päättyy. Ajatella: sen lisäksi, että on raskaana, tulee vielä äidiksikin! 

Hmm, minä olin siis se, joka loppuun asti askaroi lapion varressa. Ajatukset saunan lauteiden pesussa enemmän kuin siinä rajatilassa, äärimmäisessä luonnollisuudessaan täysin absurdissa rajussa tapahtumassa, johon minun ja tuon uuden pienen ihmisen kehot olivat paraikaa ajautumassa.


Ajatella: tämmöinenkin minä olen.


20.3.2015

Mieli täyttyy



kaikesta keltaisesta!










8.12.2014

Kesä äkkiä niin etäällä // Kesä ja Köpiksessä


"Päivät menivät menojaan. 
Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, 
ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu



Noin se on. Kiitos Tovelle kaikista sopivista sanoista.

Olkootkin joulukuu, himmelin hiljaisuus ja kynttilän kodikas kajo - rikkumattoman hiljaisuuteni saa nyt särkeä kuvat kesäisestä Kööpenhaminasta.



3.7.2014

Mitä kuuluu, kun ei mitään kuulu?



Kaikkea hyvää.
Sitten viime kirjoittaman olen viimeistellyt graduni, valmistunut, rakentanut kiviportaat, niittänyt polun, vienyt riippumaton rantaan, palauttanut oppikirjat, lainannut romaanin - ja lukenut sen! 

Olen lentänyt taas kuumailmapallolla ja matkustanut taas sinne jäämerelleni auto lastattuna mörkö ties millä: korttipakalla, rullalaudalla, retkimuonalla, merirosvolipulla, kesäkengällä, kumisaappaalla, kissalla ja koiralla. Nähnyt perillä kuvan paatin ja ketun. Nähnyt myös lampaat, porot, merikotkat, korpit ja korpinpesät, löytänyt natsien luolastot ja maailman lopun rannalle aina uudestaan huuhtoutuvat ihmisten romut. Tullut kotiin kivi taskussa, tukka takussa ja silmät kirkkaana.

Tänään soitti Viena Karjalainen ja kysyi: "Lähtisitsä vaiks Köpikseen?" ja se oli sillä selvä.
Huomenna lähdetään.

13.4.2014

Suosituksia







Suosittelen

yksi - nauttimaan yksityiskohdista. En niinkään suosittele "kiinnittämään huomiota yksityiskohtiin", koska se kuulostaa pakonomaiselta viilaamiselta ja kyttäämiseltä, vaan nautiskelemaan siitä, miltä joku väri yllättäen näyttääkin jonkun toisen värin kohdatessaan, miten suloisista tötteröistä ja supuista versot ponnistavat ja miten kivasti kissan viikset kutittavat, kun se pyykkää itseään sylissäsi. Vaikka vessapaperista, kuten minä: ei siinä ole euron kuvia eikä runoja, ei mitään printtiä, mutta kaunis ja tilan henkeen sopiva vinoruutupainatus.

kaksi - ylipäätään katsomaan tarkemmin. Anna itsellesi mahdollisuus nauttia yksityiskohdista huomaamalla kaikenlaista. Ne versot, vessapaperit, viikset, värit.

kolme - menemään ulos kahville eli teelle aina kun mahdollista. Käyn usein rannassa termarin kanssa, joki on pukannut sopivan ajopuunkin istuimeksi. Mene metsään, talsi takapihalle, painele puistoon, pyrähdä portaalle tai retkeile reitillä. Mene ulos.

neljä - leipomaan vilhelmiina-keksejä. Voit ottaa niitä mukaan pienelle kahviretkellesi!

viisi - tekemään opinnot valmiiksi ennen työelämään siirtymistä. Tämä on ystävänneuvo.




- - - 

Näitä viittä minä suosittelen. Mitä sinä suosittelet? Haluaisin kuulla ainakin Himalaisen, Isoimman Papusen, Niinan, Katin, Tuikkiksen, Anniinan, Ilonan, LeenanTiinan, Tanjan, ja Mallan suosituksia!

10.2.2014

Tavu katsoo talvea ikkunasta

"Talvea". Mikä talvi se tämä enää on? Linnut ovat alkaneet laulaa, pajunkissat puhjeta, räystäät tippua ja minulle on sattunut aivan ihmeellisiä asioita, eiköhän se ole kevät, jos joku.

Kuinka kauan kukaan voi kääntää kasvonsa ilmastonmuutokselta?



24.1.2014

Kuvan nainen



Minulla on pyörineet nuo sanat mielessä: kuvan nainen. En tiedä miksi.
Olenko kuvan nainen? Kuka on? Mikä kuva? 
Ei kai ainakaan valokuva: niitä en muista enää ottaa oikein koskaan. Miksi en? 

Kuvia, joita olen ottanut:
kuva puista kuumailmapallosta käsin
kuva kasvoille kuivuneesta savinaamiosta
kuva Vesasta kitaran kanssa riippumatossa
kuva veljestä kasaamassa rubiikin kuutiota
kuva Tavusta katsomassa talvea ikkunasta

Kirkkaalla pakkasella laakea pohojammaa vaikuttaa ulottuvuudessaan oudosti Lapilta. Vaikutelma on nopea, ensin iloinen ja sitten pistävä: tämä mitään pohojosta ole, täällä minnekään kauas näe. Pistävyyskin on nopeaa, lähtee yhtä vikkelästi kuin tuleekin, mutta sillä on pitkä häntä, joka huiskii satunnaisia häivähdyksiä. Kuin kuvia: minä tuhat kertaa alaovella, minä yhtäkkiä Sampokeskuksessa, minä aina uudestaan sillä pienellä suolla, minä matkalla Kirkkoniemeen, minä tulossa Muoniosta, minä pimiön punaisessa valossa. Minä ja hän, minä kantamassa tarjotinta, piirtämässä, lausumassa, punaviineissä, kylpemässä ämpärissä, juoksemassa, uuden vuoden aattona lumihangessa painimassa.

Muistikuvan nainen katsoo jäämerta,
peilikuvan nainen ajattelee pohjoista.