24.12.2008

24.



Kiire unohtui, stressi laantui, joulun tunnelma löytyi. Seuraavaksi tynnyrisaunan ja herkkujen kautta joulun ihmemaahan.

Hyvää joulua ihmiset!
Iloa, valoa, rauhaa.



(kissa vain hoidossa, nyyhk, ei oma, nyyhk)

20.12.2008

Uupelo

Uupuu nettiä, unta, motivaatiota (jne).
Eli nyt lomailen.

Palaan kyllä.


Lämmintä, ihanaa joulua kaikille!

10.12.2008

Terveisiä Stannalle!



Stanna-sisko kuule, mun ykköskäytössä olleet lapaset meni nyt särki! Nyt sitten tars opetella parsimaan. On näitä pijettykin kovasti, oikein on olleet hyvät ja puhutellut.



Kuvassa myös kirppikseltä kymmenellä sentillä ostettu sormuskello. KYMMENEN SENTTIÄ! Siis kuuskytpenniä, hävettävän halpa. Sekin on oikein hyvä ja puhuteltu.



Kuuntelen myrskyluodon maijjaa ja ikävöitsen pianoni luo,
tekisi mieli jo lopettaa asiat tältä vuodelta,
en voi vielä lopettaa,
loma siirtyy,
en ole koskaan ollut näin kauaa poissa Kotoa.
Terveisiä siis myös kotiin:
tulen, kun kerkiän.

6.12.2008

Joulukuun kuudes


Olen siivonnut ja maalannut jouluradion tahtiin, tehnyt itselleni juhla-aterian supisuomalaisen Leevi and the Leavingsin soidessa, istunut hetken tomutonta tupaa ihastellen Kate Bushia kuunnellen. Seuraavaksi aistin saunan hiljaista sihinää, sitten puuterihuiskun havinaa (taustalla kaiketi Tori Amosta, tai sitten Vesku Loiria), sen jälkeen hetki pelkkää kenkien kopinaa ja pyörän räminää - kunnes ihmisten pulinaa, juhlan sorinaa.

Ulkona on turvallisen tuntuinen pimeys, sataa hiljaa lunta. Päivän pituus täällä Rovaniemellä oli tänään noin kolme tuntia.


Koko päivän on ollut tyyni ja kiitollinen olo. Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!


2.12.2008

Joulukuun toinen aamu

Kuinka kauan jaksaa sataa?
Kun märkä ja vettynyt maa
aina uusia litroja saa,
ja minä kylmä ja ruipelo rakki
ja ahdistava likomärkä takki
tässä rännin alla palelen
ja elämälle takaisin irvistelen.

(syyskuu 2006)



Nyt ei sada tauotta, mutta olotila muistutti tuosta vanhasta runosta. Tänään on väsyttänyt ja tympinyt. Ei meinaa riittää sen kummemmin pinna kuin sinnikään. On pikkukiukku päällä koko ajan, eikä ärsytyskynnystä ole vaikea ylittää. Aamulla nousemisen sijaan jäin torkuttamaan kelloa kolmeksi tunniksi - kyllä vain, olen neropatti.

Mutta semmosta se on. Unelmanpäivän kunniaksi annan itselleni hetkellisesti anteeksi aamu-unisuuden ja toteutan yhden hetkenmielijohdeunelman: taidan hakea pizzan ennen tuumasta toimeen ryhtymistä.


Mukavaa Unelmanpäivän iltaa te siellä!


ps.
Huomaatteko muuten kuinka nuo taustalla näkyvät taulut kehittyvät silmissä? En minäkään.