28.3.2010

25.3.2010

Tarjolla tänään

 - - - 
Otin tänään valokuvan kauniista kaljusta naisesta kultaisessa joogasalissa, arkkitehdistä joutomaalla, yhdestä koordinaattorista ja yhdestä kehittäjästä. Paikassa jossa kolme viikkoa sitten oli talo ja nyt on vain reikä otin valokuvan yhdestä tytöstä, jonka silmiä en koskaan tullut näkemään aurinkolasiensa alta. Eilen asettelin eläkeläisiä portaalle ja pistin poliitikon viisomaan taivaalle.

 - - -
Aamupäivällä keittiössäni hollantilainen haroi hiuksiaan surullisena eikä jaksanut paljoa, sillä toisaalla hänen ystävänsä kuolisi pian. Me kuunneltiin yhtä ja samaa kappaletta isolla ees taas ja minä raakuin mukana, aloin keinua. "Tee muistiinpanoja", kehotin, "tältä näyttää epävakaa surumieli luontaisessa elinympäristössään." Käsiin kätketyillä kasvoilla kävi pieni hymy. "Tämä on sille aivan lajityypillistä käyttäytymistä, älä huoli, tällaisia ne ovat aina kotiluolissaan." Sitten epävakaasti surumielinen suomalainen ja syystäkin surullinen hollantilainen söivät höyryttämäänsä bataattia, palsternakkaa, porkkanaa, lanttua, sipulia, paprikaa, parsakaalta, paprikaa ja ruusukaalta. Erinomainen lounas.

Kuinka monta kertaa sama nivel voi nyrjähtää, sama rusto rasahtaa rikki? Suru piirtää ihmisestä esiin erilaiset ääriviivat.

Montako murrosikää pitää elää.

 - - -
Korviksista saan kiittää Sofiaa! Kiitos Sofia, ne on ihanat.

24.3.2010

Tämä oli hyvä

Olen miettinyt paljon tajuntaa, tajuamista. Maanantaina ystävä pyörtyä pätkähti ja minä säikähdin aivan kauheasti. Itse olen pyörtynyt vain kerran, ja silloinkin pelkästään puoliksi. Olla taju kankaalla, nähdä jotakin tajutonta, tajuta jotakin.

Olen miettinyt paljon vauvojakin, siihen on syynsä eivätkä ne löydy minusta. Muistikirjassa lukee "miltä näyttää ryömintä" ja "vauvalle tyypillinen asento" ja "esineistö: tuttipullo, vaunut, rätti, nukke". Toivottavasti mietinnöilleni on ennen pitkää käyttöä. Suokaa anteeksi salamyhkäisyys.

Sellaisia aikoja, että kynät soi ja muistikirja kuluu.

Sitäkin olen miettinyt, että mitä se on kun joka toinen päivä on ihan mahdoton ja joka toisena kaikki on mahdollista. Tällä vuoristoradalla ei ole yhteyttä vauvoihin. Ensin riittää kun on kevät ja kukkia, sitten  - -  sitten pitäisi olla jotain muuta, tietoa tulevasta ja aikaa ja rahaa ja työtä, aikaa, rahaa, työtä, tietoa ja tulevaisuutta. Sitten tajuaa, että hei nyt on kevät ja tää pirtelö on hyvää ja se riittää. Nostaa aurinkolasit nenälle.

Tänään oli hyvänmielinen päivä. Monenlaisia aivoituksia, mutta hyvä päivä.

21.3.2010

Viime yönä

Unessa tapasin puhuvan supikoiran kotimetsässä. Muuten mukava otus, mutta kalusi minua välillä hampaillaan. Ei se sattunut, mutta muistan kyllä ajatelleeni jäykkäkouristusta. Juostiin kilpaa kotiin, en mitenkään pärjännyt supikoiralle joka ohi kirmaillessaan huuteli: "mutta minä olenkin melkein kuin koira, yksi maailman nopeimpia elukoita!" Se oli tosiaan kuin salama ja yöllä minä uskoin sen sanoihin.

Eihän koirat ole niin nopeita.

18.3.2010

2 omenaa
1 banaani
tammenlehtisalaattia
hiilihapotettua vettä
(taisi mennä 1 appelsiinikin)

- - 
Olen taas iskussa. Niin arkinen ja kiireinen, ettei näymmä ehdi kuviaan kunnolla tarkentaa. Flunssa taisi tehdä ihan hyvää: sittemmin olen saanut paljon hyviä ideoita. Hyvän idean saamisen tunnetta ei kerta kaikkiaan voi korvata.

Oivallista päivää, sinä siellä!
Join kaksi lasia pirtelöä ja söin yhden karjalanpiirakan tätä kirjoittaessani.

14.3.2010

Tukkonen

Tulee pieni flunssa vain ja tekee minusta surkean räkänokan. Olen yksinäinen resuinen raajarikko, syrjässä kevään samentamien ikkunoiden takana. Pölykin leijuu vaan paikoillaan.

Olen harvoin kipeä, siksi se on minulle hankalaa.
mikä  minut  sysäsi  syrjään

Olen poistunut sairaskammioni kotoisasta tunkkaisuudesta vain kerran - ja senkin ihan liian varhain, sillä ääni nousi heti pahaenteisesti onteloihin - käydäkseni kaupassa. Ostin kissanhiekkaa.


'Guules doveri, huomedda goiddaa argi daas' 
Toteamus on osoitettu yhdelle internetsivujen ohjeiden mukaan oikeaoppisesti kissanhiekkaan istutetulle puunrääpäleelle. Me olemme molemmat haaksirikkoutuneet tälle niemelle, me selvitään jos pysytään yhdessä. Bonsai on minun kissanpoikani nyt. Vaikuttaa vähän siltä, että meidän on aika ryystää räät ja kaivaa kalenterit esiin.

Mutta-mutta

Lomalla löysin kissan. Rohkean ja tuttavallisen, luottavaisen ja lähestyväisen kissan. Kas sellaisen minä tarvitsisin: kehruukoneen kotimieheksi, pikkukissan petikaveriksi, voiveitsen nuolijaksi viiksekkään villipedon.
Mutta tämä kissa on jo omistettu. Nimensä on ihan syystäkin Sulo.

 Mutta-mutta kun-kun minäkin haluan kissan!

Mutta katsos kun eihän se nyt onnistu.

Mutta minä haluan kissan!
Sulavaliikkeisen silakkasuun, hurmurin hiirimirrin, kauniin kattimatin!

Mutta kun nyt ei ole aikaa,
ei ole sydäntä omistaa ilman omistautumista.

Mutta kun en minä osaa olla ilman kissaa!
Minä en voi elää ilman moista otusta!

13.3.2010

Olin alavilla mailla

Kotona on taivasta ja hankia niin kauvas ku silimät kantaa. Olin sielä seittemän päivää.

Tuomisina flunssa, yhdet unohtuneet kengät ja pieni bonsai-ruppana. Ensimmäiselle toivon lyhyttä ja viimeiselle pitkää ikää. Keskimmäisille käyttöä. 

Vaikuttaa vähän siltä, että on aika kaivaa aurinkolasit esiin. On nimittäin kevät ja valo heräilee! Määki herrään, kohan pääsen tästä viheliäisestä lenssusta.

4.3.2010

Terveisiä 14 a 4:n Hannalle!

Minä otin sen Jäämerenreissulta ostetun karvalakin ja laitoin sinne osallistujien nimiin kirjatut laput. Sitten mulistelin lakkia ja nostin yhden lappusen - ja arvaa, se oli sinun. Sinä voitit!

1.3.2010

Koska on maaliskuu / arvatkaa mitä?

Löytyi yksi ylimääräinen kalenteri, jonka pika-arvon maaliskuun kunniaksi tähän postiin kommentoineiden kesken. Arpanne on oltava heitetyt ennen keskiviikko-iltaa, sillä sitten arvotaan!

Maaliskuun kuva on yksi omia suosikkejani. Oli kevät 2008 ja heitteille jättäytyneen keittiön huuruiset ikkunat.