Kiitos tuhannesti kaikille hengessä mukana eläneille! Taikin pääsykokeet ovat nyt historiaa. Pääsykokeet tuohon t a l o n m ö t i k k ä ä n ovat kolmivaiheiset (eli ennakkotehtävät ovat osa 1 ja itse valintakoe koostuu kahdesta osasta), ja selvisin kaikkien niiden läpi. Nyt sitten odotellaan "tuomiota", notta kuinka meitin kävi.
Kevein ja rauhallisin mielin totean tässä välissä, että en ole pääsemässä sisälle. Pisteet eivät yksinkertaisesti riitä, koska en jotenkin pystynyt parhaimpaani ja toisaalta - muut olivat ällistyttävän lahjakkaita. Minä o i k e a s t i kutistuin, ja tiedättekö sen tunteen, että veri onkin yhtäkkiä kylmää? Minulla oli sitä kylmää verta käsissä eivätkä ne jotenkin toimineetkaan. Mutta tähän toteamukseen ei tosiaan liity m i t ä ä n dramatiikkaa, sillä en yllättäen olekaan ihan täysin varma että haluaisinko sinne edes. Tai minne edes. Tai edes.
Olin tuollainen (kuin tuossa yläpuolen triptyykkikuvassa) lähes koko reissun. Tuollaisesti yksin ja valju ja väritön - mutta tein sen jokseenkin tietoisesti ja olooni täysin tyytyväisenä. Minussa on nyt sellaisia vaikeasti selitettäviä ja moninaisia tunteita, ja Helsingissä nämä aatokset vain konkretisoituivat ja jouduin olemaan niiden äärellä. Huhhuh mikä kaupunki! Sunnuntaina käännän nokkani päinvastaiseen suuntaan, ja osallistun pääsykokeisiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.
Olin tuollainen (kuin tuossa yläpuolen triptyykkikuvassa) lähes koko reissun. Tuollaisesti yksin ja valju ja väritön - mutta tein sen jokseenkin tietoisesti ja olooni täysin tyytyväisenä. Minussa on nyt sellaisia vaikeasti selitettäviä ja moninaisia tunteita, ja Helsingissä nämä aatokset vain konkretisoituivat ja jouduin olemaan niiden äärellä. Huhhuh mikä kaupunki! Sunnuntaina käännän nokkani päinvastaiseen suuntaan, ja osallistun pääsykokeisiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.
Nyt täytyy vielä todeta sekin, että jostain syystä arastelen kertoa koulutusohjelmasta vielä täällä blogissa. Suokaa anteeksi? Pelkään kuplan puhkeavan. Olihan tässä kuitenkin kuvia!
Että mitäs tässä,
sano Ritari Ässä.
sano Ritari Ässä.
6 kommenttia:
Kyllä siellä on monia, jotka jakavat kokemuksesi. Henkilökuntakin tietää kokelaiden olevan paniikissa. Tekninen briljanssikaan ei yksin tai välttämättä edes kaksin ratkaise. Pikemminkin omintakeiset ja iskevät ajattelutavat, olen melko varma. Toisissa kouluissa voidaan painottaa jotakin muuta.
Jos ei jostakin syystä tärppää, se ei tarkoita, etteikö olisi voinut tärpätä. Mikäli ala tuntuu kutsumukselta, älä luovuta.
Tulta syöksevä lintu;
Varmasti olikin monia samoin mielin - mutta kun minä en ollut paniikissa. En hurmoksessa, en ihmisiintutustumisfiiliksissä, en innoissani, en iloissani... Vähän kuin en edes olisi ollut paikalla. Olen useamman vuoden pitänyt Taikkia jonain mekkana (tietämättä koko paikasta juuri mitään) uskaltamatta edes hakea. Nyt sitten olenkin 50 joukossa miltei neljästäsadasta hakijasta, enkä tiedä mikä minun kutsumukseni taas olikaan.
Kiitos silti tsempistä, sitä tarvitaan. Pitää liekittää itsensä hurmokseen Rovaniemeä varten!
Juu, tosiaan on kuten tulta syöksevä lintu sanoi. Minulla on monia ystäviä opiskelemassa kyseisessä opinahjossa ja kaikki ovat käyneet jokseenkin samantapaisesi ajatusketjun hakuvaiheessa läpi. Yksikin sanoi hakeneensa sinne ihan huvikseen ja pääsi ensimmäisellä kerralla sisään...
Ja mitä Helsinkiin tulee, siellä 8 vuotta asuneena tiedän, että keskusta tienoot voivat olla ahdistavia, mutta onneksi se on siitä kaupungista vain pieni osa. Ja Taikkilaisetkin (oman kokemukseni mukaan) on ihan mukavaa väkeä. Kävin siellä joskus avoimen tunneilla ja se kolkko talokin alkoi tuntumaan ihan viihtyisälle kun taidekasvauksen harjoituksissa valtasimme taloa omille päähänpistoille...
Taidanpa muuten arvata linjan, kun Roviksellekin haet. Lykkyä pyttyyn! Mä luulen kyllä että valitsemasi linja sinulle sopisi.
No, tuohan on jo syy olla suoritukseensa tyytyväinen, että pääsi ainakin siihen kolmanteen vaiheeseen!
Eikä taiteiden tiedekuntakaan tunnu olevan hullumpi paikka opiskella ystävistäni päätellen. :)
(Mutta joskus on kyllä vaikeaa tietää, mitä todella haluaakaan.)
Oi voi. Tiedän kyllä nuo pääsykoetuntemukset. Olen itse hakenut taikkiin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla jännittänyt ja hermoillut ja pakertanut kokeessa kaikki kolme osaa läpi ja sitten on vaan tylysti tullut postiluukusta hylkäyskirje.
Se on jotenkin outo tilanne. Kun tuntuu, että edes se, että on tosi hyvä, keksii hyvän idean ja toteuttaa sen hienosti, ei riitä, vaan pitäisi aina olla vielä vähän parempi. Tai sitten arvostelijat vaan ovat eri mieltä.
Kokemuksena olen kuitenkin pitänyt noita kokeita aika kasvattavina. Ehkä haen vielä joskus uudelleen... paitsi että pianhan TaiK ei enää edes ole TaiK, mikä on surullista.
Muistanpa elävästi oman lähes identiteettisen kokemukseni aikanaan ollessani graafisen suunnittelun pääsykokeissa siellä Rovaniemen oppilaitoksessa...
Se tunnetila ja se täydellinen -- jähmettyminen? -- oli minulle ikäänkuin viimeinen niitti haaveilleni lähteä opiskelemaan jotain luovaa ja suunnitteluun liittyvää....
Lähetä kommentti