Olin perjantaina yöjalassa naapurini kanssa. Harvinaista, mutta totta: minä väsähdin ensin! Joten kävelin kotiin yksin satumaisessa kesäyössä. Kotiparvekkeelta oli pakko napata kuva; minä asun täällä! Lumoavaa. Ja mitä ihanuutta kömpiä yhden unisen viereen petiin ja kiilautua aivan kiinni lämpimään kylkeen!
PS. Minä V O I T I N Paperiaarteen arvonnassa, mahtavaa!
4 kommenttia:
Olen tuore blogisi lukija. Löysin sinut entisen blogisi perusteella ja seurasin tänne. Tykkään tyylistäsi! Taidan linkittää blogisi listalleni jos et pistä pahaksesi! :)
Edelliseen postaukseesi mun pitää kommentoida sellaista, että olen kuullut Lapin yliopiston taidelinjasta pelkkää hyvää. Henki vaikuttaa olevan huikean hyvä, ja opiskelijat saavat ihan oikeita projekteja.
Onhan Rovaniemi tietysti kaukana, mutta sieltä voi saada elämän eväsreppuun jotain aivan muuta kuin Helsingistä: kiireettömyyttä, yhteisöllisyyttä... (Ja en minä pääkaupunkiakaan paheksu, enkä sen opinahjoja.)
Käyn kerran vuodessa tuossa samassa kahvilassa. Se on ihana paikka.
Onpas tosiaan lumoava tunnelma tuossa öisessä maisemassa. Tuollaistahan se kotiutuminen kesäöiden yöjuoksuilta juuri on. Kiva fiilis kaiken kaikkiaan. Pidän peukkuja noiden opiskelupaikkojen suhteen, toivottavasti juuri se oikea tie löytyy sinulle!
Totta vie lumoavaa!
Harmi kun on yöjalat jääneet, niin ei ole yleensä kesäöisin katselemassa.
Lähetä kommentti