Lapin yliopiston pääsykokeet meni hyvin! Tai siltä tuntuu. Ihmiset ihania, tuli sellainen olo että he olivat meitä varten eikä toisinpäin. Taikissa maistunut kylmä byrokratia (tyyliin "kuvitteletko, että näistä sinun aiemmista opinnoista sinulle jotain korvataan?") vaihtui ihmisläheiseen järkeen (tyyliin "jos sinut valitaan, sinulle tehdään HOPS jossa toki huomioidaan nämä sinun aiemmat opintosi ja pääset suoraan syventymään siihen, mikä kiinnostaa.")
Kaupunkina - en tiedä. Rovaniemi oli kylmä ja einiinhoukutteleva koko vierailuni ajan. Kellot kumisee tyhjää kun yritän punnita ensi syksyä. Hillitön hinku opiskella alaa, ja toivon tietenkin pääseväni sisään. Oikeastaan toivon saavani pakit jommasta kummasta, jotta välttyisin vaihtoehtojen vakavalta punnitsemiselta. Viiden päivän päästä olen onneksi jo viisaampi!
Kaupunkina - en tiedä. Rovaniemi oli kylmä ja einiinhoukutteleva koko vierailuni ajan. Kellot kumisee tyhjää kun yritän punnita ensi syksyä. Hillitön hinku opiskella alaa, ja toivon tietenkin pääseväni sisään. Oikeastaan toivon saavani pakit jommasta kummasta, jotta välttyisin vaihtoehtojen vakavalta punnitsemiselta. Viiden päivän päästä olen onneksi jo viisaampi!
Olen suhtkoht sosiaalinen ihminen. Tai varsin sosiaalinen, mutta vuosien varrella itseeni tutustuessa olen huomannut, että yksin tekemisessä on ihan oma makunsa. Minusta on ihanaa matkustaa yksin bussissa ja junassa, on ihanaa olla kotona (toisinaan, ei toki aina) yksin, syödä aamiaista yksin. Kauan on ollut haave elokuvissa yksin käymisestä; Rovaniemelläpä kävin! Ja kävin myös parhaassa seurassa hörppäämässä kupin kuumaa teetä Kauppayhtiö-kahvilassa. Suosittelen - sekä yksin, että ystävien kanssa.
Kaikesta pähkäilystä huolimatta en voi lakata ajattelemasta, että minun käy hyvin. On ollut sellainen tunne jo pidemmän aikaa! Uskoakseni kaukana häämöttää mukava syksy.
10 kommenttia:
nice blog
I wish good luck to you
Come to my blog
Asioilla on taipumus järjestyä. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä: Rovaniemi on kiva kaupunki, ei kauneutensa (hah, kiitos saksalaisten) vaan ihmisten takia.
Niin, yhdyn edelliseen. VAIKKA omalla kohdallani nämä samaiset pääsykokeet eivät kaikista toiveista ja fiiliksistä tuottaneet tulosta. En ikinä päässyt. Pitäisköhän nyt 20 vuoden jälkeen taas hakea, olen tietty jo ohittanut parastaennen-päiväyksen...
Pitelen (muistoista huolimatta, ja lievästä katkeruudesta) sinulle peukkuja törhöllään! Ottaisin sinut, jos olisin raadissa!
Mukava kuulla, että sinulla on hyvä tunne tulevasta syksystä! Toivottavasti asia järjestyy kaikkein parhaimman mukaan. Itse olen opiskellut taik:ssa sivuaineopiskelijana, ja sanoisin, ettei siellä mitenkään niin kylmäävä meininki ole. Niissä pääsykokeissa kyllä on! Mutta minusta tuntuu, että se kolkko meininki johtuu enemmänkin siitä, että kilpailu sinne on kohtalaisen kova ja pääsykokeissa on paljon epävarmaa porukkaa... Jotenkin sellaisessa kilpailutilanteessa tunnelma voi olla jotenkin huonollakin tavalla tihentynyt. Ainakin minä koin sen niin. Ja paljon varmaan riippuu myös osastostakin se henki. Tosin viime aikaiset kuulumiset, se innovaatioyliopistohanke, kuulostaa epäilyttävältä, varmaan aiheuttaa eripuraa henkilökunnassakin. Minulla siellä opiskellessa oli sellainen tunne, että se on mainettaan tavallisempi koulu. En nyt siis tarkoita mitenkään vähätellä sitä, sillä onhan siellä lahjakkaita ihmisiä, mutta että sellaisen "pelottavan" ajatuksen ylläpitäminen ei minusta ole kovinkaan järkevää. Se on koulu siinä missä muutkin. Minä vierastan sellaista sankari-meininkiä, jollaista tapaa mm. taik:ssa, mutta myös muuallakin. Just ehkä erityisesti "luovilla" aloilla, jossa henkilökohtaisella erityisyydellä on ehkä tavallista enemmän merkitystä. Mm. kun mun mieheni opiskeli arkkitehtuuria, niin voi jessus, mitä kukkoilua ja rasittavaa ylimielisyyttä sielläkin harrastettiin. No, tulipa tilitys. Mä olen aika allerginen kaikelle pönäkälle ja mahtavalle. Se piti vielä sanomani, että Helsinki on minusta kauhean kiva kaupunki!
Kauppayhtiö on ystäväni (ja monien muiden) suosikkikahvila - toivon, että pääsen itsekin käymään siellä tänä kesänä.
Minäkin pidän vapaa-ajan viettämisestä ihan yksin; pidän siitä yhtä paljon kuin päivästä ystävien seurassa. Tietysti on päiviä, jolloin haluaisi mieluummin olla jonkun kanssa - mutta on myös päiviä, jolloin olen mieluiten omassa seurassani. Kävelen, käyn kahvilla, ja nautin yksinolosta. (Joskus epäilen, onko minusta jonkun toisen kanssa eläjäksi.)
Ja toivon ja uskon, että minne sitten syksyllä päädytkin, loppujen lopuksi se on oikea paikka.
Rovaniemi kuulostaa kyllä mukavammalta paikalta opiskella, mutta ymmärrän ettei se kaupunki houkuttele. Oon iteki pähkäilly, että hakisinko vielä sinne, mutta en haluais muuttaa täältä pois...miksi aina kun haluaa jotain, täytyy ensin luopua jostakin?
Miten tahansa sulle käykin, niin muista, että aina voi hakea uudelleen:) tai tyytyä siihen mitä jo on.
Hei vaan! Toivottavasti pääsykoetulosten kanssa on yhtä hyvä onni kuin kisassani. Olet juuri arvottu muistikirjan uusi omistaja :) Laitapa postiosoitetta sähköpostiini jahka kerkeät!
Nasti; ehdin kyllä jo miettiä, että minkä ihmeen takia tämä rakennettiin uudelleen... Toisaalta olihan se kaunis: ihanasti vettä jokapuolella, koulu aivan hurmaava, kivoja kahviloita ja kuppiloita,... Se kylmyys minua pelottaa - olenhan pari talvea asunut puulämmitteisesti!
Liivia; peukkujen pitelijöitä tarvitaan aina, kiitos 'valinnasta' :)!
Tanja; minustakin Helsinki on ihana kaupunki, ja koulu varmasti laadukas. Pääsykokeissa tuntui tosiaan olevan melkoinen kyräily ja kilpailu päällä, mutta varmasti tilanne korjaantuisi syksyllä jos kanssakokelaisiin pääsisi tutustumaan.
scaredy-cat; Aivan! Kaupungeissa kävely unohtui listaltani. Ja ruokakaupassa on toisinaan myös ihanaa käydä yksin!
Sanna; Toisaalta Rovaniemellä on ihanan pienoinen mutta silti kohtuu suuri opiskelijayhteisö... taas yksi ruksi Rovaniemen listaan!
KAIJA:
EI OO TOTTA!
Mahtavaa. Tämä on varmaan paras sunnuntai ikinä!
Joo hei, mäkin pidän kaikkia peukkuja, varpaidenkin!
Ja vitsit, onnea paperiaarteen kirjasta! Se on hieno!
Lähetä kommentti