16.9.2008

Valehtelija


Elisa innosti. Minullakin on tunnustettavaa! En tosin tällä kertaa pyytele anteeksi, tunnustan vain.

  • Valehtelin pari tuntia sitten yhden pirun kalliin viraston tarkastajalle. Tuli paitsi huono omatunto, myös pirullinen ketutus tsaarinaikaista kyttäilyä ja todella tylyä äijää kohtaan. Hiivattiako se sielä pimeässä rappukäytävässä mun kelloani soittaa ja mun valheitani epäilee! Perskeles. Ärsyttävä ukko kaiken lisäksi, ei meinannut uskoa millään.

  • Olen saattanut liioitella puheissani. Tai olen saattanut vaihtoehtoisesti myös vähätellä puheissani. Tai olen saattanut myös kaunistella. Tai joskus hirvistellä. Tarpeen mukaan.

  • Olen toisinaan antanut ymmärtää olevani kipeämpi kuin olen, jos siitä on seurannut laiskottelua... mutta en aina! Joskus olen oikeasti tosi, tosi, tosi kipeä.
(joo, hyvä maijja, koitapa tämän jälkeen saada joku uskomaan.)


  • Kerran pienempänä (esimerkkinä edelliseen) uitin kuumemittaria kuumassa mehussa, ja sitten paniikinomaisesti yritin ravistella esiin sopivaa, koulunkäynnin estävää keveähköä kuumetta. Kuuma mehu on nimittäin paljon kuumempaa kuin 38 astetta.
(joo, hyvä maijja, koitapa tämän jälkeen saada joku uskomaan. Edes kuumemittaria.)


  • Lapsena muka nukahdin autoon, ettei tarvinut itse kävellä sisään vaan iskä tai äpe kantoi. Ei toimisi enää?

  • Huiputtelen ja huijailen aprillihenkisesti usein, mutta nämä tietenkin pitää paljastaa melkein heti. Perheenlisäykset, talokaupat ja muut koijailen ihan sujuvasti. (Käly menee lankaan AINA! Ja sitten on turha yrittää kertoa tosijuttuja...)

  • Valehtelin, kun raha-asioistaan huoleton pyysi minulta lainaa. Sanoin ettei ole pennin pyörylää, vaikka olisi ollut. En halunnut loukata, mutten myöskään lahjoittaa rahojani. Aika oikeutettua?

  • Olen joskus vahingossa pieraissut, ja sitten hätäpäissäni tietenkin valehdellut, etten se ollut minä. MUTTA tämäkään ei tarkoita, että kaikki tukkeutuneet viemärit ja omat salatuhnut voi tästä lähtien laittaa minun piikkiin.

  • Olen oikeastaan aika hyvä valehtelemaan, jos tosipaikka tulee.
(Ja nyt hekottelen omalle sanaleikilleni.
Olen hyvä myös nauramaan omille jutuilleni!)


Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen. En ole mikään enkeli enkä pulmunen, mutta ratkaisevaa on mielestäni se, etten ole koskaan väittänytkään olevani. Se olisikin kaikkien aikojen emävale, jos joku sellaista itsestään väittäisi!

Onko sinulla pokkaa paljastaa valheesi?

12 kommenttia:

Riikka kirjoitti...

"Lapsena muka nukahdin autoon, ettei tarvinut itse kävellä sisään vaan iskä tai äpe kantoi."
Tää on paras! Kaikkee ne lapset keksii...

Olet rohkea. Minusta ei ole tunnustamaan.

Inka kirjoitti...

Minä hekottelen täällä melkein pissat housussa. Kiitos. Päivä oli tähän asti ihan surkea, nyt viimeinen (vajaa) tunti sujuu jo leppoisissa merkeissä.
Jään miettimään valheitani. Ehkä jopa tunnustan. Siis olettaen että löytyy tunnustettavaa, mitä en suinkaan pidä itsestäänselvyytenä.

Liivia kirjoitti...

Heh!

Minä olen superhyvä valehtelemaan, suorastaan pelottavan hyvä.
Italiassa opin, että se on hyve jopa, sitä arvostetaan.

Tietysti pyrin totuuteen, mutta...

Liioittelun mestari olen myös, ja sen kaikki tuttuni tietävät. Liivia-lisä on ihan yleinen käsite.

Ja ihan oikeasti minusta on hyvää valehtelua ja pahaa valehtelua. Hyvällä autetaan ystävää tai vältetään loukkaantumisia, pelastetaan myös joskus oma itsensä pulasta jne.
Pahaa valehtelua en halua ymmärtää.

aino kirjoitti...

jostain syystä tv-lupararkastajalle valehtelu onnistuu älyttömän hyvin eikä edes omatunto kolkuta.
mutta muuten olen huono puijaamaan ja valehtelemaan.

toisaalta asioita on aika helppo jättää vain kertomatta tarvittaessa.

aikamoinen tunnustuslista.

:D

Matroskin kirjoitti...

Kaveri kokeili samaa kuumemittaritemppua, mutta tee oli liian kuumaa, mittari poksahti ja tuloksena oli elohopeavelli, joka piti selittää äidille.

Matroskin kirjoitti...

Niin ja 5 v lapseni luulee edelleen, että jäätelöauton tunnari on jonkun kännykkä. Kun se kajahtaa tokaisen aina että "ohhoh, onpas jollain kännykän soittoääni kovalla". Näistä aineista tehdään lapsuuden traumat.

maijja kirjoitti...

Riikka; joo, tyhmänrohkea ;)

Inka; Ole hyvä! Minusta on hauskaa saada ihmiset nauramaan. Siksi varmaan tapa liioitella ja hersytellä puheissa?

Liivia; Aivan totta! Hyvä valehtelu kunniaan! Minusta on vähn outoa, jos ei osaa yhtään valehdella.

Aino; Arvasit mun viraston ;D

Matroskin; OHO, onneksi mun mehuni ei ollut niin kuumaa. Siinä ois saattanut loppua selityksetkin. Jäätelöauto-ideasi on aika hyvä - lähetä niksipirkkaan!

johanna kirjoitti...

Yritän pitää itsestäni puhtoista julkisivua yllä, en tunnusta valehdelleeni... Tai ehkä joskus jotain ihan pientä. Tai isompaa. ;)

Taidan oikeasti olla aika hyvä valehtelija. Toki yritän olla mahdollisimman rehellinen - yleensä. Lapsille juksaaminen onnistuu ihan luontevasti, juuri tuohon Matroskin-tyyliin. Enimmäkseen onnistun varmaan valehtelemaan itselleni, mies kutsuu sitä "Planeetta positiiviseksi". Se on siis se planeetta jolla asun "itsepetosteni" kanssa.

Yleensä pyrin valheillani hyvään mieleen, itselle ja muille. Vähän voi tarinoita aina värittää!

Taru kirjoitti...

Hauskoja! Minä pistin pienenä kuumemittarin hehkulampun kylkeen lämmitykseen jotta "kuume nousisi", eikä tarvitsisi mennä kouluun.

isoinpapu kirjoitti...

Mä narraan silloin kun teen jotain itselleni tärkeää, mutten halua kertoa kenellekään, ja täytyy kuitenkin olla syy poissaoloon tms.
Ehkä tämä on enemmänkin peittelyä.

Mutta kyllä mä narrasin myös lasta, suu täynnä suklaata, että suussani oliskin muka ruisleipää.

Joo, ja hitsi, ei musta ole sanomaan aina suoraa mielipidettä jollekin vaiks jostain vaatteesta tai jostain. Makuasiat ja silleen. JOs joku oikeasti ilahtuu muovikukista, niin miksi mun pitäisi pilata se ilo. Kunhan mun ei tarvitse viedä muovikukkia kotiin:)
(Kai tämä on kuitenkin kilteyttä eikä valehtelua).

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

sinä olet blogien kuningatar sinä olet hyvä kirjoittaja ja osaat olla rento kirjoittaessasi tekstejä.

maijja kirjoitti...

Johi; hyvänmielen valheet on ihan suotavia!

Elisa; hehkulamppu - miksi en tullut ajatelleeksi sitä silloin?

Isoinpapu; En minäkään oikein osaa - enkä halua - sanoa toiselle, jos olen erimieltä tai jos joku juttu ei oikein miellytä silmää. Se on tosiaan kiltteyttä, ja myös toisen omien mielihalujen kunnioittamista.

Blogitarkastaja; kauhia kun säikähin tuota nimimerkkiä! Kiitos ihanasta palautteesta, hymyilytti pitkään.