Pari kuukautta sitten näin unen, joka jäi mieleen.
Unessa asuin sisarusteni ja vanhempieni kanssa lapsuudenkodissa, jonne minulle toimitettiin lahjana - en muista keneltä tai miksi - puinen, maailmaa nähneen näköinen vanha rahtilaatikko. Laatikossa oli musta lammas. Ilahduin lahjasta; olin toivonut Just Sellaista. Kaikki muut olivat lammasta vastaan, isä varsinkin oli yhtäaikaa sekä tuohtunut että nauroi koko elukalle. Perheen mielestä sille ei ollut mitään paikkaa. Lammas (tarkemmin uuhi) oli hämärässä rahtilaatikossa ja meillä oli sen kanssa jonkinlainen henkinen yhteys. Oltiin samalla puolella, ja se ymmärsi minun puolustavan sitä.
Yritin keksiä kuinka tekisin sille aitauksen ja minne. Mielestäni tähän oli täysin looginen ratkaisu, jonka millimetripaperille piirrettynä esitin muille: aitaus olisi tullut kotini ympärille, tavallaan joka puolelle taloa. Perhe naureskeli äimissään ja käski lähettää lampaan pois. Suunnilleen näillä main unta isä keksi sanoa "Mitä ihimettä sää lampaalla - aattele nyt - vastahan sää sait sen KAMELIN!"
Hmm. Ai niin; se kameli. Unessa ymmärsin yhtäkkiä kirkkaasti, että olin tosiaan unohtanut omistavani kamelin. Ymmärsin myös, ettei tämä unohdus auttaisi Mustan Lampaan tapauksessa. Kummallekaan ei kuulema olisi tarjota kunnollisia oloja, elikot pitäisi lähettää pois ja jatkaa elämää.
Pitkin unta minä kurkin sinne hämärään puiseen laatikkoon ja katsoin lammasta silmiin ja yritin keksiä ratkaisua, tai siis hyväksyttävää paikkaa aitaukselle. Lampaalla oli ymmärtävä katse eikä se ollut lainkaan huolissaan. Semmoinen "asiat järjestyy"-mäinen lammasmainen katse.
En muista miten uni loppui, mutta lammas taisi jäädä lootaan ja minä perille menemättömin ideoin sitä puolustamaan. Minusta se uni oli oikeastaan aika ihana, uuhi oli kaunis ja pehmeä ja luotti minuun.
Tammikuinen uni alkaa maaliskuussa hahmottua kankaalle. Yhdenlainen omakuva tulossa.
(unia voi tulkita mm. täällä)
Unessa asuin sisarusteni ja vanhempieni kanssa lapsuudenkodissa, jonne minulle toimitettiin lahjana - en muista keneltä tai miksi - puinen, maailmaa nähneen näköinen vanha rahtilaatikko. Laatikossa oli musta lammas. Ilahduin lahjasta; olin toivonut Just Sellaista. Kaikki muut olivat lammasta vastaan, isä varsinkin oli yhtäaikaa sekä tuohtunut että nauroi koko elukalle. Perheen mielestä sille ei ollut mitään paikkaa. Lammas (tarkemmin uuhi) oli hämärässä rahtilaatikossa ja meillä oli sen kanssa jonkinlainen henkinen yhteys. Oltiin samalla puolella, ja se ymmärsi minun puolustavan sitä.
Yritin keksiä kuinka tekisin sille aitauksen ja minne. Mielestäni tähän oli täysin looginen ratkaisu, jonka millimetripaperille piirrettynä esitin muille: aitaus olisi tullut kotini ympärille, tavallaan joka puolelle taloa. Perhe naureskeli äimissään ja käski lähettää lampaan pois. Suunnilleen näillä main unta isä keksi sanoa "Mitä ihimettä sää lampaalla - aattele nyt - vastahan sää sait sen KAMELIN!"
Hmm. Ai niin; se kameli. Unessa ymmärsin yhtäkkiä kirkkaasti, että olin tosiaan unohtanut omistavani kamelin. Ymmärsin myös, ettei tämä unohdus auttaisi Mustan Lampaan tapauksessa. Kummallekaan ei kuulema olisi tarjota kunnollisia oloja, elikot pitäisi lähettää pois ja jatkaa elämää.
Pitkin unta minä kurkin sinne hämärään puiseen laatikkoon ja katsoin lammasta silmiin ja yritin keksiä ratkaisua, tai siis hyväksyttävää paikkaa aitaukselle. Lampaalla oli ymmärtävä katse eikä se ollut lainkaan huolissaan. Semmoinen "asiat järjestyy"-mäinen lammasmainen katse.
En muista miten uni loppui, mutta lammas taisi jäädä lootaan ja minä perille menemättömin ideoin sitä puolustamaan. Minusta se uni oli oikeastaan aika ihana, uuhi oli kaunis ja pehmeä ja luotti minuun.
Tammikuinen uni alkaa maaliskuussa hahmottua kankaalle. Yhdenlainen omakuva tulossa.
(unia voi tulkita mm. täällä)
6 kommenttia:
Olipa jännittävää. Mä näen usein sellaisia unia, että mä omistan paljon eläimiä tai oon vastuussa tosi monista yhtä aikaa, enkä jotenkin pysty siihen siinä unessa. Joskus kun mulla oli vielä paljon hamstereita, näin unta, että niillä ei oo terraarioita ja mä joudun pitämään ne kaikki kaheksan taskuissa ja sylissä ja samaan aikaan liikkumaan. Ne unet oli tosi ahtaita ja tunkkasia.
Miksiköhän juuri musta lammas ja kameli...
Jotenkin tuntuu että sieltä paistaa läpi lapsuus. Sullahan niitä lemmikkitoiveita oli ja isä tais usein olla "järjen äänenä". Mutta ton millimetripaperille piirtämisen olis pitänyt saada isänkin tajuamaan että siinähän se ratkaisu on.
Täällä pikkuhiljaa palataan elävien kirjoihin sairastelun jäljiltä.
:D minä näen usein unta, että haluan jotain oikein kovasti, mutten saa...ja aina mitä merkillisempinä versioina.
Kaunis piirustus. Kaunis viiva, kaunis muoto.
Minä harvoin muistan unia.
Ihana uni, lampaat ovat kovin sympaattisia.
Tuikkis; Mielenkiintoinen uniteema! Onko sulla koskaan hereillä ollessa tunnetta, että yrität pitää liian monia lankoja hyppysissä? Nii-iin, mustan lampaan ymmärrän mutta että kameli...
Stanna; kyllä minä sitä kanalaakin penskana jos jollekin paperille turhaan suunnittelin... <:D
17 neliötä; hmm, eli sullakin uniteema. Mulla on jo hetken ollut unissa erilaisia eläimiä ties minkälaisissa kanssakäymisissä. Välillä ihan hirvittää!
Tuike; minä muistan aika useinkin unet. Toiset muistan vaan aamuteen ajan, toiset kuukausien ja vuosien päähän (niinkuin tämänkin tammikuisen lammasunen).
Toivottavasti saan unen maalattua!
Scaredy-cat; niin ovat. En ole ikinä paijannut karitsaa, mutta haluaisin!
Lähetä kommentti