12.8.2009

Bingossa / en ole meedio.

Aina välillä luulen omistavani yliluonnollisia kykyjä. Olen katsokaas hyvä arvailemaan, lueskelen ajatuksia huvikseni, aistin tunnelmia ja nuuhkin horoskooppimerkit kohtuullisen varmasti. Viimeistään bingo palauttaa maanpinnalle: ei tule mun numeroni. Ei vaikka otsa rutussa anelisin, keskittyisin, ei edes ystävän kyljestä energiaa imien.

Harkitsen kolkkaavani parit vanhukset, sillä ensi viikolla jaossa on jättipotti jonka ajattelin voittaa.

14 kommenttia:

a n n e kirjoitti...

Tiukka Bingo-kisa tulossa viikon päästä!

kukka-maaria kirjoitti...

Samat meedio- tai näkijä-kuvitelmat täälläkin. Tosin jotkut asiat kyllä joskus olen nähnyt ennalta, kuten teininä aina sen kun sain kirjeitä. Näin siitä joka ainoa kerta unta edellisenä yönä ja seuraavan päivän postissa kirje sitten saapuikin. Nykyään se kyky on hiipunut (johtuu kai siitä ettei niitä kirjeitä myöskään tule.. :) Joistain asioista saa kyllä vieläkin enteitä, mutta ne ovat yleensä niin pieniä, ettei niitä tajua kuin vasta niiden tapahtuessa.

Oispas kätevää, jos kyvyt toimisivat vaikkapa bingossa tai ässä-arpaa ostettaessa. Lottokin olisi mahtavaa arvata ennalta.

violet kirjoitti...

Minen paljon muuta tehnytkään lapsena kuin istuin isän kanssa bingossa. äidille sanottiin että mennään ulkoilemaan ja mentiinkin savuiseen bingoon.
Oli siinä selittelyä että mistä me kannettaan kotiin leivänpaahtimia, lahjakortteja risteilylle, muovimukeja, vispilöitä, lippalakkeja ja muuta ylen hienoa.

Anonyymi kirjoitti...

En ole koskaan käynyt Bingossa, vaikka mieli on kovasti tehnyt. En oikein uskalla kun en tunne tapoja enkä aivan tarkkaan edes systeemiä. Mummu kävi aikoinaan aina bingossa ja siitä varmaan jäänyt tuo kaiho sinne.
T. Katja

Celia kirjoitti...

Tuo otsikkosi: Bingossa/ en ole meedio, on aivan mahtava!

Voisin ryhtyä osapäivä bingoemännäksi. Kyllä.

Annika - Vaahteramäen lapset kirjoitti...

Hip hei, bingot on mahtavia!
Mullakin iskee välillä vastaava oletus ja varsinkin, kun valitsee ässä-arpoja. Totuus lyö vasten naamaa, ehkä se olikin se naapuriarpa, josta olisi voittanut päävoiton...?

Tuikkis kirjoitti...

Kerran (pari vuotta sitten) olin lähtenyt kouluun ilman haikarasormustani ja tajusin sen siellä vasta. Olin täysin varma, että kuolen, kun sitä ei ollut sormessani. Niinpä äiti joutui tulemaan kaupunkiin asti tuomaan tyttärelleen sormuksen, ettei tytär jäisi auton alle. Voin sanoa, että sitä ei paljon naurattanut. Mutta en voi tietää olisinko kuollut sinä päivänä, kun sormus riensi pelastamaan.
Sen jälkeen olen kulkenut ilman sormusta monestikin, vaikka uskonkin niiden tuovan jonkinlaista voimaa.

Sitruuna kirjoitti...

Hei. Olen tutustunut blogiisi melko vasta, mutta olen jo täysin ihastunut siihen!

Ihmetyttää vain miten osaatkaan kirjoittaa näin tunteella ja kivasti ja persoonallisesti?!

Olisi todella kiva kuulla mistä ihmeestä saat inspirattiosi kuviisi ja pukeutumiseesi ja sisutamiseesi ja ylipäätään kaikkeen, ihan kadehdin persoonallisuuttasi.

Opiskeletko tällä hetkellä vai mitä hommailet?

:--)

jonna kirjoitti...

mikä blogimalli sulla on tässä blogissasi? tosi kiva!

14a4:n Hanna kirjoitti...

Ehkä kesän riemastuttavin blogipostaus tämä. En olekaan ollut koskaan pinkoomassa..ehkä pitäisi.

maijja kirjoitti...

a n n e; keskiviikkoon! Grau!

Kukka-maaria; en minä oikeastaan kuvittelekaan niin, ehkä vähän toivoisin olevani kyvykäs aistimiseen... en vain ole :|
Hieno kyllä tuollainen kirjeiden aistiminen! Telepatiaa kyllä on, siihen jaksan uskoa, mutta se ei tarvitse kykyä - - vain hyviä ihmissuhteita.

Violet; :D! Tuolta voi voittaa vain ostokortteja, kahvipaketteja ja JÄTTIpotin (opiskelijan mittakaavassa).

Katja; Rohkeasti bingoamaan! Mummat ja papat on tosi ystävällisiä, ja pikkupaikkakunnalla tuttujakin :)
Neuvovat varmasti alkuun.

Celia; heh, kiitos. Täytyy sanoa, että otsikko hymyilyttää itseäkin. Minäkin meinasin, että voisin hyvin mennä vaikkapa kerran kuussa pyörittämään!

Annika - Vaahteramäen lapset;
Ässä-arvan lahjaksi ostaminen on kammottavaa: hitto, kun toivoo tietty että se arpa voittaisi, mutta vähänkö olisi kamalaa, jos se lahjaksi annettu arpa voittaisi! Kun ei ikinä se itselle ostettu.

Tuikkis; Suloinen tarina! Ja mikä äiti, kun lähti vartavasten tuomaan sormuksen.

Sitruuna;
heippa ja kiitos ihanista kehuista, kiva kun tykkäät blogista. Kysyt vaikeita - - minä se kun vaan kirjottelen sen kummempia miettimättä. Ehkä vastaus tunteella ja persoonallisesti kirjoittamisen saloihin onkin välittömyys; en ajattele miten, mitä tai mistä 'kuuluisi' kirjoittaa, vaan annan mennä vain.

Inspiraatio kuviin, vaatteisiin, kotiin jne tulee kaikkialta ympäriltä, ja ihan himskatisti blogeista! Netti on pullollaan inspiroivia ihmisiä.

Tällä hetkellä olen vielä kesätöissä (tomuisessa teollisuus-tehtaassa), mutta parin viikon päästä jatkuvat yliopisto-opiskelut taiteen parissa Lapissa.

Jonna; Hmm, taitaa olla jokin valkoinen minima? Kivan simppeli, minäkin tykkään!

14a4:n Hanna; Pikapikaa pinkoamaan. Haaveksin aina, että jos voitto osuu kohdalle, niin hihkaisen semmoisella mr. Bean äänellä: Bingou! :D

Sitruuna kirjoitti...

mielenkiintoista. hih.
kiitos paljon vastauksistasi. olet vain niin ihanan persoonallinen! hih. taidan päättää kommenttini, ennenkuin höpötän jotain ihan höpöjä vielä! :DD

maijja kirjoitti...

Kiitos vielä Sitruuna :)!

Anniina kirjoitti...

Tämä on niitä juttuja jotka menevät ehdottomasti to do -listalle! Mahtia!