Kolmen ja puolen euron kirppisnahkatakin taskussa saattaa piileksiä unohdettu kakskymppinen. Tässä mulla taas yksi elämän paras löytö!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
POSTIA
maijjalle@gmail.com
Blogiarkisto
-
►
2014
(5)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (6)
-
►
2012
(67)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (3)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2011
(114)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (15)
-
▼
2010
(114)
- ► joulukuuta (6)
- ▼ marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (13)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (12)
-
►
2009
(123)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2008
(78)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
17 kommenttia:
No helevata! Olipa sulla tuuri!
Hyvältäkin näyttää vielä.
Hyvännäköinen ehdottomasti, koko asu. Sulla on onni.
Löysin keväällä vanhan nahkatakin parilla eurolla, mutta nyyh, en kyllä löytänyt taskusta aarretta, onneksi ei löytynyt taskuista kyllä mitään muutakaan. Toisaalta mulle kyllä riitti ajatukseksi sekin, että se takki oli pala paikallista kulttuurihistoriaa seitkytluvulta, olin kuin suurempikin pelastaja :)
Yksi aamu etsin bussirahaa kaikkien takkien taskuista ja ei löytynyt. Voi että se on hieno hetki kun joskus löytää, ja vielä kaksikymppinen. Vaude!
Unohin perjantaina kommentoida sun takkia. Tosi cool!
onnea! :)
tosi pähee takki. ja auto. vaikka mä en oikeastaan autoista välitä, niin täytyy sanoa että tuo auto kyllä kääntää pään;)
Minä löysin talvitakin taskusta vitosen, kun hain sen kesäsäilöstä. Mutta tuo on vielä parempi!
inhoan latteuksia (aina välillä, en aina aina), mutta OUMAIGAAD!!
hieno! jumprahuiti!
Oho, oliko se markkaa vai euroa? Olisikin hienoa löytää jonkun takin taskusta markkoja.
Kyllä sulla vaan on maailman hienoin auto!
Tuli kanssa vahingossa tienattua viime viikolla ostamalla. Homeista leipää nimittäin. Reklamaatiosta lähettivät vitosen plus leivän hinnan.
Kiitos kaikki! Meikä ja meikän eka nahkarotsi kiittää kehuista.
(ps. Solen; euroa! Ja ei siis mun hukkaamani, vaan takin edellisen omistajan. Hintaa rotsilla siis +16.5 euroa. Aika kohtuullinen!)
Mulle on kans kerran käynyt noin!
Ostin vanhan farkkutakin ja sen taskussa oli kymmenen markkaa. Se oli sillloin se ja oli aika paljon rahaa.
Onnittelut hyvistä kaupoista.
Hieno löytö, rotsi ja raha. Minä ostin serkun kanssa varhaisteininä kirppikseltä mummokassin. Sellaisesta Pelastusarmeijan isosta penkolaatikosta nappasimme. Vasta kaupungilla tutkimme paremmin. Sisältä löytyi kukkaro, jossa oli kuitteja ja 200 mk. Oli jotain muutakin hlökohtaista tavaraa, mutta ei omistajan nimeä missään. Omatuntoa kolkutti kyllä jonkin aikaa, ihan hirveän iso raha meikäläisille (viikkorahoina 100 viikon tienestit), varmaan myös mummolle (oliko joku jättänyt vahingossa oman veskansa sinne?). Sitten menimme kuitenkin ostamaan ranskalaiset ja huulikiillot.
Onpa kyllä kerrassaan mahtihieno takki!
piilomaja; kiitos! Ja varmasti kymmenen markkaa ollut paljon, arvo ollut eri jne. Ja mää se kyllä kumarran maasta viis senttisetkin. Mun mummuni sanois tähän, että "tarkka se on, joka talonsa pittää".
Katja; oho, aika hämmentävä tilanne. Mutta kun ette olisi asialle olisi voineet mitään tehdä, niin mikäpä ettei. Vai ranskalaiset ja huulikiilto :D!
Malla; eikös! Aika rokki, mutta oonhan määkin aika.
Upea, upea löytö!!!
Tykkään muutenkin kuvasta kovasti.
Myöhästyneet onnittelut ihanalle blogillesi!!!
Huutomerkkihumala, mutta ansaitusti.
Kylläpä lykästi! Ja hyvältä rotsi näyttää.
Markka-aikana ostin kahden markan liivin ja taskussa oli toinen mokoma. Sekin tuntui jo juhlalta!
Celia; kiitos, kiitos Celia!
Liivia; minustakin se on hyvännäköinen, mutta enää en sillä tarkene ilman autokyytiä. Keväällä taas. En tosin meinaa tarjeta villakangastakissakaan. Mokomakin vilukissa kun oon.
Lähetä kommentti