Ostin kirppikseltä villadamaskit neljällä eurolla. Muutan niihin täksi talveksi. -Missä Maijja on?
-Villahousuissa.
Paitsi niissä, olen myös säälimättömän kissakuumeen kourissa. Taas, aina. Olen kait tullut siihen tuomituksi. Olosuhteet näyttävät nykyään kissamaisemmilta ja ehkä!ehkäehkä! se voisi tapahtua. Päiväkirjaan kirjoitettua: "Nukkuis vieressä ja kehräis. Voitais rakastaa toisiamme ehdoitta tai vain vähäisin vaatein."
7 kommenttia:
Minja vilkuttaa täältä omista villapöksyistään, joita ei raaski riisua edes yöksi!
Kyllä sun nyt täytyy yksi kehrääjä saada. On, on, on.
Eilen yksi ystäväni kirjoitti viestin, että heidän autotalliinsa oli pesiytynyt kantava mammakissa. Reissussa rähjäntynyt reppana, ihana luonne. Olivat kyselleet neuvoja lähimmästä eläinlöytöpaikasta, ei niitä kauheasti innostanut ottaa kissaa huomaansa ja niimpä ystäväni marssi hakemaan matolääkkeen ja erikoisruokaa.
Tänään tuli viesti: Joku naapurustosta, ei niin mukavan näköinen ukko oli hakenut kissan pois. Ystäväni oli yrittänyt ostaa kissan miehen nähdessään. Ei ollut suostunut periaatteestakaan. Pian kissa on taas viskottu ulos ja pennuille käy ties mitä (toisaalta ihan hyvä jos ne lopetetaan, kunhan vaan oikein. ettei jää sille ukolle).
Tulin niin surulliseksi. Kissoja arvostetaan ihan liian vähän ja kaikenlaiset niitä saakin pitää :(
Oi,kissat on ihania! "Meillä" on aina ollut kissa,joko mummolla tai isällä tai äidillä. Mekin tahdottaisiin ihan oma,mutta ihan vielä ei ole sen aika..onneksi muilla on suloisia kehrääjiä,niin pääsee paijaamaan.
Sinulle kyllä sopisi kissa!
(ja voi tuota Minjan tarinaa..tulee niin suru..:( )
Minäkin olisin ottanut kissan tai kaksi jos olisin asunut pidempään yksin. Nyt on mies, joka on allerginen, niin saa sitä silitellä...
Kyllä kissalle, kyllä! Täällä on ollut hyvä kissapäivä, kun molemmat sankarit ovat olleet ihanan rauhallisia ja seurallisia koko päivän. Juurikin tuolla tavalla nukkuneet vieressä ja kehränneet.
On sitten niitä toisenlaisiakin päiviä, jolloin hypitään pitkin seiniä ja mau'utaan ja mongutaan suureen ääneen, mutta niitä on aika vähän.
Minä tulen niin surulliseksi, kun vanhempieni naapurissa asuu navettakissa, jota ruokitaan ainoastaan maidolla ja jota ei leikata. Tyty tehtailee sitten pentuja koko ajan ja synnyttää ne aina jonnekin naapuruston ulkorakennuksiin, jonka jälkeen pennut villiintyvät. Vastuuntunnotonta! Asiasta on heille sanottu, mutta kuuluvat juuri näihin, joiden mielestä kissa pyytää itse ruokansa ja rahaa siihen (sen leikkaamiseen) ei tarvitse käyttää yhtään.
Ihania talvisia kuvia! Villahousuille jee!
minja; tiesitkö, että me jaetaan villahousujen lisäksi myös ilmeisen samantyylinen kissamaku? Katselen nääs ensisijaisesti pikkaraista devonia itelleni :-). Mutta aivan inhottava tuo kertomasi tapaus, kertoo paljon (varsinkin maalla ja vanhemman väestön) suhteesta kissoihin. Mutta ehkä emokissa muistaa saamansa huomion, ja palaa jonain päivänä ystäväsi luo?
Niina; "mullakin" on aina ollut kissa, tämä lienee pisin kissaton aikani. Oon ootellut sopivaa hetkeä, ja yhtäkkiä ymmärrän että se voisi olla tässä. Joskus on pakko uskaltaa. Mutta koska kyseessä olisi sisäkatti, ja koska oon aika pahasti rakastunut devon rexiin, on kyse myös rahasta. Pitää siis vielä miettiä.
Tuittu; allergiat on tosi harmi juttu! Mutta ehkä miehestäkin on jotain seuraa ja kissankorviketta. ;-)
hertta; sulla taitaa tuossa profiilissa komeilla toinen, onko se norjalainen metsäkissa vai mikä se on? Kaunis ainakin! Suomessa kissoilla on varmasti paikoin huonot oltavat, asennevammaisten ihmisten vuoksi juurikin. Toisaalta (niitäkin) kissoja on voitu siunata suunnattomalla vapaudella, joka esimerkiksi häkkilintusilta evätään kokonaan. Mutta maatiaiskissaa lemmikkinä varjostaa kyllä aina se lopettamisen uhka, joko oman talonväen tai sitten jonkun vittupäisen kylänmiehen toimesta. Kaks minun kissaa ei esimerkiksi ikinä kasvaneet isoiksi. Ne on niitä juttuja, joita ei kissaihminen anna ikinä anteeksi!
maijja, iih! jokaisella villapökäsankarilla pitää olla on rex! (meillä on cornish)
Mä toivon että se kissa palaa ja tuhma setä ei hae enää. Sillä on myös huonosti pidetty koira :(
Hei! lähetä mulle sun osoite ja väritoivomus korusta. Se on lahja, oot kiva!
Juu, profiilissa on kissoista toinen. Ei kylläkään norjalainen, vaan ihan tavallinen pohjoispohjalainen tallikissa! Ja sen veljeä luullaan usein venäjänsiniseksi, mutta eipä sekään oo.
Haluaisin myös sellaisen punavalkoisen maatiaiskissan, sellaisten kanssa oon kasvanut ja ne tuntuu "oikeilta" kissoilta.
Jään innolla odottamaan kissaprojektisi edistymistä!
Lähetä kommentti