Parhaiten kesäkuiden tunnelma on kerrottu Lena Andersonin Maijan aakkosissa, M-kirjaimessa. Rakas, rakas kirja, josta muistan monet. Jotenkin näin:
Metsän salaisuus, puiden holvi
kosteikossa metsäkurjenpolvi.
Juhannustaikoja, keijujen töitä,
valvon valoisia öitä.
Saapastelin tyytyväisenä tarkastelemassa tiluksiani. Kävin kolme kalareissua, keskimmäisellä putosin jokeen ja viimeisellä sain saalistakin. Valitettavasti naapurin kissa ei ymmärtänyt niiden päälle. Kesäkuusta minulle jäi mielikuva tosi kauniista lyhytelokuvasta, jonka lopussa kamera loittonisi paljastaen vihdoin miljöön, leirintäalueen, jossa kesäkuun hämärässä öisessä valossa joku pesee hampaitaan, joku on juovuksissa, jonkun koira nukkuu asuntovaunun porrasmatolla pelargoniapurkin vieressä ja koivunoksalla takamustaan keikuttaa västäräkki. Jäi juoksukilometrejä, pursimiehen pornolehti ja muisto siitä kun sanoin "nyt mennään syömään eväitä".
Ennenkaikkea: sanaton onni datsunistani.
3 kommenttia:
Tämä blogisi on nyt kuin yhtä hienoa lyhytelokuvaa vaihtuvine kuukausineen. Olen aivan samaa mieltä, Maijan aakkosten M-kirjain on kesää täysi!
Aivan huikean hieno vuosikertomus, tykkään.
Maija; voi kiitos! Muistankin meidän pitävän samasta kirjasta :-)
Malla; kiitos ihana Malla!
Lähetä kommentti