2.2.2011

07-2010

Muistan hyvällä kesän tenhoimpia retkiä. Ne käytiin vesillä. Eväät olivat hyvät ja meloin paljon kauemmaksi kuin asiantuntija arveli.

Uskomattomat ukkosmyrskyt
Häät, luokkakokous, Lapin kesä
Heinäkuun hiljentämä, kello neljän rytmittämä arki
Olla ulkona ja nähdä eläimiä,
juosta.

Kuvista katson hyvällä väriäni enkä muista, että heinäkuussa olisi ollut paljoakaan vikaa.

8 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Pidän tästä vuosiraportistasi. Minun silmissäni olet suuri seikkailija!

Anonyymi kirjoitti...

Muistan että ihailin sitä sun melontaasi ja ihailen edelleen. Haluisin samaa. Meloa kauemmas kuin kukaan uskoo. Oikeastaan pelkään olla veneessä veden päällä. Mulle tulee olo että vesi "vetää" mua alaspäin. Juuri siksi haluaisin pystyä melomaan ja istumaan veden päällä.

maijja kirjoitti...

Tuikkis; kiitos! Aika seikkailua tuo mennyt vuosi tavallaan olikin. Ei hurjaa silti.

Kati; tuo on hyvin sanottu, sillä melominen on kyllä juur istumista veden päällä. Oli kyllä aika hurja aloitus tuo merireissu, vaikka se tehtiinkin kaksikolla. Mua pelotti välillä, oli niin isot aallot. Silloin oli upea ilma, kummallakin reissulla, ja luulen sen vaikuttavan tosi positiivisesti mun ajatuksiini! Oonhan nimittäin melkoinen vilukissa. Mutta siis retkeily, tuollaiset monen yön reissut metsissä, on ihania!

Anonyymi kirjoitti...

Sattupa niin, että ehkä maailman paras blogi sulla. Pitäshän tästä joku palkinto saada.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin katson talvella aina kaihoten kuvia, joissa olen ruskettunut. Kyllä se ainakin minua paremmin pukee kuin tämä kalkkilaivan kapteeni -look.

Ja melonta, se on vaan niin ihanaa...

maijja kirjoitti...

Anonyymi; sattuipa niin, että sinun kommenttisi on ihana, ilahduttava ja kiltti! Kiitos! Tuollainen kommentti on jo palkinto.

Kirjailijatar; minä olen hyvin vaihtovärinen, talvella hyvin kalpea ja kesällä väri nappaa helposti. Tervehennäkönen kesäisin.

Pellon pientareella kirjoitti...

Minäkin pidän ihan hirmuisesti näistä muisteloista. Ja muistakin jutuista. Ja tietysti kuvista. Sinä olet hyvin Erityinen! Ja kauniit kädet. Ja kirjailijan sanat.

maijja kirjoitti...

Pellon pientareella; järjettömän kokoinen kiitos kauniista sanoistasi! Luin ne ensimmäisen kerran juuri silloin, kun niitä tarvittiin.