Istanbul.
Kaivattu ja ihmeellinen Istanbul! Muisto on ihanan irrallinen, kelluva ja osin huvittavan käsittämätön. Matkakohteena enemmän kuin muut. Palasin kotiin pikkuinen matto kainalossa ja silmät uudesta suurina, nähneinä.
When ever baby turkkilainen toveri rätisevän linjan takana sanoo yhä helmikuussa 2011, when ever haluaisin purjehtia Turkista Kreikkaan tai Maltan ympäri. Olen myös kutsuttu tosi-tv-miehen prameisiin häihin, mutta arki on alkanut: olen Rovaniemellä töissä juhlapäivänä.
Mitä muuta mahtui syyskuuhun? Paluu Lappiin, uuden syystakin ompelu, puolukkakankaat ja karpalosuot. Maalilinjalla 21,0975 kilometrin jälkeen tuntui kuin olisin melkein lentänyt. Sanotaanko näin, että maalikameran videonauha ei välittänyt tätä kokemusta.
- - -
- - -
When ever baby turkkilainen toveri rätisevän linjan takana sanoo yhä helmikuussa 2011, when ever haluaisin purjehtia Turkista Kreikkaan tai Maltan ympäri. Olen myös kutsuttu tosi-tv-miehen prameisiin häihin, mutta arki on alkanut: olen Rovaniemellä töissä juhlapäivänä.
6 kommenttia:
I just found your blog, and just have to say hi, and i really really really like your photos!
I´ll come back! :)
Minulle/Meille jäi ikävä Istanbuliin vuoden takaiselta reissulta. Olen ihan varma, että palaan siihen kaupunkiin toistamiseen. Niin paljon jäi ymmärtämättä, kokematta.
Tulin kertomaan, että luin vanhoja blogikoteja pitkästä aikaa (ne on minulla kaikki tallessa), sinunkin, silloin kun täytit 23 ja sinulla oli kissa oranssin värinen. Sitten tulin ajatelleeksi, että kylläpä vaan on mennytkin aikaa, kun sieltä saakka olen lukenut ja nyt sinulla on uusi kissa ystävä. Kuin olisi tuntenut pitkäänkin jo. Tai ehkä onkin.
mua naurattaa tuo Hakki Bulut, soittaisin tuota kesällä kaikilla automatkoilla ja piknikeillä!
p.s pääsisin halutessani vaihtoon Istanbuliin, voitko siellä käyneenä sanoa mielipiteesi siitä, uskaltaako tyttö sinne yksin mennä. Itse uskaltaisin mutta eriäviä näkemyksiä on lukuisia.
Oi, en ole pitkään aikaan käynyt kylässä - ja täällähän on meneillään ihan mielettömän upea katsaus ...
finfint; thanks for commenting, i really appreciate your words! See you.
Kirjailijatar; minäkin olen varma paluustani, mutta koska - jää nähtäväksi. Olishan se hitto vie ollut hieno mennä sinne häihin, ne ovat spektaakkelimaiset, juunou, maailman malliin.
Tuikkis; voi että! Ja nyt täytän jo 26. On tullut blogitettua jo kauan, eli kauanhan tässä on tunnettu. Piu, punainen kissa, on ystävä edelleen. Oon tosi onnellinen sen kohtalosta. Piukkerilla on kaikki hyvin.
Anniina; Hakki Bulut soisi takuulla mun datsunissakin kesällä. Olis pitänyt hankkia sitä turkkilaista hermoja raapivaa ujelluslaulumusiikkia ihan vaan autoajeluhuviksi :D. Uskaltamisesta: minä uskaltaisin, nyt kun olen sen nähnyt. Toisaalta siellähän oli se yksi isku taannoin. Kaiken kaikkiaan Istanbul oli mulle iloinen uskaltamis-yllätys, niinkuin kirjoitinkin syksyllä, että todettiin "Istanbulissa kyllä uskaltaa".
SARI; toivottavasti saan energiaa raapia koko vuosi pakettiin, tätä on nimittäin ollut kiva tehdä. Jää itsellekin mukava ja "näkyvä" muisto vuodesta kymmenen.
Lähetä kommentti