On ollut tahkea viikko. Flunssaako se kaunailee, kun on ottanut kupoliin, pattiin ja aivoon, kyrsinyt syystä ja ilman syytä. Pökerryn kun katson kuvia Japanista. Pökerryn yhtä lailla kun katson aikomislistaani, jonka keulilla olevaa keskeneräistä tekelettäni, tätä uudempaa gradua, seuraa monta asiaa mihin haluaisin pystyä. Semmoinen on ihminen: rajallinen.
Lääkkeeksi minulla on tulppaaneja, valkosipulihapankaalta, mustaherukoita, sitkas luonto, kissanpoika ja viikonloppu. Kaikkeen se ei riitä, mutta on näistä apua. Vaikutusta tehostakoon ystävän lämmittämä sauna ja tehojuoma, johon sametinpehmeäksi surrasin:
~ banaanin
~ karpaloita
~ salaattia
~ pinjan- ja auringonkukan siemeniä
~ pikkuisen mansikkahilloa
~ vettä
~ karpaloita
~ salaattia
~ pinjan- ja auringonkukan siemeniä
~ pikkuisen mansikkahilloa
~ vettä
3 kommenttia:
Tahkea! Loistava sana. Mulla on usein sellainen olo.
Mutta yritän, ettei ottaisi kupoliin. Eikä yleensä otakaan. Mutta eipä ole täällä kupoliakaan, johon ottaa :)
Jut leivon omenapiirakan ja täytekakun pohja on uunissa. Käynnistyin vasta nyt.
Sattumalta törmäsin blogiisi googletellessani Lapin yliopiston tekstiilipuolen ennakkotehtäviä. Aivan ihana uusi tuttavuus, tulen seuraamaan jatkossakin! :)
Kirjailijatar; minustakin tahkea on hyvä, kuvaava. Ja nihkeä. Mulla ei ota enää kupoliin!!! Se lakkasi tänään. Onneksi.
Nath; kiva että löysit! Jutellaan vastakin :-)
Lähetä kommentti