Vuosi sitten helmikuussa kuvasin kaikesta päätellen lähinnä Tavua. Sain postissa ensimmäisen painetun vedoksen vauvakirjasta, tein töitä uudessa osa-aikaisessa työssäni ja niin ne vain arjen rattaat runtelivat. Olenko joku iloton frigidi & pitäisi vähintään venytellä ja mietiskellä & koita nyt saada hyvä mieli takaisin & millään en tahdo mieltäni hämmentää, näin kirjoitin päiväkirjaan. Ja että en ole valmis mihinkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Sitä samaa sinnekin, iloista ja ihanaa helmikuuta! Jospa se olisi yhtä kiva kuu, kuin on nimensäkin.
Kylläpä vain häntä kelpaakin kuvata. Ihanasti kippurassa koko tyyppi tuossa yhdessä kuvassa.
Täällä kissat ryntäävät heti katsomaan, mitä tapahtuu, kun kaivan kameran esiin. Missä kamera, siellä kissa.
Marjohei; helmikuu on kyllä kaunis sana. Helmi kuu. :-)
Ilona; se oli niin piskuinen eli pikkanen. Aika pieni se on vieläkin, mutta kuitenkin murkkuikäiseksi, melkein aikuiseksi venähtänyt. Niinkuin leijonakuninkaassa, kun se Simba kävelee hakuna-matata ja kasvaa isoksi.
Hanna; Tavu ei niin osaa pällistellä kameralle, enkä totta puhuen ole viime aikoina oikein muistanut sitä kuvaillakaan. Sulla on aina niin kivoja kuvia omistasi!
Jos kissalla voi olla runotyttötyyliin sielukas katse, niin Tavulla on. (Oli Tavu sitten tyttö tai poika.) Minun mainiot maatiaiskissani katsella töllöttävät maailmaa ihan toisella tavalla. Anna-Mari
äh miten ihana tassukainen, etenkin tuossa viimeisessä kuvassa.
ja hyvää helmikuuta sinnekin teille molemmille!
Kyllä tuo tyyppi onkin suloinen. Linssilude :)
Kissa on kuin veistos, hieno kerrassaan.
Hän on kuningatar, hän on veistos. Onnen sinä kun hänet omistat!
Lähetä kommentti