Sannankin kanssa käytiin niitä katsomassa.
Sanoin: nyt et sitten naura, tai jos naurat, niin korkeintaan lempeästi.
Naurettiin kyllä paljon kumpikin, mutta lempeän lennokkaasti ja uhkarohkean unelmoivasti.
Haluan saada tuon.
Myrskyluodoksi Maijjalle!
Toisaalta - - - tarvittaessa tämä vähäkin riittää.
Haaveilu, vitsailu, pihalla patsastelu.
7 kommenttia:
Unelmat on tehty toteutettavaksi! Siis ehkä vielä joku päivä.. (:
wää ihanata! sori aika hengetön kommentti mutta wää.
Marjohei; ehkä. Toivottavasti!
Anonyymi; wää! :-D ei yhtään hengetön wää.
Tuossa sun aiemmassa postauksessa (jonka linkitit) on samat kummitusverhot kuin mun postauksessa nyt :)
Lähdetään taas kesällä yhdessä katsomaan sitä unelmiesi torppaa!
Kaukorakkaustorppa <3
Mullakin on kevään kunniaksi raastava rakkaudentunne yhtä taloa kohtaan, ja se tieto että joku sitä yrittää jo ostaa... agh, melkein ei kestä!
(Meillähän on kyllä tämä varsin ihana koti, mutku se on sellainen lapsuudesta asti rakas paikka. Huokailen.)
Sanna; totta!
a n n e; lähdetään, otetaan eväät mukaan ja istutaan portahalla. Naamat aurinkoon ja nenät merelle.
Tiina; kauko- ja lähirakkautta, mutta ilman ikäviä omistuksia. Omistamisen halua kyllä on... Mä just tässä mietin, että eikös teillä aika kiva talo olekin, rakastettavalta vaikuttaa kuvista päätellen?
Lähetä kommentti