Minne saappaat mua vie.
Päämäärättömästi metsään, kotimetsään, jossa pystyy kompastumatta
kulkemaan vaikka säkkipimeässä, pois poluilta. Silmut puhkeaa, kukat aukeaa, kaikki kohisee koko ajan. Puroilla on kiire jokeen, joella kiire on mereen. Siitäkö tämä mielen ajoittainen arkuus tulee: kaikella tuntuu olevan selkeä suunta.
4 kommenttia:
Siepä sen sanoit!
Miepä sen sanoin. Tää on taas niin kevättä, niin kevättä...
Ihana metsä, ihania sinivuokkoja. Ne ovat jotenkin niin herkkiä kukkia. Tai voivatko muuta ollakaan, kun ovat niitä ensimmäisiä.
Tuntuu kuin ajatukseni olisivat heränneet talviunilta tämän luettuani, kiitos! Ja vaikka purolla on kiire jokeen ja joella mereen, minusta on ihanaa, että ehdit pysähtyä ja kertoa meille siitä. :)
Kultasiskoni; kiitos! Tuntuu kannustavalta kuulla sanasi, välillä meinaan pieksää itseäni mielessä siitä, että tämä on tärkeä tontti on vähän huonolla hoidolla. Kamera ei oikein viihdy käsissä nyt, ennen sitä siihen eksyy kynä, sivellin, pianon kosketin. Hitaasti mutta varmasti käyn kuitenkin täälläkin pysähtymässä, jakamassa ja vastaanottamassa!
Lähetä kommentti