En minä ihan luokaton ole!
Jo ensimmäisenä työpäivänä päätin: tää on mun.
Yritän aina muistaa, että nämä ihmiset täällä ovat yksilöitä. Kukin sanoo "minä" hiljaa mielessään. He katsovat ja näkevät minut - sen, että joko olen tai en ole heille läsnä. Yritän olla läsnä.
Kohtaaminen on koko ajan helpompaa.
7 kommenttia:
Voi että on hyvä että olet siellä missä olet. Kyllä ne nuoret sinua tarvitsevat.
Etkä todellakaan ole luokaton, vaan ihan mutkaton!
Kiitos Sanna! Oon kuule päätön ja posketon, mutta en sentään ihan poskipäätön. Ja luokkakin löytyy, mutta mutkat meinaa kyllä mennä suoriksi :-)
Hieno päätös! Saaks tulla kärpäseksi kattoon? Tai vaikka maalaamaan mukaan?
Tuli mainio mieli tästä(kin merkinnästä).
Hr; elintärkeä päätös. Tervetuloa kuuntelu- ja maalailuoppilaaksi koska tahansa! :-)
Ilona; jee, hyvä!
Liisa T; tervetuloa joukkoon! Tule toistekin, ja jätä sanasia jos on aikaa.
Mistä noi viimisen kuvan kengät on? Ne on hienot!
Anonyymi; kengät on Skopunktenista, Haaparannasta. Halvat, mutta hyvät (vain nauhat oli huonolaatuiset ja piti uusia parin kk:n kulkemisen jälkeen).
Lähetä kommentti