Pistää mietteliääksi.
Tuntuu kivalta ajatella, että niin moni teistä on kulkenut matkassa jo kauan. Mukana muuttuneissa elämäntilanteissa, muuttamassa heitteille jättäytyneiden hotellista Rovaniemelle, Rovaniemeltä rannikolle. Tatsunan takapenkillä ja pirtelölasillisella, riemun riimeissä ja joutavissa jorinoissa. Tuotakin kuvan nahkatakkia ostamassa!
Mitä kaikkea viiteen vuoteen mahtuu, kaikenlaista näillä riveillä, ja vielä lisää rivien välissä.
On kaikenlaista, mikä hankaa tätä hommaa. Kotitorpalla ei vieläkään ole mainittavaa nettiyhteyttä. En tiedä tuleekokaan, en ehkä halua? Jotenkin en myöskään ole halunnut valokuvata kovin paljoa; kauniina hetkenä en haluakaan ottaa pysyvää kuvaa, haluankin vain räpäyttää silmiä, hyvin nopeasti vain ettei se kaunis hetki karkaa. Piirrän paljon, ja piirroksia olisi kiva käyttää välillä valokuvien lisänä, mutta scannailu... joskus tuntuu, ettei ehdi kaikkea. Ja joskus tuntuu, että ei saa vastakaikua, joskus on varuillaan, joskus epäilee tulevansa väärinymmäretyksi, joskus ei vaan jaksakaan.
En ole tainnut vielä kertaakaan kirjoittaa sitä monen bloggaajan tapailemaa "onko tässä mitään järkeä"-tekstiä. "Lukkeeko näitä ees kukkaan eli ketä kiinnostaa" ja "kiinnostaako muakaan"-tekstiä. Tekstiä toisaalta jakamisen riemusta, toisaalta halusta pihistää yksityistä. Tekstiä siitä, että on oikeasti kiitollinen hyvästä keskustelusta, kiinnostavasta palautteesta ja siitä, että huomaa oman juttunsa resonoivan jossakin. Tätä tekstiä?
Nyt taisin sen kirjoittaa.
Huhhuh mikä matka, ja jatkuu vaan.
Tutuin linjavedoin lähtee liikkeelle kuudeskin vuosi: sanoin ja kuvin.
Elämän ilolla, sillon tällön, joka puolella jolkotellen.
Kiitos teille, kaverit!
Laitan teille pian tulemaan synttärilahjana vähän printattavaa.
26 kommenttia:
Kuule kiitos sulle vaan! (eräs jo Kajjaanin juttuja lueskellut)
Eikös tuo ollut se nahkatakki jonka taskusta löytyi rahaakin kun sen olit ostanut?
Pidän kovin blogistasi :) Vaikka vasta kesällä blogeihisi tutustuin ensi kerran. Kiitos, olet ihana!
Ilahdun joka kerta nähdessäni syötteessä uuden kirjoituksen sinulta. Kiitos!
Lukkee!! Jäin koukkuusi jo vuosia sitten ja edelleen ilahdun aina, kun löydän uuden tekstin. Olen monesti ajatellut, että olisi ilo tuntea sinut siviilissäkin. Että kiitosta vain ja hyvää blogimatkan jatkoa, mukana ollaan!
S
Onnea viisivuotiaalle. :)
Aina tänne pitää rientää kurkkimaan, kun huomaan uuden päivityksen. Olen usein huono kommentoimaan, mutta täällä on sellaista elävää meininkiä, arkea ja kisu ja tatsuna ja kaikkea muuta. jakamisen rajat - niitä me kai kaikki välillä pohdimme, jotain haluaa aina pitää ihan vain itselläänkin.
Onnittelut viisivuotiaalle! Ihana oot. :)
Taivas kun tyylikäs nainen.
En tiedä sinusta mitään, mutta oot musta sellainen mystinen seikkailijatyyppi, rohkea, lahjakas, sellainen joka ei elä puoliliekillä vaan ottaa joka sekunnista kaiken irti, sitä kadehdin. En minäkään osaa kommentoida, vaikka sitä vastavuoroisuutta kaipaan omassakin blogissani - minä kirjoitan ja muut vain kuuntelee hiljaa - mutta täällä oon, yks tykkää, mahdottomasti.
Kirjota hyvä ihminen tulevaisuudessakin! Sun elämänasenteestas ottaa mielellään mallia ja juttus pistää aina hymyilyttää. Jo monen vuoden ajan oon seuraillu blogia, tosin anonyyminä, mutta kuiteski, ja jos ihan totta puhutaan, niin tän blogin innoittamana matkustin eräs talvinen viikonloppu Rovaniemelle ihan muuten vaan kahtelemmaa ja oon ihan in lööv siihen kaupunkiin!
Mää tulin mukaasi varmaan joskus neljä vuotta sitten, ja voi pojat että olen viihtynyt!
Nahkatakkikuva on huikean hieno.
Oon lukenut vuosia, kiitos. =)
Onnea viisivuotiaalle! Ja kiitos! Epäsäännöllisen säännöllisesti olen täällä käynyt kurkkimassa. Ihan hiljaa, mutta olen kyllä viihtynyt. :)
Oot kyllä niin hyvä kirjoittaja, että. Ja oivaltaja, piirtäjä ja kuvaaja. Parasta että ilahdutat täällä meitä. Oot ainutlaatuinen muija!
Hei! Olet inspiroiva, olen vuosien ajan kurkkinut tänne silloin tällöin. Vasta äskettäin uskalsin laittaa seuraamiini - ilman lupaasi (kerro jos ei käy).
T. ainekolleega Etelä-Suomesta
Kiitos!
Aina olen mukana ollut!
Hei,
Olen seurannut blogiasi yhtä lailla jo vuosia, mutta ihan hiiren hiljaa. Nyt uskaltauduin onnittelemaan -ja kiittämään! Kiitos myös siitä, että pidät lapsuuteni muistoja rikkaalla kielelläsi elossa -rakas edesmennyt mummoni oli Kalajoelta, jonne siteet ovat harmiksi jo aikaa sitten katkenneet, mutta joku näissä sinun teksteissäsi muistuttaa minua mummon murteesta ja siis lapsuuden kauniista kesistä :) (noinniinkun esimerkiksi tässä postauksessa verbi vartoa!)
Kiitos Maijja!
Tästähän puhuttiin sillon, tyydyn sanomaan että kiva kun jatkat :)
Kiitos että jaat palasia elämästäsi ja inspiroit meitä muita!
Tämä on mun suosikki blogi. Pahoittelen, etten juuri kommentoi. Kerran vaan aiemmin. Jotenkin hankalaa kun ei ole itse omaa lokikirjaa saanut aloitetuksi. Silti pihistelen inspiraatiota ja valoa itselleni täältä sinun maailmastasi.
Ihailen sanataitojasi, piirrustuksiasi ja sisustus oivalluksiasi. Erityisesti kuitenkin ihailen näkökulmaasi, josta maailmaa tarkkailet. Jotenkin ihanan tuore, se sana tulee nyt mieleen eniten. Vaikka veikkailisin, etten ole kun ehkä 5-10 vuotta sinua vanhempi :)
Ymmärrän hyvin, että aikaa ei tahdo netin ääressä riittää, sillä se on syy miksi en itse ole lokia aikaan saanut. Ja ymmärrän myös halusi pitää uusi ihanuutesi rauhoitettuna alueena. Mutta olen kyllä kovin kiitollinen, jos jaksat jatkaa inspiraation jakamista.
KIITOS kaikesta jo tähänkin asti <3
Kristiina
Oot saanu mahtavia kommentteja, joissa on jo sanottu kaikki mitä lauantaiaamun kankeilla aivoitusajatuksilla voisin saada aikaiseksi. Makaan vielä peiton alla ja näpyttelen kuitenkin muutaman sanan.
Maijja, sinä olet uskomaton nainen, taitava, herkkä, rohkea ja älykäs. Ja sun blogi näyttää kaiken sen.
Ilman sun blogia me ei oltas tavattu ja ystävystytty.
Kiitos näistä vuosista, jatketaan toiset viisi!
Ps. Linotöistä tuli ihan mahtavia!
Onnea viisivuotiaalle!
Oma blogi on nyt 4v. ja huomaan monesti itsekin miettiväni noita juttuja. Välillä harmittaa jos tuntuu, että ketään ei kiinnosta itselle isot jutut. Mutta samaan hengenvetoon huomaa, että hyvin harvoin saa enää itse aikaiseksi kommentoitua. Tai edes vastattua oman blogin kommentteihin. Niin paljon aikaa menee kaikkeen muuhun.
Toivottavasti jaksat vielä jatkaa, vaikka ollaankin vähän hiljaisenpuoleisia! :)
Jeejee onnea!
Enpä olis uskonut silloin reilut neljä vuotta sitten, kun aloin sinua seuraamaan, että muutaman vuoden päästä istun ruokapöytäsi ääressä. Kiitos!
Täällä resonoidaan, oikein kovasti. :--)
Kiitos sinulle kauniista sanoista ja kuvista ja sinusta. Inspiroit!
Kiitos toverit sanoistanne, ja tsori että vasta nyt reagoin! Tää on työtä ja saunan nakuttelua, tämä elämä.
Merja; on just se takki :-)
morso; sinä oletkin ollut mukana jo pitkään, ja aina ilahdun sun kommenteistasi!
b. viuluntarkastaja; minä en tiedä sinusta sen enempää. Luulen, että me tapaamme vielä joskus.
kaija; kirjotan kyllä! :-) minäkin pihkassa Rolloon, ikipihkassa nimittäin!
hr; hehee muija-sana kirvoittaa tän sanailun: kiitos kunnon akka (annan kukko!)
Elina; toki saat laittaa, sehän on vain kiva juttu :-)
ulkosuomalainen; hei sinä hiiren hiljainen! Saa olla hiljaakin, ei se haittaa. Kiva kuitenkin nyt kuulla sinusta! Määpä koitan sun murtehellas raatata jatkosaki.
Kristiina; voi kiitos kaunis sanoistasi! Älä ole pahoillasi kommentoimattomuudestasi, ei se mitään. Puhu silloin, kun puhututtaa, niin minäkin teen :-)
Ja jatkan tietenkin!
Sanna; sinä senkin! Kun minä katson sinua, näen asioita, joita et välttämättä näe peilistä. Kommenttisi kertoo samaa sinusta, kun katsot minuun. Mahtavata, että tämä väline on antanut meille tällaset peilit!
Jutta; minusta tuntuu, että tämä blogien (esim. kommentointina näkyvän) yhteisöllisyyden väsähdys on nyt aikamme ilmiö. Juttu elää buuminjälkeistä hengähdystaukoa. Lukijoita on ja liikennettä, mutta kynnys (aitoon?) (sanalliseen) yhteyteen on kasvanut korkeutta blogien, bloggaajien ja postausten massojen alla.
Malla; :-)
Kiitos Maija blogistasi! :) En ole ollut mukana alusta asti, mutta onneksi nyt. 5 vuotta olen ollut samassa työpaikassa, 5 vuotta. Se on pitkä aika, mutta ei mitään esimerkiksi 20 vuoden työhistorian näkökulmasta. No joo, mitäs minä nyt tästä. Tuli vaan tuosta viidestä vuodesta tämäkin mieleen, että voi pyhä jysäys kun aika juoksee!
Kaunista arkea!
Hahaa, pakko sanoa, että Heitteille jättäytynyt on muistaakseni ensimmäinen blogi IKINÄ jota aloin seurailemaan. Joskus silloin 2007. Ainakin ensimmäisiä ja sieltä sitten seurasin tänne. Kommailin joskus milloin milläkin keksityllä nimellä, ennen kuin tajusin kirjautua bloggeriin. Tasaisin väliajoin olen palannut lukemaan juttujasi. Välillä pitkänkin ajan jälkeen, mutta kuitenkin.
Ja miksi? Näissä postauksissa on jotain pakotonta, ilmavaa ja ihailtavaa. Ihan huippu tunnelma.
Ja mua on ihmetytti joskus miten onnistuit aina säilyttämään sen tietyn mystisyyden, yhdessäkään kuvassa et näkynyt kokonaan.
Samoilla linjoilla edelleen. Keep on dreaming, keep on writing. <3
Lähetä kommentti