14.1.2013

Huristelua.


Lokakuun kuudennesta tammikuun viidenteen, ensimmäisestä rasahduksesta viimeiseen ripsahdukseen rakennettu, ensin paperille piirretty ja sitten todeksi taiottu - sitten mun pihaani siirretty. Päivää vaille kolmekuinen ja jotenkin silti niin ikiaikainen sauna.

Kuin syksyn ja alkutalven kilkutus ja pauke soisi yhä: nyt mun henkseleistäni. 




Lähettänyt klo

11 kommenttia:

Heidipiste kirjoitti...

Onnea! Sillä eihän tähän muuta voi todeta.

14. tammikuuta 2013 klo 15.50
Kaisa kirjoitti...

oijoi, onnea!!

14. tammikuuta 2013 klo 15.52
Tiina Konttila kirjoitti...

No jo kelpaa paukutella!

Löylyonnea <3

14. tammikuuta 2013 klo 16.21
b. viuluntarkastaja kirjoitti...

Onnea uuteen saunaan! Ihan mahdottoman pähee!

14. tammikuuta 2013 klo 16.42
morso kirjoitti...

Kyllä sun nyt kelpaa! :D

14. tammikuuta 2013 klo 18.15
Marja kirjoitti...

Olotilaasi voinee kuvailla sanalla "saunaonni"?

Voi että!

14. tammikuuta 2013 klo 18.28
Anonyymi kirjoitti...

Voi mahtavuus! Talvisaunaonni :) Tähtitaivas ja kaikkea semmoista ihanaa.
t. himalainen

14. tammikuuta 2013 klo 19.56
maijja kirjoitti...

Heidi; kiitos!

Kaija; kiitoskiitos!

Tiina; kelpaa! Kiitoskiitoskiitos!

Barbro; kiitoskiitos, kiitoskiitos!

Morso; kyllä mun kelepaa :-)

Ilona; saunaonnea on!

Himalainen; Niimpä! Ei haittaa, ettei ehtinyt jouluksi. Tammikuinen talvi on aivan ihana näin saunoen.

14. tammikuuta 2013 klo 20.29
hookoos kirjoitti...

Mahtava eka kuva ja hieno urakka, kelpaa paukutella henkseleitä!

14. tammikuuta 2013 klo 20.40
Anniina kirjoitti...

Mahtavaa, aivan mahtavaa! On se hieno :)

14. tammikuuta 2013 klo 21.08
Sanna kirjoitti...

Rakensit sitä likipitäen yhtä kauan kuin talvisotaa sodittiin, ja siltä se varmaan välillä tuntuikin.

Odotan jo niin kovin, että pääsen tuonne kanssasi löylyttelemään ja siskosjuomaa hörppimään.

Ps. Ihana Valmetti.

15. tammikuuta 2013 klo 19.54

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)