Kiitos tästä seurasta, kollegiaalisuudesta, että saa puhua taiteesta. Ensin setvittihin miesasiat, sitten itse asiaan. Mitä se on, missä se on? Taidemuseoissako, vastasyntyneissä? Vai siinä videossa, joka me mintuissamme kuvattiin tromssalaisen jollan edessä? Siinä maailmoja syleilevässä pullopostissako, johon sormet horkassa englanniksi listattiin asiat, joita seuraavalta sivilisaatiolta toivomme? Jos nimittäin nykyinen sattuu tuhoutumaan, mutta meidän pulloposti selviämään, eh.
"Loving"
ja olihan niitä vielä kymmenisen muuta.
(mulla on monilta reissuilta monet kuvat, joissa letitetään tukkaa
ihanaa tyttöjen välistä ystävyyttä
ja pitkätukkaisten poikien)
3 kommenttia:
Minulle tukan letittäminen on ennen kaikkea yhden pojan ja minun välistä ystävyyttä, rakkauttakin. Pitkiä aamuja, joiden päätteeksi jompikumpi pyytää letittämään tukan.
Sulla muljahtaa niin hyvin nuo sanat kohilleen. Tuota samaa muljahdusta yritän tavoittaa maalatessani. Että menis vähän yllättävästi, pikkasen vinoon, mutta silti perille. Sanainen arkkusi on vinkeä.
Ilona; ihanaa. Etkö ole käyttänyt sitä nimeäkin; pitkätukkainen?
hr; voi että! Kiitos sanoistasi! Minusta tuntuu, että sun pettämättömän yllättävällä värisilmälläsi ja - c'moon - tyyliin makkaroilla et voi tavoitteessasi muuta kuin onnistua! Ja tämä kehu on.
Lähetä kommentti