27.8.2013

Kioski / Kolme kohtaamista kotiovella


eli suunnilleen näin tutustuin naapuriini:

Olin tokkurainen, kun ensimmäisen kerran tapasin naapurini kasvokkain: syyskuussa hän soitti ovikelloa, joka ei sitä ennen ollut vielä koskaan soinut, ja herätti minut makoisista päiväunista. Miekkonen oli marssinut pihan poikki kutsuakseen minut kynttiläkutsuille. Esitin unisen vastakysymyksen: siis onko kissa karannut? ja samassa huomasin kissan uteliaana kurkkivan vierasta selkäni takana. Mitä muuta huomasin: ulko-oven eteen oli syystuulessa pudonnut vasta istuttamani kanerva. Ruukku oli kyljellään kynnysmatolla ja multainen kokkare oli levinnyt minun ja vieraan väliin vallihaudaksi. "Hmm, näymmä vähän multaa tuossa-hmm" häkeltelin minä ja naapuri vaihtoi painoaan jalalta toiselle, sanoi: niin, ne kutsut, tiistaina. 

No, en mennyt kutsuille, mutta kerrattain leivoin hänelle piirakan, ja tuota piirasvuokaa palauttaessaan hän sitten ilmaantui yllättäen ovelleni. Oli pimeä alkuvuoden ilta. Kaamea maalin käry täytti pienen tuvan, jonka lattialla kynttiläin loimutuksessa öljysin yksia saunan rimoja mustiksi. Hyllyä valkoiseksi maalilla ja huulta punaiseksi viinillä ja sitä rataa, pähkähullun oloinen nainen, joka asustakaan päätellen ei odottanut vierasta. "Sopiiko käydä sisään?" kysyi naapuri. 

Keväällä ovi kävi taas.
"Mitä sää nyt maalaat?" naapuri kysyi.
"Kissalle kioskia", vastasin, ja sitten keitettiin kahvit.

- - - 

Kioski oli suhteellisen mieluinen kapine, siitä riitti hupia kesäksi,
mutta toissailtana sytytimme sillä saunan. 

- - - 

Aiempia kohtaamisiani eri naapurin kanssa täällä.

5 kommenttia:

Martta kirjoitti...

Oletpa mainio! Oma tupa, oma lupa, kissa ja maalia -sounds good.

Ilona kirjoitti...

Hihi, hymyilyttää nyt kovasti. Hyvä meininki.

"Kissalle kioski", miten mainio sanapari!

Hanna kirjoitti...

Huikea kioski!

Tiina kirjoitti...

Nomutta niinpä tietysti :)

Ei passaa näyttää meidän kateille ettei iske kateus, nääs!

maijja kirjoitti...

Martta; good it is! :-)

Ilona; kissa on ollut vähän kärmeissään kioskin katoamisen suhteen. Pitänee askarrella jotain uutta. Mitähän se voisi olla?

Hanna; sunkin täytyy alkaa kissa-askartelijaksi!

Tiina; heh kissalla kioskikateus, mainio ajatus!