Kaksi viikkoa kuumeessa / riimejä marraskuusta

Yli taivaan päivät niinkuin varisparvi raahautuu

ja näin kuluu siis puolikas marraskuu:

   kuumeinen sairastupa, unelmapaja

   hämärien ajatusten äärimmäinen raja
   jolla elämä kysyy isoja kysymyksiä multa
   ja vastaan: piti just kysyä samaa sulta.

Syödä ei saata ei jaksa enää maata, olla,

olla kotikatsomo kuumeenmittaustoiminnolla.

Peileistä pälyävä todellisuus on karu:
olemus riippuu kuin raskas naru.

Ja vaikka kuume olisi poissa
viihtyy ongelmitta peitoissa

Sitähän nahistuu, vallan rutistuu, kun puoli kuuta lepää, makaa, istuu

   Nukun tunneista yksitoista!
   Nukun kaksitoista!!
   Koisin, uinun, torkkua toistan

   tai herätyksen poistan

No heräisin, jos jaksaisin,
mutta mua vaivaa ikävistä ikävin 

ja ihan kohta jaksankin.

Miksi en odota totista talvea

Ei ole kyse siitä, ettenkö periaatteessa pitäisi lumesta ja pakkasesta. Kulkea narskuttaa lapikkaissa, miks'ei. Kuura ripsissä ja huuruinen hengitys. Olen ostanut untuvatakinkin.

Mutta - - - joko tosiaan nyt.

Jotenkin ymmärrän kyllä syksyn tulleen, mutta oliko joku kesäkin jo?
Jos oli, niin hyvin lähellä, tuossa just, pari kuukautta sitten. 

Kun makasin Kemijoen rannassa ja polvitaipeetkin hikosivat. 

Hyvin pienet ja varsin ohuet vaatekappaleet.

Sandaalit.

Kasvimaa, kasvumaa. 

-

Ei muuten ollut kesä pari kuukautta sitten. Silloin oli syksy.

Ällistyttävää.
Aika vaikeasti ymmärrettävää.

Jostain pyydystettävästä.

Kissa nukkuu aina puoli päivää eteisen huivikorissa.

Mistä se näkee unta? Voiko se tietää varpusista, voiko hiiristä? 
Uneksii jostain itseään pienemmästä, autonomisesta asiasta jonka perässä juosta ja loikkia.
Että jos olisi jotain, joka olisi kuin lelu, mutta liikkuisi itsestään ja jonka voisi syödä.

Kesällä Tavu näki myyrän - siinä minä ymmärsin, että kyllä se tietää.
Kaikenlaista periytyy, sisällä huivikoreissa torkkuvien sukupolvienkin yli perityy kaikenlaista.

Mitähän ihmissuku kantaa nahkojensa alla? Luolamiehiä, leijonaäitejä, laihoja leipävuosia?

Tunnustetun tunnustukset

Pienestä ihmeestään kauniisti kirjoittava Tuittu muisti minua tunnustuksella.
Kiitoksena siitä, tässä kahdeksat terveiset maijjamaisesta alamaailmasta!

1

Olen junaillut paitsi Kari Tapion, Eino Grönin ja Kauko Röyhkän kanssa,
myös ilman määränpäätä ja kerran Vaalasta Ouluun asti vessassa.

2

Saatuani ylinopeussakot, jotka olisivat vieneet korttini, puolustauduin sanomalla:
"Minä luotan Suomen poliisiin." Kannatti.

3

Olen ajanut 160 km/h ja ottanut samalla valokuvan.

4

Olen lämpikseni polttanut ystäväni sängyn.

5

Olen poistunut autiosta rahtialuksesta perämiehen pornolehti povitaskussa.

6
Kerran spraymaalasin lunta valkoiseksi. 

Sen päivän iltana löysin tieltä itsetuhoisen nuorukaisen ja söin hänen ranskalaiset perunansa.

7

Olen ollut perustajajäsenenä mukana aikamoiseksi äityneessä väärennystoiminnassa.

8

On sanomattakin selvää, että jäisin helposti rahapelikoukkuun.

- - -

Nämä sydämeltä saatuani haastan mukaan seuraavat kahdeksan:
Minja, Malla, Sanna, Isoinpapu, Joola, Celia, Himalainen ja Olina.

Tehtävänne on siis kertoa itsestänne kahdeksan anekdoottia,
joita emme teistä ehkä vielä tiedä. Ehkä. Vielä.

Marraskuu

Marraskuu, yhtäkkiä yli puolenvälinsä karannut.

Olen nyt kipeä ja kurja, kuumeinen.

Mua kuvittaa!

Hei hou Varsinais-Suomi ja muu varsinainen Suomi: marraskuun ajan Turun Kirjakahvilassa näyttelyään pitää muuan Maijja. Otsikon "Mua kuvittaa!" kera kahvilan seiniltä löytyy niin vauvoja, valokuvia kuin omakuviakin.

Käykää siis kahvilla, käykää teellä ja kirjoittakaa terveisiä pieneen vihreään kirjaan!

Olen tässä ollut vähän huono pitämään yhteyttä.
Kyllä täältä vielä tullaan, en ole menossa minnekään.

Aarteet

Tänään posti toi aarteita, jotka minä, onnen pekariina Maijja Katariina, voitin Outin arvonnassa. Ihania asioita, ja tosi kauniit korvakorut. Voitin taannoin myös 200e lahjakortin kauneushoitolaan. Lyhensin sitä tänään hot stone -hieronnan verran. Sekin yksi ihana asia!

Lisään teehen inkivääriä ja jalkoihin sukkia. Silti: on marraskuu, johon Rovaniemi herää +7 asteen lämpötilassa ja ikkunalla kukoistaa vieläkin basilika. Onhan siinä jotain outoa?

En kyllä kaipaa lunta.