25.11.2011

Jostain pyydystettävästä.

Kissa nukkuu aina puoli päivää eteisen huivikorissa.

Mistä se näkee unta? Voiko se tietää varpusista, voiko hiiristä? 
Uneksii jostain itseään pienemmästä, autonomisesta asiasta jonka perässä juosta ja loikkia.
Että jos olisi jotain, joka olisi kuin lelu, mutta liikkuisi itsestään ja jonka voisi syödä.

Kesällä Tavu näki myyrän - siinä minä ymmärsin, että kyllä se tietää.
Kaikenlaista periytyy, sisällä huivikoreissa torkkuvien sukupolvienkin yli perityy kaikenlaista.

Mitähän ihmissuku kantaa nahkojensa alla? Luolamiehiä, leijonaäitejä, laihoja leipävuosia?


8 kommenttia:

outi kirjoitti...

Minusta tuntuu, että kannamme mukanamme jotain ikiaikaista viljelyviettiä. Se on ihme juttu. Joka kevät, kun maa sulaa ja se kostea, raskas mullan tuoksu seviää sieraimiin, on ihan pakko saada tunkea kädet multaan. Kylvöpuuhiin, tiedät kyllä.

maijja kirjoitti...

Totta! Ja totta myös tuo; tiedän kyllä. Onkohan keräilyviettikin jotain geneettistä, perua metsästäjä-keräilijäajoilta?

Hanna kirjoitti...

Ihana Tavu! Ainakin kissat taitavat nähdä unia syömisestä ja juomisesta. Se on hauskaa, kun kissa alkaa lurpsuttaa kielellään unissaan.

Anniina kirjoitti...

Oi, on niin totta että meihin on rakennettu sisään vaikka mitä.

Minkälaisia unia sokeat näkevät? Onko niissä kuvaa, vai vain ääniä, tunnelmia?

maijja kirjoitti...

Hanna; Tavu kans lurpsuttaa usein unissaan!

Anniina; hiton hyvä kysymys! Onkohan väriä?

mollamaia kirjoitti...

Ihana kissa! On myöskin ihania kuvia blogisi täynnä Maijja :-) Toivon törmääväni sinuun Rovaniemellä käydessäni.

maijja kirjoitti...

Mollamaija; kiitos, kissakin kiittää! Vedä hihasta, jos minuun Rovaniemellä törmäät :-)

mollamaia kirjoitti...

Hih. En vain taida tunnistaa:-) Minulle on tullut nyt aikamoinen kissakuume, ehkä ehdin toivoa sellaista vielä joulupukilta lahjaksi.
Myös pikaista paranemista sinulle! Ja päivät täyteen joulun taikaa.