Jalkautuu Rovaniemelle, osa 5: Konebingo

Lomat tuli lusittua ja palasin Rovaniemelle ystävän kanssa. Yhteisestä historiasta löytyy elämän verran omia juttuja, joiden koukuttavin tähti vei tytöt jälleen kerran pelihuuman alkulähteille. Punaisten tussien, lempeiden permanenttien ja talvilenkkareiden valtakuntaan - bingoon. Konebingoon.

Hetken ottaa tottua konebingon teknisyyteen, hektisyyteen ja vr:n-kuulutusmaisen virheettömään naisääneen, jos on maalaisseudun urheiluhallien bingokasvatti (kotosalla pyöritellään vielä isoa lottopalloa, josta bingovaari hissukseen rohisee numeron mikrofoniin). Kesällä kaivattuja meedion kykyjä ei konebingon nopeudessa ehtinyt harjoittaa, mutta ei se mitään... minä voitin silti! 

Voitin nimittäin ilmaisia pelejä. Tiedän, mitä teen huomenna. Kiitos, mekaniikka!

12 x 2009

Viime vuotiseen tapaan: mitä jäi näyttämättä, kuva per kuukausi.

TAMMI

HELMI

MAALIS

HUHTI

TOUKO

KESÄ

HEINÄ

ELO

SYYS

LOKA

MARRAS

JOULU

Tarpeeseen ja toiveeseen

Minä saan aina hyviä lahjoja, eikä tämä vuosi ollut poikkeus.

Yksi käytännönläheisistä lahjatoiveistani oli oppia tekemään käsijarrukäännös, joten eikun autoon ja heti lunastukseen (heko heko)! Perusteet kurvailtiin läpi aakealla parkkipaikalla ja sen jälkeen oppi siirrettiin käytäntöön mm. risteysalueilla. Lahjanantaja eli auton omistaja oli oikein suopealla tuulella, yritti tosin kieltää poliisilaitoksen nurkalla hurvittelun, mutta hurvittelin silti. Hähää! Olen  tätä nykyä aivan pitelemätön.

Tänään muuten eletään niinkö viimestä päivää!

Terveisiä Sannalle!

Terve Sanna, lähetän vielä terveisiä, kun oli niin kiva nähä tännään. Mun unohtu tiiäkkö esitellä nämä uuvvet saappaat. Ostin ne kirppikseltä ihtelleni joululahajaksi, ostinpa vaan vaikk'olivat hävyttömän hintaset. Sinne mää ensin ne jätinki hyllyn välihin, mutta heti ulukona alako mieltä kolottaa ja kävin ne kipiällä kakskymppisellä lunastamasa. Sano ny, että kannatti, ko ovat niin komian väriset!

Toisia terveisiä siittä, että kö intovuttihin taas tästä blogiyhteisöstä, sen voimasta ja mahollisuuksista puhumahan, niin että son tosiaan totta joka sana. Sää, mää ja kaks tuntia kylymien teekuppien kans aika kolokolla aakkos-asemalla on melekonen todiste: mehän oomma tutustunu täälä, blogimaasa. Kasvotusten ollaan jo tuttuja. Me tehhään siitä yhteisöstä totta koko ajan! Hyvä!

28

Luku joka tuntuu seuraavan. Useinkaan en tiedä monennettako päivää mennään, mutta satunpa vain tietämään 28., jostain syystä varsinkin parillisina kuukausina. Ei huvita olla taikauskoinen, vaikka mieli tekisi. En ole. Monta tarinaa on alkanut 28. päivä, yhtä monta loppunut. Vaikuttaa siltä, että mitä tahansa voi tapahtua 28. päivä - muotoilin tähän monta esimerkkiä elämästäni syntymineen ja kuolemineen, tapaamisineen ja eroineen ja sitten poistin ne. Olivat muka niin henkilökohtaisia.

Nyt on 28. päivä ja olo on silakoita vailla kuin Himalaisella: olen hetkessä hilpeä ja heti perään kaikkein haikein. Kuuntelen kans haikeaa musiikkia. Kuuntelen oikein uhastakin, ulisen mukana ja annan taas itseni olla. Pitkät oli pyhät, tämä lomailu ja lässyt elokuvat alkavat jo lorvistuttaa. Ei vihti keksiä edes unia öisin.

Kylläpä pihalla jaksaa pyryttää.

Peli seis!

Arvonta on suoritettu.

Seuraavaksi kerron metodista: herkin, silti virallisin joulumielin kirjoitin jokaisen 80 osallistuneen nimet paperille, leikkasin irti ja sujautin lappuset pipoon, jonne sittemmin laskin myös käteni. Kevyen vatkaamisen jälkeen silmittelemättä valitsin yksi, kaksi ja kolme lappua, joiden mukaan arpaonnekkaat olivat tällä kertaa... Merja, Jonna ja Hanna (kommentti 19. joulukuuta 2009 22.05) ...ja sitten jouluhullutteluissani vatkasin vielä yhden lisänumeron, eli neljännen kalenterin, jonka saa Minja. Laitatteko yhteystietonne sähköpostilla (fiiu ät netti.fi), niin laitan kalenterit matkaan.

Kiitoksia kaikille! Kommenteistanne tuli lämmin, vastavuoroinen olo. Ja kuulkaas vielä semmoista asiaa, että täällä tohtii avata suunsa jatkossakin, mua tohtii vetäistä hiasta jos törmää maailmalla ja että maailma - se on tosiaan pieni.