19.1.2009

Herätään aikaisin aamulla lumiauran kolahduksiin.


Pikkuveli asuu mun luona muutaman viikon, tänään alkoi niistä se keskimmäinen. Pikkuveli, hmm. Ensin sitä yrittää muiluttaa, yrittää härnätä, yrittää huijata, yrittää kiusata, yrittää karkottaa jne. Sitten yhtäkkiä pikkuveli on jo iso jätkä, lähtee vieraaseen kaupunkiin työharjoitteluun ja siitä on seuraksi. Tiskaakin kun käsketään.

Siisti kaverihan se on!


13 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Voi...
Toi on just tota,mitä mä koen jääneeni paitsi kun on ainoa lapsi!

17 neliötä kirjoitti...

Täälläkin herätään lumiauraan liian aikaiseen aamulla. Minun veljeni on viisi vuotta minua nuorempi, ja lapsena olimme aina toistemme kimpussa. Nyt olen huomannut, että huippu mukava mies siitä tullut, voi höpöttää ihan kaikkea sen kanssa :)

violet kirjoitti...

Minäkään en tuota voi kokea, ainut lapsi myös.
Pitäkää te hauskaa ja kuunnelkaa välillä lumiauraa1

Inka kirjoitti...

Pikkuveljet perhanat menevät ja kasvavat isoiksi miehiksi. Munkin pikkuveli, se jota piti aina kiusata ja suojella, on kohta kahden lapsen isä. Missä välissä se pääsi käymään?!

an kirjoitti...

Voi, minäkin tahtoisin olla kaveri pikkuveljieni kanssa. Voisivat joskus tulla käymään! Mutta eipä niillä taida olla mitään asiaa tänne monen sadan kilometrin päähän.

Maaru kirjoitti...

Ja aivan varkain voi pikkuveljestä kehjetä iso veli, muutenkin kuin fyysisesti.

Marguetta kirjoitti...

Meillä kävi toisin päin. Minä olin se muilutettava kakara ja veli isompi. Ja aikaa sitten meistäkin tuli kaverit. Muistaakseni silloin kun veli muutti omaan kotiinsa...

Sanctuary kirjoitti...

Tästä tuli ikävä omia pikkuveljiäni, jotka ovat nyt tosiaan niin uskomattoman isoja. Varsinkin kun nuoremmat veljet (kaksosia) ovat minusta kymmenen vuotta nuorempia ja heistä puhuttiin varmaan kouluikään asti perheen vauvoina :) Rikastuttavaa miten sisarussuhteetkin muuttuvat iän myötä, näkee harvemmin, mutta säikeet syvenevät.

Merja kirjoitti...

Mulla ei ole veljeä, mutta kolme siskoa kuitenkin. Härnäykset ja huijaukset siis tuttuja.

stanna kirjoitti...

Niinhän se on. Aikanaan mekin vain tukkanuottasilla oltiin, nyt isona sitä arvostaa sisaria aivan erilailla. Niin siskoja kuin veljeäkin.

Liivia kirjoitti...

Ei paljon kauheampaa kun herätä lumiauraan ennen aikojaan.

En minäkään tiedä miltä veli tuntuu. Suuren siskosryppään kasvattina iso kadehtimisen aihe. Ainakin lapsena oli.

Voishan se olla veikeää, jos olis veli. Hauskoja viikkoja teille!

aino kirjoitti...

mukavaa!
minulla sekä veljiä että siskoja, ja kavereita ollaan kaikkien kanssa. hyviä sellaisia.

maijja kirjoitti...

Aurinko ja kuu;
Ainoat lapset taitaa olla tavallaan oma lahkonsa - siis ymmärtävät toisiaan keskenään?

17 neliötä; Minulla on veljeen väliä melkein 8vuotta, taitaa olla aika viheliäinen ikäero. Talossa yhtäaikaa teini ja uhmaikäinen - not nice ;)

Violet; met pijämmä hauskaa! Hulluthellaan laphilaisithain.

Inka; tämä on jo mua pitempikin, ryökäle! Ja koska sillon jo ikääkin, niin täytyyhän sitä olla mullekin jokunen vuosi tullut?

An; hmm, tämä matkasi satoja kilometrejä myös. Sun täytyy kutsua veljesi käymään! Keksitte sitten jotain sisaruskivaa.

Maaru; niimpä. Mutta aikaa se ottaa, ei lapsena vielä osaa toista arvostaa.

Marguetta; heh - minä olen aina tapellut vastaan, en ole tainnut jäädä alakynteen vaikka pitkään olin itsekin nuorimmainen :D

Sanctuary; Kauniisti sanoit - säikeet syvenevät. Toisaalta kolmeviikkoinen yövieras on aika pitkä, toisaalta tämä on varmasti aika tärkeä jakso. Eipä ole maijjallakaan yksinäistä!

Merja; meillä kolme sisarta ja vihoviimein veli :J

Stanna; Näimpä :)
(meinasin laittaa sydänhymiön, mutta eekkaet sitä semmosie...)

Liivia; son muuten totta, tai sama mihin herätä ennen aikojaan. Välillä tuntuu ettei ole kauheampaa kuin herätä ylipäätään; olen unikeko. Minä se muistan kaivanneeni aina isoveljeä tai pikkusiskoa - ne ainoat mitei omasta takaa löytynyt. Isoveljen korvikkeita olen kerännyt aimo ryppään.

Aino; mukavaa on!