Me lähdettiin kotiin sinisen hämärän aikaan. Käytiin pikaiseen tarkistamassa juhlaillan tuhot viikon työlle (kuulunevat väistämättömänä osana katoavan taiteen luonteeseen?) ja tuo vielä aamulla palava hauras lyhty varmaan riipi minut kahtia herkkyydellään.
Aurinko nousi Norjan puolella, mutta sen laskiessa olin jo oman maan Lapissa. Melkeen kotona.
Aurinko nousi Norjan puolella, mutta sen laskiessa olin jo oman maan Lapissa. Melkeen kotona.
25.1-1.2"Suoraan sanottuna on väärin puhua koko kansan kulttuurimaisemasta järvenrantain punaisia tupia tarkoittaen. Voi täällä on kaunista.
Jään Norjaan tytöksi. Niinniin, roudan rutistamalle kuistille neulomaan koruttoman väristä villapaitaa norjalaisia viisauksia mutisten.
Ostin kymmenellä kruunulla pienen vaaleanpunaisen polkupyörän!
Tännekö jään? Skandinavia, Lappi! Pohjoisen luonto, ottakaa minut. Sataman laivojen ruosteiset mastot minun kylkiluiksi ja nuo kummut, vaarat ja vuoret minulle pinnanmuodoiksi, jäämerestä kiilto katseeseen ja mutkainen se on mun mielenikin tie."
3 kommenttia:
Voi mikä mahtava reissu! Kiitos tästä kuvareportaasista: mä olen ihan lumossa.
Noista rahtilaivoista. Meillä niitä näkyy suorastaan ikkunasta. Juuri ajattelin että pitäisi mennä kuvaamaan niitä, kun ovat niin eksoottisia. Noiden laivojen nimet on myöskin kiehtovia. Täällä vaikuttaa sellainen pieni ruotsinkielinen hinaaja(?), jonka nimi on "fart". Olen nähnyt sen useasti ja silti aina naurattaa.
Isoinpapu; ole hyvä ja kiitos kauniista kehuista!
FART-laiva, hehe, ollapa hinaajamerimies ja seilata maailmaa pierupaatin kapteenin alaisuudessa :D
Aika pirun hienoa sanailua tässä jutussa.
Kiitos.
Lähetä kommentti