14.4.2009

24


Lauantaina tuli kuluneeksi 24 vuotta siitä, kun tämän kana kuoriutui. Yleensä syntymäpäivät on olleet yllättävässä tunnekuohussaan huikeita; NÄIN mukavaako se olikin kun on synttärit, NÄIN moniko minut muistaa ja NÄIN monta korttia, tekstaria, soittoa, ihanaa lahjaa. Tänä vuonna ei ollut NÄIN, ei alkuunkaan. Olin huuli rullalla aamusta asti, oli ihan mitätön ja unohdettu olo. Yksinäinenkin. Typerä pääsiäinen Minun Syntymäpäivänäni! Älytöntä. Draamadiivahuokailua ja merkillepantavaa martyrismiä. Suurieleisen surkeasti kääriydyin sitten penkkaripuvuksi ompelemiini kanankuoriin ja kas - hymyilyttikin vähän.

(vaikka kyllä minusta oikeastikin jos joskus, niin syntymäpäivänä, asiat saisi mennä oman mielen mukaan, lahjapaketeista saisi paljastua datsuneita ja kissanpentuja, kakut voisi kerrankin kohota kunnolla ja kaverit soitella, aurinko saisi paistaa ja voisi joku trullikin käydä jos kerran on pääsiäinen.)

Sunnuntaihin mennessä olin jo flunssaa lukuun ottamatta oma itseni, tosin vuoden vanhempi. Piristeenä toimivat kakuttelu perheen kanssa, narsissit, suklaa, keittokirjakin, seura ja kainalossa viihtynyt ihana siskontyttö. Syntymäpäiviin kuuluva onnekkuuden tunne alkoi hiipiä minuun. Eipä pöllömpää olla 24-vuotias.


Entäs huomenna sitten; minähän järjestän juhlat!
Ja minkälaiset!

15 kommenttia:

Esba kirjoitti...

Mahtava asu! Ja onnittelut :) Oma penkkariasuni vuodelta 1998 oli kukka. Kaveri oli mehiläinen. Supertaitava harrastelijaompelijaäitini onnistui täydellisesti asuissa. Hitto, missäköhän ne puvut ovat?!? Toivottavasti tallessa.

Marguetta kirjoitti...

Onnea!

Kyllä kana hymyn tuo huulille tilanteessa kuin tilanteessa. Ja ikävä myöntää, mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän muiden muistaminen on kiinni itsestäsi ja ennakkomainonnasta/ihanista juhlista (jotka olet itse järjestänyt...)

jeera kirjoitti...

Ajattelen itse aivan samoin ja siksi olenkin ottanut tavaksi olla marttyyri ja olla kertomatta kenellekään milloin synttärini ovat, koska en kuitenkaan saisi sellaisia megajuhlia ja lahjontaa kuin toivoisin. Sitten aina kieriskelen itsesäälissä. Ja ostan itse itselleni ainakin yhden toosi hienon lahjan kun en muuta saa ja jos saisin niin en kuitenkaan oikeanlaista,,voih..
Mutta hei onnea ja vau mikä kana!

Olina kirjoitti...

ONNEA! 24 on hieno ikä. (Muistaakseni olen nyt juurikin sen ikäinen, vielä syksyyn asti.) Huonomuistisuus tosin alkaa vaivaamaan joitain yksilöitä, näemmä... Se ei kyllä välttämättä johdu iästä.

Sari kirjoitti...

Vasta 24 ja mitä kaikkea olet ehtinyt ! Onneksi olkoon.
Tulin itse 23 vuotiaana Ranskaan, sillä tiellä yhä ... yhtä ja toista on tapahtunut.

Päivi kirjoitti...

Oikein hurjan paljon onnea!
24 on hyvä ikä (kaiholla muistelen ;)).
Ja on kyllä hieno kana-asu :D

violet kirjoitti...

Datsuneita ja kissanpentuja vaan sitten! Onnea!

17 neliötä kirjoitti...

Onnittelut!! Joo, 24 oli hyvä ikä ja hassu vuosi. Hmm...oikeastaan kaikki iät ovat aika hyviä ikiä. Minä harrastan myös toisinaan eri tilanteissa marttyyriutta. Varsinkin, jos kaverit tekevät jotain, mihin haluaisin mukaan, mutta kukaan ei huomaa kutsua, niin ahh, minähän kärsin, enkä vahingossakaan kerro, mitä sisälläni toivon ;)

Maija kirjoitti...

Onnea! Olen sinua kaksi vuotta nuorempi. Niin kuin Sari tuolla sanoi: kylläpäs sinä olet ehtinyt paljon! Eikös sinulla ole jo toinen tutkintokin tekeillään?

Minä olin penkkareissa menninkäinen. Olisi toisinaan ihan kiva pukea se asu taas päälle.

Minuakin harmittaa syntymäpäivissä se, että harvoin niitä saa juhlia juuri niin kuin itse haluaisi.

Merja kirjoitti...

Jaa että kanalle kissanpentu? :)

(ottaisin minäkin, mutten tiedä siitä datsunista..)

Merja kirjoitti...

Niin ja onnea!

isoinpapu kirjoitti...

Onnea onnea!

Äidilläni on synttäri uutenavuotena ja nimppari jouluaattona, hänelle kertyi paljon juhlimattomia synttäreitä. Aika paha.

minja kirjoitti...

Onnea, onnea tipuselle! :)

Ja hulvattoman hauskoja juhlia!

tuikkis kirjoitti...

Kun vaan kerran saisi ne yllätyssynttärit, jotka sitten pysyisivätkin yllätyksenä.

Olin lauantaina hoitamassa ihan pientä kissanpentua, vaikken kissaihmisiä olekaan en pistäisi ollenkaan pahakseni jos sellainen tulisi synttärilahjaksi. Se oli semmoinen ragdoll-kissa, vaikken niistä mitään ymmärräkään.

Anniina kirjoitti...

Kasallinen onnea! Syntymäpäivänä jos milloin olisi kiva olla ihmisten keskellä. Ja onhan ne lahjatkin tärkeitä (en voi sille mitään, vaikka kuinka aikusista on kivempaa antaa kuin saada niin minusta kumpikin on aivan verratonta!)

ai niin ja tuohon tuikkiksen kommenttiin piti sanomani että kerran sain yllätyssynttärit ja oli huisin hauskaa! Suosittelen kaikkia juonimaan vastaavaa :)