26.9.2009

Yhtäkkiä


Aiemminkin on epäilyttänyt, mutta nyt -
noustuani herätyskellon kannustamana ennen yhdeksää viettämään lauantaipäivää pakastimen sulatuksen, suursiivouksen ja rauhallisen yksinolon merkeissä; huomattuani jääkaapissa tosiaan olevan selleriä, puolukoita ja lohta (muttei yhtään olutta eikä nakkeja); avattuani lopulta pikkuruisen pullon luomupunkkua ja murrettuani yhden palan 81% tummaa suklaata ja istuttuani onnellisen levollisena virkkaamaan kuoro-tositv:n ääreen
- se kristallisoitui:
olen kasvanut. Saatan olla jo aikuinen.

10 kommenttia:

Tiiina kirjoitti...

Tervetuloa joukkoon. Kaikki sujuu, kunhan säilytät aikuisenakin kykysi innostua ja olla itsellesi rehellinen.

Sanna kirjoitti...

Tiesin, mitä viimeisessä lauseessa lukee jo ennen kuin olin rullannut tekstiä sinne asti :)

Aikuisuus on ihanaa. Tämä aikuinen hyppäsi eilen kyllä yhden pöydä yli kahviossa. Mutta se oli teinien vika, kun eivät antaneet tietä.

Ilona kirjoitti...

Minäkin arvasin, miten teksti päättyy.

Täälläkin on ehkä käynyt samoin. Ilmenemismuoto on vähän erilainen, mutta jotain merkittävää on viime aikoina tapahtunut.

tuutikki kirjoitti...

sitten kun tätä aikuistumista jatkuu, alkaa tavalliset nuorten menot tuntua hyvin kaukaisilta ja tuntee itsenä pelottavan keski-ikäiseksi. Säikähdyksestä toivuttuaan ajattelee kuitenkin,että ei se ole niin pahasta, on hyvä saada vakautta elämäänsä ja mieleensä. Voi olla jopa hyvin helpottunut, sillä yhtäkkiä monet asiat eivät enää ole ongelmia ja ajattelu uudistuu. voi myös löytää tarkoituksen elämälleen. Kaikki ei ole enää vain etsimistä ja hakemista. Jotain pysyy,sisällä.

Merja kirjoitti...

Virkkaamassa kuoro-tositv:n ääressä :)

Joo, kyllä ihan aikuiselta kuulostaa. Mutta säilytä vaan ihanan lapsekas mielesi ja avoimuutesi.

Edellinen kirjoitus oli upea, Maija.

Anniina kirjoitti...

nautiskelu, kohtuus, kärsivälisyys. Sellaista aikuisuuteen kai kuuluu (eivät nyt liity mitenkään tähän tekstiisi, paitsi tuo eka, mutta jotenkin lähti ajatus lentoon), mutta onneksi saa välillä silti kiukutella, narrata, jankata ja liioitella ;)

Anniina kirjoitti...

Pitää nyt vielä lisätä, että en todellakaan koe olevani yhtään aikuinen, en laisinkaan. Paitsi ehkä vähän silloin kun on huono päivä ja sukan kutominen kotona houkuttelee enemmän kuin keikan kuuntelu baarissa. Ei siis mitään kokemuksen syvä rintaääni -puheita.

Celia kirjoitti...

Luin just tuon ukkosperhonen kirjoituksesi,
oi kuinka hieno!!!!

Tunnistan tuon tunteen, yhtäkkiä on kuin kävelisi elokuvassa, katsoo kaikkea ulkopuolelta- kuin näkisi kaiken tavallaan aivan ensmmäistä kertaa.
Kirjoituksestasi heräsi niin paljon ajatuksia.

Kiitos Maijja!

Päivi kirjoitti...

Luulen, että minulle aikuisuus on tuonut mukanaan hirveän laiskuuden... Toki noita ylläoleviakin kommentteja on helppo allekirjottaa.
Mutta pääasia on, että aikuinenkin jaksaa pitää ilkikurisen ja luovan lapsen aina sisällään - ja aina sopivasti välillä päästää sen ulos ;D

buttercup kirjoitti...

Aikuisuus on suurimmaksi osaksi aika ihanaa. Sitä jotenkin tajuaa helpommin mikä on olennaista tässä elämässä. Kuten nyt vaikka punaviini ja virkkaus.