11.11.2009

lapset nousevat jyrkänteelle / nähdäkseen pidemmälle



























Niinkuin SMG, sanoisin että voisin käydä taloksi, voisin kasvaa kuin pihlaja. Että ajan kauas täältä enkä enää mahdu kartalle. Että matka oli pitkä - palataan kaupunkiin myöhemmin. Ja että nään jo nyt paljon kauemmas!


Tekniset ja almanakalliset ongelmat jatkuu, bloginkin suhteen olen kuitenkin ottanut rennosti SMG:n malliin - että niin paljon jäämeren kiireitä. 
 
ps. tästä uudesta tekstieditorista on vaikea luoda mielipidettä, mutta tunnen kallistelevani vanhan suuntaan.

14 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Oi kiitos, ihanan tunnelmallisia kuvia, hienoja! Teillä on varmasti ollut hieno matka ja mahtva porukka. Ihan tuli haikea olo: olisipa nuorena ollut tuollainen ystäväpiiri, jonka kanssa lähteä... No, ainahan voi lähteä vieläkin! Ja kuulostaa siltä, että jäämeren tahti on just hyvä! Ihana, kun näet pidemmälle :).

Savu kirjoitti...

Ihania viileitä kuvia. Kiitos kun raikastit hikisen aamun! Ja toit tuon kylmän, loppusyksyn tuoksun nenääni :)

Jutta kirjoitti...

Ihania kuvia ja tunnelmia. Tuolla olisi varmasti mukava olla :)

Malla kirjoitti...

Oi! Voi! Niin kaunista! Niin tunnelmallista!

Sanna kirjoitti...

Voi nainen, mitä kuvia. Oot sää taitava. Tsemppiä sulle, reipas tyttö.

marjohei kirjoitti...

Smg tuli ekana mieleen kuvista, ennekuin edes kerkesin tekstiin asti! Aivan ihania kuvia, kauniita! :)

scaredy-cat kirjoitti...

Rakastuin noihin sinisiin ikkunanpuitteisiin (mitähän vuokraemäntä sanoisi, jos maalaisin omani...?). Ja näihin kuviin muutenkin.
Mitä enemmän näen kuvia jäämeren rannalta, sitä enemmän haluan käydä siellä. Ja on minua sinne lupailtu viedäkin, jos pääsen pidemmäksi ajaksi Rovaniemelle.

Päivi kirjoitti...

Uppouduin noihin kuviin ja maisemiin, enkä tahdo päästää irti!
Kiitos.

violet kirjoitti...

En ole vastaavaa vielä kokenut ainakaan noissa maisemissa mutta ilahduin huomatessani että vieläkin mieli tekisi moinen reissu heittää!
Onneksi vähän vanhemmatkin nuoret voivat haluessaan tehdä mitä vaan;-)

Kiitos näistä tunnelmista.

maijja kirjoitti...

Pellon pientareella;
Ole hyvä! Oli hieno matka, mutta vasta nämä sinun sanasi pysähdytti miettimään porukkaa: oli Hieno porukka. Ja kyllä - aina voi lähteä!

Savu; Ole hyvä ja kiitos kehuista!

Jutta; mukavaa oli :)

Malla; Kaunis ja tunnelmallinen oli matkakin :)

Sanna; Kiitos ihanista sanoista (taas)! Ite oot taitava ja reipas!

marjohei; Kiitos!

scaredy-cat; arvaapas millä perusteella päädyttiin kahdesta talovaihtoehdosta juuri tuohon...? Ne oli ne siniset ikkunanpielet. :)

Ja jäämerenranta: tottakai sinä menet! Jokaisen kuuluisi edes kerran käydä siellä.

Päivi; voi kiitos - ja minä kun en olisi myöskään tahtonut päästää irti. Monestikohan sanoin: mää jään tänne?

Violet; ei mekään niitä kaikista nuorimpia nuoria enää olla ;) Suosittelen matkaa Varankiin / muualle pohjoiseen. Jotenkin tuntuu, että uskallan luvata sun pitävän siitä? Ne on sun värejäsi siellä ja se tietty ankaruus mikä puree minuun, saattais maistua sullekin? Luulen.

violet kirjoitti...

Äiti on 72 ja käy edelleen kerran vuodessa pohjoisessa. Hänkin mua aina patistaa kun minut tuntee ja tietää että se purisi minuunkin.

Ehkä sitten kun olen 50. Ehtii siinä sitten vielä hyvin kehittää itselleen tavan käydä kerran vuodessa pohojosessa!

Katja kirjoitti...

tosi hienoja kuvia, näyttää hauskalta reissulta :)

Liivia kirjoitti...

Näistä kyllä tulee sellainen haikeusmuistelo nuoruuden ja vapauden (lue perheettömyyden) aikoja kohtaan.
No mä elin kyllä täysillä, että sikäli. Ja erittäin hyvä, että elin, ei tarvitse ainakaan ihan kauheasti haikailla.

Hyvä meininki teillä siis.

ausk kirjoitti...

Oi luoja noita värejä.