18.11.2009

tuliaisia

Ensimmäisellä kerralla jäämeren rannalla olin vuonna 2005 silloisten opiskelukavereiden kanssa. Lumouduin kaikesta; tuulenpuuskista, värittömyydestä, mädästä levästä, rohtuneista huulista; ja tunsin rajua ärsyyntymistä muiden tapaan olla siellä keräämässä ahnain sormin pussitolkulla kivoja aaltojen hiomia kiviä pentikkippoihin iskuaskomaskusohvapöydille aseteltaviksi. Näin niinkuin kärjistettynä.

Ehkä sitä sitten on olevinaan intellektuelli, kun on harras ja valitsee vain viisi tai kuusi?



Ja simpukoita, joista en ole ikinä liiemmin välittänyt - tai kotoisista, rumista, raihnaisista simpukoista kyllä mutta en vieraitten rantojen näkinkengistä - valitsin kans kuusi. Yhdestä parista tein korvakorut, jotka varmasti särkyy helposti mutta sitten saavat särkyäkin. Rakastan niitä niin kauan kuin kerkeän.



Ja merisiilit (?)! Yksi piikeissään piilotteleva (harvinainen, vain tämä yksi löytyi) ja toinen jo kauneutensa paljastanut. Oiva Toikan on täytynyt tietää näistä palluroista Kastehelmeä suunnitellessaan?



Polttopuuläjästä pilkotti pieniä sorvattuja puukappaleita, jonkun kaapin tai pöydän osia. Vielä viimeisenä aamuna mietin, onko ihan tyhymää kaapia semmonen matkaan - ei kai. Vain yksi löytyi. Muut oltiin saunottu savuna ilmaan, "all beauty must die" selitti lämmittäjä.


Hilikusti Suomen puolella on aiemminkin mainittu Näätämön kirpputori, josta tällä kertaa kahmein kassiin karvalakin, farkkutakin, kauluspaidan ja aivan Viena K.:n kokoiseksi osoittautuneen samettihameen. Sen verran voin luvata, että takista tulee veretseisauttavan hieno farkkuhame. Ja että kauluspaita ei värinsä puolesta ensimmäisenä päälle eksy.




14 kommenttia:

Malla kirjoitti...

Onpa mahtavia tuliaisia. Kyllä sulla on silmää. Ja simpukkakorvikset, oo. Hienot.

Pitäisköhän matkustaa pohojoseen ihan vaan päästäkseen Näätämön kirppikselle. Jos olisi ylimääräistä aikaa niin varmasti menisin.

I am a citizen kirjoitti...

Merisiilit näyttävät mielenkiintoisilta.

Blogisi on minulle uusi tuttavuus mutta sen verran kivalta vaikuttaa että pääsee suosikiksi :)

tuike kirjoitti...

Minä olin ensimmäisen kerran Jäämerellä vuonna 1979 ja lumouduin kaikesta niinkuin sinäkin. Sen jälkeen olen lumoutunut aina uudestaan ja uudestaan. Siittä se unelma on sitte syntyny: vielä minä asun siellä kokonaisen vuodenkierron. Josaki Varankin vuonon rannalla.

Komia tuo karvahattu.

Njalla kirjoitti...

Huippuhienot korvikset! Ja siilit.

Ja tuo puinen kulma. on varmaan tullut mahtavat savukiehkurat saunan piipusta ilmaan, kun tommosilla on hikeä nautittu.

Uh, tartutat kyllä jäämeripalon. Joskin voisi käydä ensi kesänä myös kiertämässä Vienan karjalan runokyliä. Ehkä siitä sitten voisi poiketa vähän ylemmäskin.

Anniina kirjoitti...

Voi Maijja minkä teit! Mulla on nyt aikamoinen jäämerikuume, vaikka näinkin sen vilaukselta kesällä. Ihan äärettömän kauniita kuvia, sanoja, kaikkea. Ihanhan tässä pakahtuu!

Parolan asema kirjoitti...

Persoonalliset tuliaiset, kivet ovatkin todellisia tuliaisia kun ne valitsee harkiten. Kauniimpia silloin. Ihailen korvakorujasi, herkut sävyt!

kukka-maaria kirjoitti...

Täytyy nyt kyllä todeta, että aivan mahtava matka! Ei vaan paikasta toiseen vaan mielentilastakin toiseen(?) Nautin niin suuresti reportaasisi lukemisesta! Ihana!!!

Itse en ole käynyt Jäämerellä kuin kesäisin, mutta silloin useasti. Talvimatka houkuttaisi niin!

Niin ja tuliaiset ovat hienoja :)

Norppis kirjoitti...

Aivan ihanat korvikset!

Ulla kirjoitti...

Hieno matkasarja, hienot tuliaiset! Tuo puukiehkura on erityisen hyvä löytö (toteaa simpukoiden ja kivien hamstraaja)...

minja kirjoitti...

Upeat tuliaset, ja niin ovat nuo reissukuvatkin!

Merisiilit ovat mielenkiintoisia. Samoin merihevoset :)

Celia kirjoitti...

Ihania tuliaisia,hattu erityisesti on niin hieno!

Minä olen lähdössä tammikuussa elämäni ensimmäistä kertaa Jäämerelle kaamosreissulle. Me kai mennään junalla tai bussilla, en ole varma. Jompi kumpi.

Pellon pientareella kirjoitti...

Hienot tuliaiset, varsinkin merisiilit ja puinen kulma. Ei, niitä ei olisi saanut polttaa. Ja kyllä, minä olen kerännyt paljon enemmän kuin kuusi kiveä. Mutta kaikkien niiden pitää aina Haluta tulla mukaan, niiden kivien. Kyllä ne kertovat, haluavatko.

Ostin muuten monitoimikoneen, jossa on tehosekoitin. Nyt yritän opetella hyviä sekoituksia. Ei olekaan ihan niin helppoa ihan vaan improviseeraamalla. Saisitko jotkut asiasanat resepteihisi, niin että ne saisi nopsasti esiin blogistasi... :). Onhan reseptejä toki netti pullollaan, mutta niitä sunkin ois kiva lukea.

Ja ps. sinulla on todella kauniit kädet!

maijja kirjoitti...

Malla; Kiitos! Sinne Näätämöön on muuten pitkä matka - ei ehkä pelkästään sen vuoksi kannata lähteä ;)

I am a citizen; Tervetuloa mukaan!

tuike; mulla myös se sama lumoutuminen joka kerta, halu jäädä sinne vain jököttämään. Minä kaipaisin päästä sinne kesällä, vaikka koko kesäksi.

Njalla; hih tosiaan, sorvatut savut piipusta :)
Karjalaan olisikin ihana päästä, siellä en ole liikkunut yhtään... mitä nyt viime kesänä kävin Joensuussa, krhm, sitä ei taideta laskea.

Anniina; sinne kuuraisille rannoille sitä vasta pakahtuukin!

Parolan asema; minäkin ihailen korviksiani, ne on hämmentävän helmiäiset ja korumaiset - monet on luulleet hopeaksi.

kukka-maaria; ole hyvä ja kiitos kehuista! Tosiaan, mielentilasta toiseen. Oltiin siellä kiukkuisiakin, ja hämmentyneitä, väsyneitä, hiprakoita, riehakoita, sensitiivisiä... Minä en tosiaan ole käynyt kertaakaan kesällä, ja se houkuttaisi :)

Norppis; eikös - vaikka itse sanonkin!

Ulla; ajattelin ehkä väsätä siitä jonkinlaisen hyllyn, vaikka noita kiviä ja simpukoita vartan.

minja; mun piti oikein wikipediasta katsoa mitä merisiileistä kerrotaan, kun intovuin niin niiden hienoudesta!

Celia; tykkään kyllä hatusta, vaikkonkin vähän kittana kooltaan.

Oi onnekasta! Tammikuussa kaamosreissu Jäämerelle! Onko parempaa; ei varmasti. Minä en tykkää tammikuusta, se on jotenkin turha yleensä. Käyttäisin mielelläni siitä osan reissaamalla taas pohjoiseen.

Pellon pientareella; samaa mieltä tuosta haluamisesta. Joskus on tullut astuttua jo ohi, ja onkin vaan palattava se Yksi Tietty Kivi poimimaan...

Monitoimikone onkin hyvä hankinta! Nyt vaan surraamaan. Vai että labelit resepteihin, voivoi! Sitä en lupaa, mutta pirtelöpostaamisiin voisin kyllä pienen loman jälkeen palata - niitä kyllä juodaan täällä alati, vaikken olekaan täällä ilmoitellut.

Kiitos vielä käsikehuistakin! Ne lämmittää mieltä, sillä minusta mulla on vähän kölsöt kädet: isot, 'rystyiset', suonikkaat, punakat ja aikuismaiset. Mutta aika hyvin näiden kanssa silti pärjää ;)

scaredy-cat kirjoitti...

Mitä tulee rantojen kaapimiseen, itse olin ihan innoissani kun satuin kesällä kiireettömäksi Thamesin rannalle niin, että pääsin portaita pitkin sinne alas (sekin on jotenkin jännää, että voi kävellä jossain, missä taas kohta on JOKI). Ja sitten tietysti kuljin kuopien hiekkaa, kivenkoloja jne, enkä yllättävää kyllä nähnyt mitään ällöttävää, mitä vähän pelkäsin kun olin kuitenkin keskellä Lontoota, tiesmitä siellä joessa on. Ja aarteita keräsin.