12.1.2010

Mitä mää tekisii-ii-iin



On taas heti niin tylsää että. Tulee mieleen lapsuuden tylsyydet; ovat piirtyneet muistiin ahdistavina, tunkkaisina tunnetiloina joihin ei auttaisi sirkushuvitkaan. Loputtomia määkiviä kysymyksiä, mitä mää tekisin, äiti mitä mää voisin tehä - eivätkä ehdotukset tulisi menemään läpi. Toisinaan on kait saatava pällistellä tylsyydessä.

Muistan, kun olin kahdeksanvuotias ja järjettömän tylsissäni. Äiti sen keksi: ostetaan jokin lelu, pitkästä aikaa ja ihan omaksi. Jonkunlainen muovinen junarata sitten ostettiin tiimarista. Ehkä äitin kanssa kahdestaan, veli ei ehkä ollut mukana. Samaan muistoon sekoittuu yksi Jenna, metsämansikat ja paikka, jossa oli aiemmin ollut ruutanalammikko. Pikkuveli auringon alla punaisessa punkassa, minulla jokin vihreä uimapuku ja äiti leikkaamassa matonkuteita. Kaikki menee yhteen, mutta tylsyys on vain muiston alussa. Loppu on junarataleikkiä ja vedenpärskettä, lapsuuden kesää.

Mutta voi perkeeti kun nyt on tylsää! Ja sitä on luvassa lisää, olisi paras tottua. Jäsenet väsyy huonoissa asennoissa kököttämisestä, hampaat kait tässä näillä teemäärillä kellastuu ja pää puuroutuu. Aika menettää merkityksensä. Kolmen ja neljän välinen tunti tuntui vuorokauden mittaiselta, neljän ja viiden välinen muutamalta minuutilta. Arvatenkin tunnit ovat tappavan pitkiä kunnes yhtäkkiä kello jotenkin käy kolmea yöllä ja puuhaa riittäisi.

Kuvissa on uusi pannu. Olen tyytyväinen siihen, samoin takana näkyvään vihreään kaistaleeseen, joka on perjantai-illan uhman tulos. Oikeastaan tähän tylsyyteenkin, ei se liiemmin edes haittaa. Mikäs tässä on maatessa.


27 kommenttia:

maikki kirjoitti...

Hoh! Minäkin muistan lapsuudesta piinaavia tylsyyden hetkiä jolloin manguin, "isä/äiti, mulla ei ole mitään tekemistä, keksi mulle jotain tekemistä!"

luonnollisestikaan mitkään ehdotukset eivät kelvanneet, keksin tekemiseni aina lopulta itse.

aina voi onneksi piirtää tai valokuvata tylsyyttä. :)

ja tuo pannu on muuten ehkä hienoin IKINÄ. se näyttää melkein elävältä, kuin miyazakin elokuvasta karanneelta!

morso kirjoitti...

Hmm. En muista omia tylsyyden hetkiä, mutta lasten valitukset, eiii ooo miiitäään TEKEMISTÄ on ihan tuoreesa muistissa. Ja ihan turha ehdottaa mitään, kun mikään ei kelpaa. :D Sellaista se on lapsen elämä.
Mutta toi pannu. Mä ottaisin sen heti. Näyttää just sellaiselta, että tuntuu käteen joltakin. Sillä on pinta, joka on jotin muuta kuin aineetonta sileyttä. Se näyttää siltä, että sen on oikeasti joku persoona tehnyt, eikä tehtaan liukuhihna.

pikkujutut kirjoitti...

Olen varmaan maailman tylsin aiti kun lasten aloittaessa valituksensa sanon vain, useasti tarjoamatta mitaan vaihtoehtoa, etta tylsyys on oma valinta.

Jos itse paastan tylsyyden paalle niin naissa oloissa se sitten kestaakin, joten mielta on valilla huijattava toisen suuntaisiin ajatuksiin.

( Eika tama ollut kritiikiksi,omia kokemuksia, kun samaista asiasta keskustelin juuri tanaan ystavan kanssa.)

Jonna kirjoitti...

Tylsyys on välillä hyvästä. Varmaan kivat jutut ei tuntuis miltään jos aina olis hauskaa.

Outolintu kirjoitti...

Oijjjoi!

Tulin just keramiikkakurssilta ja istahin tähän koneelle teemukin kans. Ja täälähän se on! Ihan se pannu, jonka mää olisin halunnut tehä, mutta joka ei vaan jotenkin kummasti tullu aikasemmin mieleen. :P

Kertakaikkiaan oikianlainen. Vihtisitkö kertua yhtään tekotavasta? Siis dreijattu vissiin alakuun, mutta miten miten miten tuo nokka, ja suuaukko nuin sivussa??

Ja tuo väri, täyellinen. Voikko sanua millaista lasitetta? Juuri haikailin mustan perään, kun minusta sitä aika harvon näkee, ainakkaa tämmösten "maaseutusavipajojen" tuotannossa..

On se hieno!

Kunnioittavasti
Outolintu

isoinpapu kirjoitti...

En juo teetä, mutta ottaisin tuon pannun meille heti. Panisin pöydälle ja katselisin. Voisin vaikka kaataa itselleni vettä siitä lasillisen. Tai kupillisen, sopisi paremmin.

HIENO.

Sari kirjoitti...

Mullapa ei oo tylsää, kun en ole pitkiin aikoihin täällä ehtinyt käydä ja on paljon katottavaa ! Ja muutenkin on semmoista kieputusta tämä alkuvuosi, että välillä toivookoin että olisi tylsää ...

Sari kirjoitti...

...siis toivookin.
Olis pitänyt käydä useammin, huomasin myös, että meni arpajaiset sivu suun - ja hirmu hieno kalenteri ;)

Outi kirjoitti...

Odottelinkin jo pannukuvia =) Hyvän mallinen pannu ja noi puuosat toimii. Ihan Maijjan näköinen. Kokeilitko hioa nokkaa?

Täällä ei ole tylsää. Pikkumies on varsinainen täystuho. Heti kun selkänsä kääntää, iskee se hampaansa johonkin sopimattomaan paikkaan =)

Tanja kirjoitti...

Pannujen HIENOIN!

Ja tekstisikin - valioluokkaa.

Minä suorastaan kaipaan tuota lapsuudesta tuttua määkivää tunnetta!

Liivia kirjoitti...

Onpas komea pannu!

Meillä kohta 8-vuotias täällä ajoittain juuri noin määkii. Johon vastaan aina: Piirrä! Jollei mene läpi (toisinaan onneksi menee)sanon: "Jokaisen on itse ratkaistava tylsyysongelma".

Itsellänikin on jotensakin tylsä talvi ollut menossa. Olen syyttänyt neljänkympinkriisiäkin, joka selvästi on nostanut päänsä jo ihan kunnolla. Rahapulaakin syytän, ei voi lähteä oikein piristämään itseään minnekään. Ilmaiset kävelylenkit ei nyt piristä tarpeeksi.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ohoh mikä pannu, siis oletko itse tehnyt??!! Ihan täydellinen, siis käsittämätön. Tylsyys on minusta jotenkin ylellisyyttä (että on paljon aikaa) tai sitten se voi olla jonkin sortin lievää masennusta, en tiedä. Ei ole vaivannut moneen vuoteen (siis tylsistyminen, moni muu asia kylläkin), enkä osaa oikein kuvitellakaan. Hassua.

Neiti Nimetön kirjoitti...

Nyt kuule ompas niin näpsäkän näköinen teepannu, että oksat pois. Tuollaisen vois sulta vaikka tilata! Niin hieno!

Muistan myös omasta lapsuudesta tuon tylsyyden tunteen, se oli aika kamalaa. Ei kauaa ikinä kestänyt tosin.

Malla kirjoitti...

Niin tuttua! Siis tuo mitä mää oikein tekisiii-iiin. Tuntui, että mitä enemmän niitä sanoja venytti, sitä paremmalta se sanottuna kuulosti. Vanhemmista ehkä ei.

Pannu on kyllä hiano!

Anjuska kirjoitti...

Viime aikoina olen usein miettinyt lapsuuden tylsää - samalla olen miettinyt, mihin tämä 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen katosi. Kaipaan niin sitä tylsyyttä, nyt on puuhaa välillä liiankin kanssa. Ja samalla lahkeessa roikkumassa niitä NIIN tylsistyneitä tyyppejä :)

Ai niin, ihana pannu. Osaan kuvitella, miltä se tuntuu kädessä.

maijja kirjoitti...

maikki; hmm, piirtää, tosiaan. Ainut ongelma on se, että sitä minun PITÄISIKIN nyt tehdä. Tylsyys ei tarkoita etteikö ehkä olisi sellaista, mitä pitäisi tehdä ;)
Kiitos pannukehuista, karkuripannukin kiittää!

morso; Pannu & tekijä kiittävät taas. Pinta on minustakin kauniin elävä.

pikkujutut; et ehkä tylsin, vaan viisain! Sehän on totta, siitä myös tekstini loppukommentti, olla tyytyväinen tylsyyteen. Vähän sama kuin missä tahansa tunnetilassa rypeminen: se tulee tarpeeseen niin kauan, että sen tajuaa itse lopettaa.

Jonna; totta - eli ehkä tylsyys on defenssi, ja oikeastaan itseään vastaan?

Outolintu; Vai oikein kunnioittavasti, minä menen hämilleni! Koko pannu on tehty levytekniikalla ja peukaloiden, eli ei ole dreijattu. Mallista on vaikea kyllä kertoa mitään, täsmälleen samankaltaiseen tulokseenkin on tietysti mahdotonta päästä. Ehkä noista kuvista saa vähän muotoa havainnoitua? Päältä katsoen se on ikäänkuin kananmunanmuotoinen, ei pyöreä. Suuaukko on tehty aika loppuvaiheessa ihan vain leikkaamalla.

Lasite ei ole musta, vaan sellainen avocadomaisen oliivisen vihreä :D tarkka nimi lasitteelle on 'sininen läikillä', joka tosiaan punasavelle antaa murretunvihreän värin. Toivottavasti tästä oli apua :)

isoinpapu; mutta hähää kun en anna!

Sari; mulla just toisinpäin, alkuvuodelle ottaisin kaikki kieputukset vastaan. Olen tässä harkinnut kyllä kaupitella noita kalentereita, kurkkaapas taas josko oisin pistänyt putiikin pystyyn!

Outi; en vielä hionut, mutta kaatotekniikka on kehittynyt jo aika kuivaksi ;) Rapsutuksia sinne, met tulemma kahtohon jyrsijää kunhan rantaudun sinnepäin!

Tanja; voi kiitos, kiitos! Onko niin hektistä, että kaipaat tylsyyttä? Minä kaipaan hektisyyttä. Kirjoitan kalenteriin kauppalistoja jotta päivät näyttäisivät täydemmiltä.

Liivia; olet oikeassa, niinkuin tuonne jo ylemmäs Pikkujutuille kirjoittelin -> tylsyys on oma ratkaisu samoin kuin se, kauanko siinä pällistelee. Minä syytän aiempaa ahkeruuttani ja tottakai rahapulaa! Ei olis tylsää jos ois vara istua konebingossa :D

Pellon pientareella; olen, ja olen kyllä itsekin tyytyväinen pannun ulkomuotoon, kaatoteknisissä asioissa olisi pikkuisen parantamisen varaa. Tylsyys on ylellisyyttä! Kiitos kun sanoit noin, se oikeastaan helpotti.

Neiti Nimetön; Vai tilata, voivoi, vaikka semmoiseen pannutehtailuunkin saisi kyllä tylsyydet hukutettua.

Malla; kiitos! Mää se venyttelen tylsyyttäni vielä aikasenaki, se tekee tylsistelystä entistäkin mehukkaampaa.

maijja kirjoitti...

Anjuska; jaahas, tylsyysrooli on siis muuttunut :). On varmasti vahvuutta muistaa vielä kasvattajana se, no, kasvu kaikkine vivahteineen. Minulle tosiaan tuo tylsistymisen tunne on vahva muisto, varmaan vahvempi kuin monet vastaavat riemastumiset!

Kirjailijatar kirjoitti...

Tylsyys oli lapsena ahdistavaa, nyt melkein nautin siitä. Olotilasta, kun ei ole mitään mitä voisi tehdä. Joutuu vain istumaan, vaikka bussissa, ja katsomaan pimeää. Pannulla on luonnetta.

tuike kirjoitti...

Minä en muista että minulla olis koskaan lapsena ollu tylsää...ehken muista, olenhan jo vanha.

Tuo pannu on kyllä ihan muotoilun huippu eikä tuos kuvaukseskaa mitää vikaa oo. Sä oot hyvä.

Outolintu kirjoitti...

Paljon kiitoksia vastauksesta, Maijja! Ei ole aikomus rueta yrittämäänkään samanlaiseen lopputulokseen pääsemistä, jäisin vähintään kakkoseksi :). Olin vaan ihan ihmeissäni, ja hengästyneenä kommentoin, kun ensimmäiseltä keramiikkatunnilta tullessani ja koneen aukaistessani pläjähti tuo sun luomus silmieni eteen! Peukalointi selittänee tuon ihanan pehmeyden ja "volyymin" tunnun.

Ja edelleen se vain näyttää tosi hienolta.

viena k kirjoitti...

pirskatin komia pannu

Mimura kirjoitti...

Moi!
Ihan hurmaava pannu sinulla!
Voisinpas sanoa, että blogisi on ihan ykkönen listallani. Tykkään tyylistäsi kirjoittaa, kuvistasi ja asenteestasi.
Kiitos siis arkeni piristyksestä! :)

maijja kirjoitti...

Kirjailijatar; matkustaminen ei olekaan tylsää, vaan ihanaa melankolista mietiskelyä!

tuike; ehkä olit vain niin touhukas lapsi, ettei tylsyys ehtinyt kintereille? Kiitos kehuista!

Outolintu; ole hyvä :) levyistä vielä se, että kasasin ala'ruumiin' kahdesta, vähän kuin veneen muotoon (ylhäältä katsoen) ja toisen pään, perän, pyöristin sitten lähemmäs sitä kananmunanmuotoa. Kärjessä on sitten nokka.

viena k; no niikkaet sitte.

Mimura; voi kiitos! Koitan tarjota samaa jatkossakin, siis. Asenne on ainakin niin lujassa, ettei hevillä hetkahda ;)

Laura kirjoitti...

Hieno kannu! Mainio muoto ja tuota lasitetta tekee mieli koskettaa. Tiedätkö onko se joku valmislasite vai jonkun oma resepti?

Mutta eniten tykkään tuosta kahvasta. Loistava idea!

En ole vuosiin tehnyt teekannuja. Joskus tein niitä monta eikä yksikään tainnut toimia.

Tuon sinun kannusi nähtyäni saatan antaa kannulle uuden mahdollisuuden.

Ulla kirjoitti...

Tuli säpäkkää tekstiäsi lukiessa melkein huono omatunto tällaiselle "tylsyys on lapsille terveellistä ja kehittävää" -äidille! ;-)

maijja kirjoitti...

Laura; Kiitos! Kyseessä on valmislasite, nimeltään tosiaan 'sininen läikillä' (vai olikohan täplillä) mutta muuta en tiedä. Ei tuokaan täydellisesti toimi, ja itseasiassa tein toisen samantyylisen, ja se ei toimi ollenkaan vaan pissii pitkin pöytää :(

Ulla; ihan suotta, sillä kehittäähän se. Tylsyyden tunteen avain löytyy jokaisesta itsestään ja kyllä sen etsiminen, kaikessa tylsyydessäänkin, on kehittävää.

Markka kirjoitti...

Ei ei ei. Näin pannun eka ja selasin epätoivoisena linkkiä mistä tuo on ostettu. Mutta ei mistään!
Aivan mielettömän upea teepannu, hienoin minkä oon nähny.
Ja oon selaillu Paaaaljon pannuja läpi kivoilla nettisivustoilla. Upea.