22.7.2010

Rymysin alas yhden joen

Miltä näyttää maailman joenpinnan tasalta. Minä tiedän. Vaikka tämmöisen kesän heinäkuussa on kuivaa, tuli kaksi päivää, yksi joki ja 19 pientä koskea laskettua mereen asti.

Melontakärpänen ei ole puraissut, vaan istahtanut tuttavallisesti matkaseuraksi.
Yhä haluan eräillä lisää!

Näin kolme settiä joutsenia rumien ankanpoikastensa kanssa. Monetko sorsat, en muista, mutta neljä hirveä. Ensimmäinen niistä paljastui pienen mutkan takaa: loikoili kyljellään silmät ummessa joen sisäkaarteeseen kasautuneen pienen hiekkatörmän päällä. Suistoalueella joki tekee semmoisia. Etäisyys välillämme vain 15metriä ja lajienväli. Minä huomasin sen, se avasi kauniit! kauniit! silmänsä, minä rääkäisin, käännyin paatillani sen kaiken kiikkeryyden unohtaen, vettä melalla hurjistuneesti kauhoen ja huusin HIRRRRVI! Tämä kaikki tapahtui - näin väitän - yhtä aikaa. Sitten se säikähti. Juoksi pakarat helkkyen uomaa myöten pois.

Harmitti tuo elämöinti ja luonnonrauhan säikyttely, toinen oli ehkä juuri saanut parit koivunvesat järsittyä ja oli ruokalevolla. Ei siihen tarvita ketään muukalaista paikalle rääkäisemään. Myöhemmin kohtasimme tuulen suojelemina ison hirvaan ja melkein heti perään kaksi uimasilla olevaa naarasta. Meloimme hipihiljaa ja pääsimme ihan lähelle asti, naaraat kallistelivat päätään korviaan heilutellen.Me katselimme toisiamme.

Juuri näin minä haluan oppia kulkemaan. Että voisi kohdata ja nähdä mahdollisimman paljon.

17 kommenttia:

Solen kirjoitti...

Oo, miten hienoja kohtaamisia. Hirven näkeminen luonnollisessa piirissään, ei siis tiellä tai ähtärin eläinpuistossa, olisi hienoa ja olet onnekas kun sen pääsit kokemaan.
Tuollaiselle reissulle minäkin joskus haluaisin.

Pellon pientareella kirjoitti...

Vau. Ihanaa. Sinä tunnut elävän täyttä elämää kuten nuoren (tai keski-ikäisen tai vanhan) kuuluukin elää. Minäkin olisin rääkäissyt, luultavasti :). Mitkä nuo kajakkinne oikein ovat, jotain ilmatäytteisiä?

Sini kirjoitti...

Minulla samantapainen kohtaaminen hirven kanssa eräänä juhannusyönä metsässä noin viiden aikaan aamuyöstä. Säikähdin, huusin ja juoksin ainakin kilometrin taakseni katsomatta. Hirvi teki todennäköisesti samoin :-D

Tuikkis kirjoitti...

Hiekkatörmä ja suisto ovat sellaisia sanoja, että ne omassa vieraudessaan ilahduttivat paljon, ajattele jos minäkin kirjoittaisin niistä täällä kaupunkilaisuudessani, että istahdin hiekkatörmälle syötyäni ensin parit koivunvesat. Olisi se aika erilaista, kuin mustasta kahvista kirjoittaminen. Ehkä pitäisi kokeilla.
PS. Helsingin sanomien kuukausiliitteessä oli joskus sellainen kuvareppari, jossa joku jonka nimeä en muista oli kuvannut maisemia niin, että näkyi aina tuo kanootin nokka. Tuli vaan mieleen.

Sykerö kirjoitti...

Kuvittelin jo itseni hirveksi rannalle, siellä köllöttelin ihan rauhassa, kunnes minua lähestyi rääkyvä vesipeto! Huh, ku säikähin!

Martta kirjoitti...

Oi että, olisi ihanaa päästä just tuollaiselle melonta-reissulle. Hirviä olen kyllä nähnyt, läheltäkin :) kun olin lapsi niin meidän naapurustossa oli muuten melkeimpä sellainen koti-hirvi ja sillä yhtenä vuonna kaksos-vasat. Minä tapauksesta innostuneena aina sitten haaveilin hirven kesyttämisestä kun kuulin tarinoita että niillä on muinoin ratsastettukin.. Jäi sitten kuitenkin kesyttämättä ;-)

Kirjailijatar kirjoitti...

Voi, että olen kateellinen. Olemme tehneet monta melontareissua, mutta tänä kesänä jää varmasti väliin. Koskien laskeminen on juuri hauskinta, jännää. Se on parempaa kuin huvipuistossa. Se hiljaisuus ja veden rajassa liikkuminen. Synnytit hullun melontakuumeen :)

Susanna kirjoitti...

Voi huokaus. Ihana kesä sinulla. Nyt minullekin tuli melontakuume.

Hanna (14a4) kirjoitti...

"Etäisyys välillämme vain 15metriä ja lajienväli."

Hienohieno lause! Tykkäsin tästä muutenkin, kunpa vain itsekin pääsisi, uskaltaisi.

Anonyymi kirjoitti...

olikkonää datsunilla liikeenteessä saaristossa eilen?

heinis kirjoitti...

Voi, kuulostaapa retkenne ihanilta.<3 Minäkin haluan vielä tänä kesänä eräillä!!! Kaipaan kamalasti järviä. Ja luonnon rauhaa. Taas. Huokaus.

Teijja kirjoitti...

Oletko erääntynyt? Vilkaise: http://www.hs.fi/fingerpori/1135258843487

Kuulumisiin!

Liivia kirjoitti...

Mulla oli joskus 12-vuotiaana yhden istuttava kanootti. Meloin pitkin järven selkiä. Se oli ihanaa!

Aikamoiset retket sulla!

maijja kirjoitti...

Solen; niimpä! Olen ihan hirveän (heh) innoissani noista hirvistä. Se miten ne jälkimmäisimmät eivät sitten pelänneetkään, eivätkä paenneet. Enemmänkin vain totesivat että jaa-a, eiköhän me jatketa matkaa...

Pellon pientareella; täyttä elämää... hmm, jäin oikein miettimään tätä. En ole ihan varma. Elämäni on ollut vähän resuista jo tovin matkaa, mutta täysiä hetkiä siinä on ollut. Kajakit eivät ilmatäytteisiä (paitsi toki sisus, notta pysyy pinnalla :D!), vaan tavallisia pikku-koskareita. Toisella oli allaan Jacksonin rocker ja mulla Eskimon Kendo. Merireissulla oli kaksikkokajakki, mutta siitä en tiedä enempää. Kätevästi ollaan saatu reissuille kaikki tarvittava mukaan, vaikka pikkupaatteja ovatkin! Mukana siis teltta, alustat, makuupussit, ruokaa, vähän vaatetta, trangia, paljon juomavettä,...

Sini; :-D taitaa olla mahdotonta sanoa kumpi osapuoli näissä kohtaamisissa säikähtää enemmän!

Tuikkis; se on muuten jännä juttu - meloessa tulee halu mahduttaa se nokka kuvaan. Että kato, tällä oon menossa ja tuonne. Se on kuin suuntanuoli. (minulle taas musta kahvi olisi vieras ilmaisu, en juo)

Sykerö; :-D vesipeto tosiaan, olin kuin jonkun potkurin perääni saanut kun näin sen...

Martta; oma kesy-kotihirvi, siinäpä ajatus. Monella lienee - kesyjäkin - kotihiiriä, mutta harvalla varmaan hirvi. Olisihan se mellevä kaveri :-)

Kirjailijatar; mikähän tämän hullun melontakuumeen on minuun synnyttänyt! On jotenkin niin erikoista, lajillemme vierasta liikkua niin hiljaa ja tosiaan ihan veden rajassa. Kosket olivat aika kuivia, mutta kyllä niistä sai käsityksen koskimelonnasta silti. Ehkä keväällä. Jos tarkenen.

Susanna; tartutin! Huokaus tuli multakin, sanoit niin pysäyttävästi. Makustelen sitä: ihana kesä minulla. Ehkä!

Hanna (14a4); kiitos Hanna! Toivon että joskus pääset ja uskallat.

Anonyymi; terve! En ole ollut, ehkä bongasit jonkun muun iloisen hymysuun datsunillaan.

heinis; minä en ole oikein ikinä osannut kaivata järviä. Järvessäkin haluaisin silti meloa, ja oikein Järvi-Suomessa. Minulle vierasta seutua se.

Teijja; aika lailla! Haha kun hauska. Nuo fingerporit on aikas hävyttömiä. Toivottavasti nähdään pian. Oletko vielä yhtenä?

Liivia; aikamoiset on olleet, ihanat. Lisää. Ja niitä järvenselkiä kans, mulle niin kovin vieraita.

violet kirjoitti...

Toi vois olla mulle...kun mä nyt olen tämmönen että pitää tunkea kaikkea koittamaan.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Olen vähän kade sinulle kun uskallat ja fysiikkasi kestää. -Hieno harrastus kaikinpuolin, vauhtia ja hiljaisuutta samassa paketissa.

maijja kirjoitti...

violet; vois olla! Mulle se on hyvä. Riittävästi vauhtia, opittavaa ja hallittavaa. Sanoisin, että mun kohdallani koettelee kärsivällisyyttä, joka on pelkästään positiivinen asia!

eilen tänään huomenna; just! Vauhti ja hiljaisuus. Menemisen meininki ja kärsivällisyys.