6.8.2010

Vattumadon maailma


on vadelmanpunainen maailma. Omani ei ole.

12 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Olen niin kaivannut blogiasi. Ravannut harva se päivä katsomassa joko olet palannut. Koska....

Harvoin, siis todella harvoin tapaa maailmankatsomusta kuten sinun on. Pidä siitä kiinni. Älä anna ukkospilvien pimentää vaaleanpunaista maailmaasi.

Olet ihana. Olet älykäs. Olet ainutlaatuinen.
Olet rohkea. Olet lahjakas. Olet täydellinen.

Tämä aika helteineen pakottaa meidät pysähtymään ja katsomaan mitä todella haluamme elämässämme pitää. Pysähtyminen näin pitkäksi aikaa on vaikeaa jopa meille "treenanneille".

Älä pakota itseäsi mihinkään, anna olla, odota mitä tapahtuu ja katso kuinka taivas kuitenkin vivahtaa pinkkiin - edes hetken ajan.

Kaikki on ihan hyvin. Aina.

Sanna kirjoitti...

Yritä pitää kiinni edes pienestä vaalianpunaisesta liepeestä. Ei se kyllä helppoa täälläkään ole. Olisin toivonut, että nähtäisiin tänä viikonloppuna. Ehkä joskus myöhemmin.

Marjohei kirjoitti...

Vaaleanpunaista maailmaa kaipailee tämä täällä. Mutta eihän se aina voi olla niin vaaleanpunaista, eihän sitä sitten osaisi nauttia niistä vaaleanpunaisista hetkistä.

Merja kirjoitti...

Wuu..mitkä värit Maijja!! Rakastan tuota viimeistä kuvaa!

Täällä toinen Merja, ei siis tuo eka..

Solen kirjoitti...

hih, niinhän se tosiaan on, enpä ole tuotakaan ennen tajunnut :) Olen oikeastaan ihan iloinen siitä ettei minunkaan maailmani aina ole vadelman- tai ruusunpunainen.
Toivottavasti sinun maailmasi sentään joskus on samanlainen kuin vattumadolla?

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon niin kaivannut sun päivityksiä!

Kirjailijatar kirjoitti...

Ei minunkaan. Ei ollenkaan vaaleanpunainen, tai ehkä sittenkin. Joskus, pienen hetken ajan. Ja hyvä niin.

Kerran omistin vaaleanpunaisen villapaidan.

Jonna kirjoitti...

Kauniita kuvia sinulla :)

himalainen kirjoitti...

Mää yritän välillä tehdä siitä vaaleanpunaista, mutta eihän se niin mee.

Kaikki värit on vuorotellen.

Tänään tuli yks juttu mieleen, vadelmanpunainen, käy kurkkaan mun blogissa :D

Motacilla kirjoitti...

Kiits. Värejä tässä onkin ollut ikävä arjen harmaudessa.

Motacilla kirjoitti...

Kiits. Värejä tässä onkin ollut ikävä arjen harmaudessa.

maijja kirjoitti...

Merja;
K I I T O S. Olen lukenut sanomasi monesti, monin mielin. Vaaditaan uskoa itseensä (ja sitähän mullon normaalitilasa usiammanki ihimisen eestä) että näkee itsensä noin. Ainutlaatuinen, älykäs, rohkea. Täydellinen - - jaa. Jaa mää vai? Koskettaa ja punastuttaa yhtä aikaa.

Hankala ja pysähtynyt, puntaroiva kesä. Paljon hyvää ja ihanaa, yhtä paljon pitkiä ja hankalia "treenikilometrejä"... Jokainen kuitenkin eteenpäin.

Kiitos Merja erityisesti viimeisestä toteamuksesta: kaikki on ihan hyvin. Aina. "Kaikki hyvin" on ollut yhdenlainen turvalause tässä elämässä. Sitä kun pysähtyy miettimään, niin tajuaa sen, hittolainen, olevan totta!

Sanna; joo. Voimahalaus sulle vielä tätäkin reittiä! Aivan varmasti nähdään vielä, tulet sinne Lappiin.

Marjohei; totta turiset. Eikä silloin, suloisessa hattarassa, muista pilvipäiviä. Kait se on elämää.

Merja; kiitos!

Solen; on se, silti, vaikka outoja aikoja elänkin. Eikä elämän tarvitsekaan ruusuilla tanssia olla - kait...

Anonyymi; voi että, minä koitan nyt hiljalleen palailla karkoittamaan kaipuuta :)

Kirjailijatar; mulla on vaaleanpunaista kynsilakkaa, nytkin.

Jonna; kiitos, sekä kehusta että kommentista!

himalainen; hyvin sanottu, kaikki värit vuorotellen. Myrskyn jälkeen poutasää ja niin ees päin. Kiitos ihanasta Tatsukalle omistetusta postista! Piristit minua, aika tosi paljon. Tämä on niin hyvä yhteisö tämä blogimaa.

Motacilla; ole hyvä ja kiitos itsellesi! Luonto on nyt täynnä piristystä.