Lohta, kurkkua, paprikaa, porkkanaa ja avocadoa vaihtelevin kokoonpanoin. Joissakin mukana voileipäpikkelssiä, yhdessä rullassa ituja ja toisessa vähän sitruunamehua. Että ei mitään lainkuuliaista hifistelyä kokenein koreografioin, vaan ennakkoluulottoman kömpelöä herkkujen polyfoniaa! Nam. Harmiksi ensimaistelussa vain leikkuujämät, sillä nämä ovat huomisille kutsuille vietäväksi.
Ei yhtään pöllömpi syy keikkua hereillä pienille tunneille.
(vaikka väsynyt käsi kirjoittikin muistilappuun "lovi-parrika-piikkelssi")
Nam,
nam.
5 kommenttia:
Ei noihin kynttilöihin vaan kyllästy näin talvisin. Ja idut! olinkin unohtanut te kokonaan! Ai niin kyselit mun pohjoseen lähdöstä, reissuni ajoittuu vain uuteen vuoteen, joulun haluan kerrankin viettää suurkaupungissa.
Minäkään en kyllästy kynttilöihin, eilen piti kantaa taas kassillinen lisää kaupasta. Oon erityisen ihastunut noihin tumman oransseihin pitkiin kynttilöihin, mennyt jo ainakin kilo. Myöskään en kyllästy kynttilävalokuviin - liekki näyttää kuvassa niin erilaiselta, kuin oikeasti. Se on jotenkin maagisen pysähtynyt.
Oioi, mitä herkkuja. Lurpsis! :)
Aion opetella sushi-kokiksi myös. Päätin sen tänään. Puhuin suunnitelmastani jo rakkaimmallenikin. Hän oli varma, että minusta tulee täydellinen siinä, mutta itse en vielä lähtis henkseleitä paukuttalemaan. Pitäis vissiin eka veitsi teroittaa. Mutta ah, kun kuola valuu, kun ajattelen sinun japaninpötkylöitäsi!
Hanna; oli muuten hyvää! Vaikka ite sanonkin :-)
Tanja; opettele, se kannattaa. Ja itse asiassa sehän on aika helppoa. Mulla ei muuten ollut ees kammottavan terävä veitsi, vaan sellainen jossa on melkein olematon sahareuna. Onnistui tosi hyvin! Porkkanat ja kaikki meni kiltisti poikki, eikä mennyt rullan nahka myttyyn. Olin aika tyytynen sushirajalainen!
Lähetä kommentti