Se oli maaliskuu, kun aloin etsiä paperille pienten, pulleiden vauvojen iloisia ilmeitä. Pohjanmaa oli matala luminen matto, jonka ylle keväinen valo venytteli vasta heränneitä säteitään. Minussa oli nuhakuume ja kissakuume. Halusin: kehruukoneen kotimieheksi, pikkukissan petikaveriksi, voiveitsen nuolijaksi viiksekkään villipedon, sulavaliikkeisen silakkasuun, hurmurin hiirimirrin, kauniin kattimatin!
Ostin sitten bonsain pitämään minulle seuraa. Hyvin pian se oli kauniissa kukassa.
Maaliskuun 28. piirtyy esiin, kuten kahdennetkymmenennet kahdeksannet päivät lähes poikkeuksetta tekevät. Varmasti tarpeellinen kuu, vaikka ottikin päähän, sydämeen ja hermoon.
5 kommenttia:
Hei, tänne tupsahtanut vuosikatsaus on kiinnostava. Ja nättejä kuviakin olet kaivanut arkistoista. Tekisi varmaan hyvää itselleenkin välillä katsoa taaksepäin ja miettiä mennyttä vuotta. Mitä tuli tehtyä ja tunnettua, ajateltua.
Sivupalkkiin ilmestynyt kuva autosta on aivan mainio!
Voiveitsen nuolijaksi, sellainen täälläkin on asunut kohta vuoden, mutta eri rotua. Kaksi alinta kuvaa ovat niin herkkiä, tuo kuonon asento :)
Voi mikä ihana kissa!
Mää en osaa sanoa mitään. Sanot niin hyvin.KAiken lisäksi hyvä idea tämä "katsaus".
Maija; kiitos! Minulle tämä on tehnyt hyvää, käydä rauhassa läpi mennyttä. Yllättää kuinka vähän ja toisaalta paljon muistaa! Ajankulku on outoa. Datsunkin kiittää kehuista :-)
Kirjailijatar; Voiveitsi kelpaa, mutta mikään hiirimirri tuo ei silti ole...
leena; sen nimi on Sulo! Oikein tuttavallinen kissa, jota kuvasin kun tuli kerran yksissä maisemissa tekemään tuttavuutta.
piilomaja; kiitos Kati! Minustakin tämä "henkinen tilinpäätös"-katsaus on hyvä idea, aiemmin tein niitä kuva per kuukausi juttuja, mutta olen vähän kyllästynyt jo siihen. Kyllästyn tosi helposti, varsinkin jos joku juttu alkaa olla tavallaan yleinen.
Lähetä kommentti