Tiirainen, tyyni Perämeri ja ensimmäisestä tikusta herännyt nuotio. Minä bikineissäni kököttämässä kivellä kuin leikkivä poika rannalla. Arkailemassa, kunnes askel sitten lipeää ja talviturkista joutuu luopumaan tahtomattaan. Kaiken yllä on haitattomuuden tunne, että sekään eikä mikään ei haittaa. En oikeastaan ole aiemmin ymmärtänyt olevani tällainen meri-, hmm, Perämeri, -ihminen.
Sen käsittää, kun saa yön auringossa meloskella maihin.
"Kato, tuolla se porkkananokka nyt on."
Meriharakka. Sen halusinkin nähdä.
Esiintyy merellä, kuten se ajoittainen tunnekin: mikään ei haittaa.
Sen käsittää, kun saa yön auringossa meloskella maihin.
"Kato, tuolla se porkkananokka nyt on."
Meriharakka. Sen halusinkin nähdä.
Esiintyy merellä, kuten se ajoittainen tunnekin: mikään ei haittaa.
11 kommenttia:
ompas ollut ihana reissu, ihan varmasti. kuitenkin sellaisen, ettei todellakaan ole ihan sama, pääseekö tuommoisesta nauttimaan. hetkeksi irti kiireestä. on vain ja kelluu tuossa olotilassa, voi sinua onnellista.
<3 <3 melominen on ihanaa, siinä on jotenkin niin lähellä vettä, vaikkei kuitenkaan vedessä. Ja että yöllä! Voin vain kuvitella tuota tunnelmaa...
musta on jotenkin ihan parasta kun kerrot niin hienosti siita miten mahtavaa noin pohjoisessa on asua! tai siis etta kaikista paikoista loytaa aina niin paljon hyvaa kun haluaa, eika aina tarvitse kitista etta olis nyt lampimampi kun eihan taalla saa edes kunnon rusketusta (nain siis ameriikan pohjois-osissa ihmiset valittaa koko vuoden paitsi juuri nyt).
niin ja tuota "mikaan ei haittaa" asennetta kannattaa varoa. kolmevuotias tyttareni on omaksunut sen vahan liiankin hyvin, ja sen reaktio esim. siihen etta valkoiselle kangassohvalle laikkyy aika paljon punaista mehua on nykyaan "oho! ei se haittaa!"
heikku; oli ihana pieni retki. Kuten retkeillessä aina, oli ruokakin paljon parempaa kuin kotona! Tällä kertaa kiireistä oltiin tosiaan irrallaan vain hetki: ei oltu yötä, vaikka mieli olisi tehnyt. Ehdotin: jäädään yöksi, herätään kuudelta, ollaan maissa seitsemältä ja ehdit töihin puoli yhdeksäksi..! Ei mennyt läpi :-/
Tuittu; oikeassa olet sanoissasi! Melominen on ihanan hiljaista ja siinä ollaan ihanan lähellä pintaa. Kiitos sytämistäsi, piristävät!
sari; voi kiitos Sari, kiitos kauniista sanoista. Toivonkin välittäväni tuota sanomaa. On ollut kaameaa kuunnella, kuinka moni (rovaniemeläinen asiakas töissä) odottaa lomaa, että voi lentää jonnekin Eurooppaan. Moni ei edes tiedä mitä kaikkea kotiseudulla voisi tehdä! Lisäksi monet vielä väheksyy, jopa naureskellen halveksuu tätä tarjontaa. Pitää olla kireätunnelmaiset valokuvat disneylandistä, ei käy mielessäkään, että joku pikkureissu perähikiälle pelaamaan minigolffia voi olla järjettömän hupaisa!
eipa kesta :)
meilla on naapurina alunperin intialainen mies joka _vihaa_ talvea (eika taalla edes ole kunnolla kylma!) ja sen kanssa aina kinastellaan siita onko ilmatila sopiva :)
olen koittanut ihan tietoisesti pyrkia siihen etta elan olosuhteiden armoilla (esim. talvella ja kesalla ei tarvitse elaa samassa sisalampotilassa vaikka olisi ilmastointi kaytossa, eika kuivata pyykkeja samalla tavalla jne) ja ilman ainaista valittamista. oikeastaan arkihan on jatkuvaa selvitymisseikkailua kun siihen asennoituu vahan eritavalla!
p.s. perahikian minigolfit on parhaita, varsinkin semmoset missa mattojen alla kasvaa niin paljon juurakoita etta radat ovat ihan vinossa!
hyvältä näyttää!
mä olen ihan meri-ihminen. mutten kylläkään veneestä käsin, menen nopeasti vihreäksi jos pitää seilata. melomista en olekaan kokeillut, ehkä siitä ei tule niin huono olo?
mutta meri. se pitää nähdä ja tuntea ja kokea. päivittäin;)
sari; sekin on kiintoisaa, miksi ns. smalltalk on usein negatiivissävytteistä. Maristaan ikään kuin tavan vuoksi jotain sanoakseen, eikä se sanoma välttämättä ole syvällistä ja pohdittua lain. Tai siis, että tarkemmin ajateltuna esim. säämarisija saattaisikin olla sitä mieltä, että sää on oikeastaan ihan mainio vaikkapa siivoukseen tai leffan katseluun.
Ihailtavaa sun olosuhteissa eläminen! Jotain sellaista minäkin yritän, mutta on paljon asioita, joissa sorrun silti. Esim pyrin syömään sesongin mukaan, mutta joskus mieliteot ajaa yli.
outi; koita joskus melontaa! ei se keikuta samalla lailla, tai ainakin siinä on eritavoin kosketuksissa keikutteluun, kuin isommassa paatissa. Mulla on sellainen iso ja yhä isommaksi käyvä haave, johon liittyisi nähdä meri päivittäin. Onnellinen olet sinä!
Oi, oi. Teillä on ollut upea reissu! Minä olen meri-ihminen, seilannut koko lapsuuteni ympäri Suomen meriä ja saaristoja. Kaipuu iskee aina pelkästä sanastakin!
Oioi, nyt kouraisee sydänalasta! Kajakki ja meri on sellainen yhdistelmä, joka on mielestäni ihan kestämättömän ihana. Haluaisin, haluaisin. Ehkä joskus. Tähän mennessä on ollut vain inkkaria järvellä.
minja; minä en ole purjehtinut koskaan, se on mulle aivan käsittämätön ja vieras jo käsitteenä. Joskus olen miettinyt, että mitä niissä veneissä tehdään päivät pitkät?
Kirjailijatar; sinunhan pitää päästä vesille ja heti! Minä se haaveilen, että pääsisin tuolla kaksikkokajakilla järvisuomeen. En ole ikinä ollutkaan siellä päinkään, missään Saimaalla tai mitä näitä on, en ole järvi-piiristä.
Maijja sun pitää sitten tulla mökkeilemään joku kerta järvelle ja meidän mökille!:) -Taru
Lähetä kommentti