Ulkona kaikki on nyt ihanaa. Rakastan tätä aikaa: koivuvarvikon burgundiin taittavaa harmaata, niittyjen sammunutta vihreää, valkoiseen usvaan uponneita aamuja, kaiken ruskean ja harmaan keskellä kultaisena palavia lehtikuusia. Sinisyyttä, kaunista monotoniaa.
Väriä vuosi sitten ommellusta mekosta.
Postia tulee, postia menee. Asioita listaan, viivoja asioiden päälle, uusia asioita listaan.
Hommat eestä, hommat takaa, hommat ei seiso, hommat ei makaa.
On tuli monen raudan ja yhden persiin alla, mutta eipä hätää.
:-)
6 kommenttia:
Moi moi, näin se on:)!
Kyllä tämä vielä tästä, tai sanoisko, että lopussa kiitos seisoo!
Ihanaa syksyä!
Taru
Niin kauniisti kuvailit tämän ajan värejä...
Aloin heti nähdä nuo lokakuun värit ja luonnon.
Mitä valokuvia... nyt oon utelias.
Sama meno täälläkin.
Kävin tänään etsiskelemässä Tiedät Kyllä Mitä Taloa. Mutta en löytänyt :(
Taru; eihän tämä vielä ole lopussa, lähellekään ;-)
Tuittu; kiitos!
Himalainen; minäkin olen utelias niiden suhteen! En ole ehtinyt nimittäin kuin vähän vilkaista, pitävät muut työnpenteleet vielä otteessaan. Mutta jotain esille ripustettavaa se on!
Sanna; höh! Meidän pitää yhdessä sitä joskus katsoa.
Minäkin näin kaiken kuin valokuvassa. Sinulla on sana ja värit hallussa :) Ja tuo ensimmäinen kuva on kaunis. Miten se tuli muuten täälläkin palaa persiin alla, kaikkialle ehtii mokoma.
Lähetä kommentti