Oi, miten kau-nis-ta. Tuollaisesta tunnelmasta olen juuri tänään haaveillut. Että kuulisi veden valumisen teemukiin, tulitikun raapaisun, lusikan kilinän. Ja muuten olisi hämärää ja hiljaista. Nykyään liian harvinaista se.
nättiä kerrassaan. meidän kissalla oli mökötyskausi, kun ei keretty touhuta yhdessä. nyt se taitaa taas tykätä meistä palvelijoistaan. me lahjotaan sitä rapsuilla ja sylittelyllä, maivoilla, se hellii kehruullaan. mutta kynttilöitä ei uskalleta sytyttää, liian monta huiskivaa häntää ja uteliasta nokkaa.
hr; olen onnellinen, elänyt haavettasi nääs. Kuukausi on ollut kiireinen, joten vastapainoksi olen hoitanut itseäni rauhalla. Suihkut kynttilänvalossa, aamiaiset kynttilänvalossa, aromaterapiaa ja sen sellaista. Rauhaa, hiljaisuutta, lämpöä ja hyviä tuoksuja. <3
Hanna; aika jättimäinen se on, omaan silmään ainakin. Pikkuinenhan se kollikissaksi on, niinkuin rodulta voi odottaakin, mutta painoa on yllättävästi jo 4 kiloa. Pinkkiä löytyy mahasta ja kaljua ja kaulaa myös!
heikku; tämä kyllä osaa mököttää myös, jos tarve vaatii. Tietää, miten ilmaista halujaan niin sanotusti! Kynttilöitä saattaa käydä tutkailemassa, mutta oon uskaltautunut luottamaan sen omaan älliin. Tällä rodullahan ei kunnon viiksikarvat kasvakaan, joten ne ainakin säästyvät!
suihku kynttilanvalossa, kuppi hyvaa teeta ja kirja, ehka joogaakin. niilla lupaan hoitaa stressia ja univelkaa heti tanaan kun huomiseksi ei ole mitaan "pakkosuorittaa" hommaa rastissa.
lupaan ja vannon etta en paadykaan vaan ruudun aareen klikkailemaan tuntikausiksi silla aikaa kun kissa nuolee piirakan paalliset (nain kavi kun viimeksi koitin rentoutua)
Sari; :-D! Anteeksi naurahdus, mutta kissa rentoutumassa piirakan parissa oli tosi hilpeä ajatus. Liian usein "oma aika" päätyy oikeastaan nettipalloiluksi.
Tuo viimeinen kuva on ehkä paras kuva kissasta jonka oon ikuna nähnyt! Jos Tavu olisi ihminen, se olisi varmaan sellainen oikein karismaattinen piirteiltään ja monessa mustavalkokuvassa. Kivaa marraskuuta!
12 kommenttia:
Oi, miten kau-nis-ta. Tuollaisesta tunnelmasta olen juuri tänään haaveillut. Että kuulisi veden valumisen teemukiin, tulitikun raapaisun, lusikan kilinän. Ja muuten olisi hämärää ja hiljaista. Nykyään liian harvinaista se.
Voi miten kisu on kasvanut! Ihana möhkäle. Untamo-paralla on pälvikalju, pinkki massu ja kurjen kaula. Ihana silti.
nättiä kerrassaan. meidän kissalla oli mökötyskausi, kun ei keretty touhuta yhdessä. nyt se taitaa taas tykätä meistä palvelijoistaan. me lahjotaan sitä rapsuilla ja sylittelyllä, maivoilla, se hellii kehruullaan. mutta kynttilöitä ei uskalleta sytyttää, liian monta huiskivaa häntää ja uteliasta nokkaa.
hr; olen onnellinen, elänyt haavettasi nääs. Kuukausi on ollut kiireinen, joten vastapainoksi olen hoitanut itseäni rauhalla. Suihkut kynttilänvalossa, aamiaiset kynttilänvalossa, aromaterapiaa ja sen sellaista. Rauhaa, hiljaisuutta, lämpöä ja hyviä tuoksuja. <3
Hanna; aika jättimäinen se on, omaan silmään ainakin. Pikkuinenhan se kollikissaksi on, niinkuin rodulta voi odottaakin, mutta painoa on yllättävästi jo 4 kiloa. Pinkkiä löytyy mahasta ja kaljua ja kaulaa myös!
heikku; tämä kyllä osaa mököttää myös, jos tarve vaatii. Tietää, miten ilmaista halujaan niin sanotusti! Kynttilöitä saattaa käydä tutkailemassa, mutta oon uskaltautunut luottamaan sen omaan älliin. Tällä rodullahan ei kunnon viiksikarvat kasvakaan, joten ne ainakin säästyvät!
tuo kissa!
Tämä postaus sai mut hyvälle mielelle, kiitos siitä:)
Sinä ja sun kissasi ilahduttaa minua aina ja joka kerta.
Anonyymi; aika hurmaava, eikös?
Maiju; ole hyvä! On ilo antaa hyvää mieltä.
piilomaja; voi! Kiva.
suihku kynttilanvalossa, kuppi hyvaa teeta ja kirja, ehka joogaakin. niilla lupaan hoitaa stressia ja univelkaa heti tanaan kun huomiseksi ei ole mitaan "pakkosuorittaa" hommaa rastissa.
lupaan ja vannon etta en paadykaan vaan ruudun aareen klikkailemaan tuntikausiksi silla aikaa kun kissa nuolee piirakan paalliset (nain kavi kun viimeksi koitin rentoutua)
Sari; :-D! Anteeksi naurahdus, mutta kissa rentoutumassa piirakan parissa oli tosi hilpeä ajatus. Liian usein "oma aika" päätyy oikeastaan nettipalloiluksi.
Stressitöntä ja rentoa aikaa sulle!
Tuo viimeinen kuva on ehkä paras kuva kissasta jonka oon ikuna nähnyt! Jos Tavu olisi ihminen, se olisi varmaan sellainen oikein karismaattinen piirteiltään ja monessa mustavalkokuvassa. Kivaa marraskuuta!
Tuija; Voisi olla! Ja sellainen, jolla olisi toisaalta ironinen huumorintaju, toisaalta intoa heittäytyä hullutuksiin. Ja hyvä sydän :)
Lähetä kommentti