29.11.2011

Miksi en odota totista talvea

Ei ole kyse siitä, ettenkö periaatteessa pitäisi lumesta ja pakkasesta. Kulkea narskuttaa lapikkaissa, miks'ei. Kuura ripsissä ja huuruinen hengitys. Olen ostanut untuvatakinkin.

Mutta - - - joko tosiaan nyt.
Jotenkin ymmärrän kyllä syksyn tulleen, mutta oliko joku kesäkin jo?
Jos oli, niin hyvin lähellä, tuossa just, pari kuukautta sitten. 

Kun makasin Kemijoen rannassa ja polvitaipeetkin hikosivat. 
Hyvin pienet ja varsin ohuet vaatekappaleet.
Sandaalit.

Kasvimaa, kasvumaa. 

-

Ei muuten ollut kesä pari kuukautta sitten. Silloin oli syksy.
Ällistyttävää.
Aika vaikeasti ymmärrettävää.


5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Aika menee todellakin ällistyttävän nopeasti.
Huomasin tänään, ettei ohut lumihuntu hirveästi piristä pimeää syksyä. Se on merkki siitä, että joutsenet ovat lähteneet. Että kohta pitää kiskoa kolmet sukkahousut jalkaan, että tarkenee edes jotenkin. Eikä autolla näe ajaa yhtään sen kummemmin. Syksyllä tietä ei tahdo erottaa, kun on niin mustaa, talvella sitä ei tahdo erottaa, kun on niin valkoista. Miten sen aina unohtaakin?

Anonyymi kirjoitti...

Minun ajanlaskuni sai uuden vauhdin kun aloitin työt.
Aika liitää ja se on pelottavaa. Kiire ei sinänsä ole mutta päivät jotenkin menevät ja uusia tulee sellaisella vauhdilla että se menee yli ymmärrykseni.
Koko ajan tunne "mutta vastahan.."

Kirjailijatar kirjoitti...

Et kai sinä Maijja ole vanhenemassa? Voin kuule kertoa, että tässä iässä nämä vuodet tulee ja menee ällistyttävää vauhtia :)

maijja kirjoitti...

Hanna; Minä kuitenkin pidän pimeästä ja pimeästä syksystä tuplasti! Ihana, kun sekin vähä lumi sulasi ja sai vielä mennä paljaaseen metsään saapastelemaan. Saakait se talvi silti tulla...

Piilomaja; ymmärrän. Viikot sujahtelee. Asia, joka ihan äsken oli kuukauden päässä onkin yhtäkkiä viikko sitten.

Kirjailijatar;

voi
helvetti.

Olet oikeassa.

Marja kirjoitti...

Minäkin olen sitä mieltä, että kesä oli pari kuukautta sitten, ehkä jopa pari viikkoa sitten.

Jouduin heinäkuun lopulla sairaalaan enkä ole sen jälkeen saanut ajan kulusta kiinni. Minun kesäni nimittäin oikeastaan vasta alkaa elokuusta, ja koska olin melkein koko elokuun sairaalassa, en oikein hahmota, että niin, se kesä meni jo...