Viisas, kaunis, kiltti kissani! Olipa se pikkanen.
Elin pumpulikissani pauloissa.
Elän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
POSTIA
maijjalle@gmail.com
Blogiarkisto
-
►
2014
(5)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (6)
-
▼
2012
(67)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (3)
-
►
2011
(114)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (15)
-
►
2010
(114)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (13)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (12)
-
►
2009
(123)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2008
(78)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
11 kommenttia:
Ei herran jestas, että se on NÄTTI! Taatusti hyvä elämä pum-pu-li-kis-san pauloissa.
Kissan kanssa on kyllä ihanaa. Tavu on niin nätti!
Voi ihanuutta. :) Pumpuliset ruttuotsakissat ovat ihania.
Saisinpä määkin, mää niin haluaisin. Kissan. Tai koiran. Jonkun elävän, joka läsnäolisi uudessa hiljaisessa kodissa.
Minäkin tahtoisin katsoa jotakin pienestä kissapallerosta lähtien, isoksi kissaksi asti. Nuo jotka meillä ovat, olivat jo isoja kun astuin niiden elämään. Ehkä vielä joskus saan oman pienen Tavuni.
tanja; eikö vain, ja mikä kuuliainen ja kultainen luonne. Ihana pumpuli se on.
Jonna; enää ei pystyisi eloon ilman kissaa. Mitä teillä koira sanoo Kokista?
Hanna; ruttuotsa tämä kyllä on, ja väritys vielä korostaa!
b. viuluntarkastaja; minä sanon: ota. Se opettaa "yksin"oloa ja itsenäisyyttä - mulle on ainakin opettanut.
Tuikkis; se on kyllä oma lukunsa, että saa katsoa pikkasesta asti. Pentu leimaantuu, aikuinen ei niin helposti. Ottakaa kolmas :)
En yhtään ihmettele. Se on viehko otus. Ja kumma kyllä, eläimet sulattavat sydämen, ne ovat niin pyyteettömiä ja viattomia. Eihän tuollaisesta voi ajatella mitään pahaa.
Oi minä muistan ne ensimmäiset huumaantuneet kissapostaukset vuoden takaa. :)
MAU Tavulle!
Mikä kuva!
Rakas Tavu!
Se on niin kaunis!
Lähetä kommentti