11.1.2012

01-2011

Tammikuu poisti krooniseksi äityneen kissakuumeen. Tasan vuosi sitten Tavu tuli sydämeen.
Viisas, kaunis, kiltti kissani! Olipa se pikkanen.

Elin pumpulikissani pauloissa.
Elän. 

11 kommenttia:

tanja kirjoitti...

Ei herran jestas, että se on NÄTTI! Taatusti hyvä elämä pum-pu-li-kis-san pauloissa.

Jonna kirjoitti...

Kissan kanssa on kyllä ihanaa. Tavu on niin nätti!

Hanna kirjoitti...

Voi ihanuutta. :) Pumpuliset ruttuotsakissat ovat ihania.

b. viuluntarkastaja kirjoitti...

Saisinpä määkin, mää niin haluaisin. Kissan. Tai koiran. Jonkun elävän, joka läsnäolisi uudessa hiljaisessa kodissa.

Tuikkis kirjoitti...

Minäkin tahtoisin katsoa jotakin pienestä kissapallerosta lähtien, isoksi kissaksi asti. Nuo jotka meillä ovat, olivat jo isoja kun astuin niiden elämään. Ehkä vielä joskus saan oman pienen Tavuni.

maijja kirjoitti...

tanja; eikö vain, ja mikä kuuliainen ja kultainen luonne. Ihana pumpuli se on.

Jonna; enää ei pystyisi eloon ilman kissaa. Mitä teillä koira sanoo Kokista?

Hanna; ruttuotsa tämä kyllä on, ja väritys vielä korostaa!

b. viuluntarkastaja; minä sanon: ota. Se opettaa "yksin"oloa ja itsenäisyyttä - mulle on ainakin opettanut.

Tuikkis; se on kyllä oma lukunsa, että saa katsoa pikkasesta asti. Pentu leimaantuu, aikuinen ei niin helposti. Ottakaa kolmas :)

Kirjailijatar kirjoitti...

En yhtään ihmettele. Se on viehko otus. Ja kumma kyllä, eläimet sulattavat sydämen, ne ovat niin pyyteettömiä ja viattomia. Eihän tuollaisesta voi ajatella mitään pahaa.

Olina kirjoitti...

Oi minä muistan ne ensimmäiset huumaantuneet kissapostaukset vuoden takaa. :)

outi kirjoitti...

MAU Tavulle!

a n n e kirjoitti...

Mikä kuva!

Rakas Tavu!

sanni kirjoitti...

Se on niin kaunis!